Roistovaltiot

Tällä viikolla Afrikan suurten järvien alueilla tapahtui jotain tärkeää. Ruandassa pidettiin maan kansanmurhan jälkeisen historian toiset parlamenttivaalit.

Vaalit Afrikassa ovat viime aikoina tarkoittaneet karmaisevia uutisia. Kenian presidentinvaalit sytyttivät rajujen etnisten puhdistusten aallon. Zimbabwen vaalit päättyivät hallitsevan väärin äänestäneiden pahoinpitelyihin ja murhiin.

Ruandan vaaleista on uutisoitu vähän. Ehkä siksi, että ne menivät useimpien näkemysten mukaan hyvin. EU:n tarkkailijat onnittelivat Ruandaa hyvin suunnitelluista vaaleista. Naisten osuus parlamentissa kasvoi 56,25 prosenttiin – mikä on enemmän kuin missään muussa maassa.

Suhteessa historiaan onnistuneet vaalit tuntuvat ihmeeltä. Neljätoista vuotta sitten Ruandassa tapahtui kansanmurha, jossa äärimieliset hutut tappoivat sadan päivän aikana YK:n arvion mukaan 800 000 tutsia ja maltillista hutua.

Nyt Yhdysvalloissa ja Euroopan maissa, Suomi mukaan lukien, on käynnissä kansanmurhaan liittyviä poliisitutkintoja. Tutkinnat saivat vauhtia pari vuota sitten, kun ihmisoikeusjärjestö Redress julkaisi listan ulkomailla asuvista, kansanmurhasta epäillyistä Ruandan kansalaisista.

Ihmisoikeusjärjestöt painottivat oikeuskäsittelyjen merkitystä: muut maat eivät saa olla turvasatamia kansanmurhan tekijöille.

Tutkinnat aloittaneiden valtioiden listalta puuttui pitkään yksi maa: Ranska.

Maan suhde kansanmurhaan on erikoinen. Riippumattoman Ruanda-komission tänä vuonna julkaistu raportti toteaa, että Ranskan johto ja sotilasviranomaiset olivat tietoisia kansanmurhan valmistelusta ja osallistuivat joukkomurhien suunnitteluun.

Taustalla epäillään olleen presidentti Francois Mitterrandin halu säilyttää Ranskan vaikutusvalta alueella. Kansanmurhan jälkeen monet päätekijöistä pakenivat Ranskaan, missä he elivät pitkään oikeuden ulottumattomissa. Helmikuussa Ranska alkoi vihdoin tutkia kahden kansanmurhasta epäillyn tapausta.

Ruandan pääkaupunki Kigali on tällä hetkellä yksi Afrikan turvallisimmista kaupungeista. Silti maan oloihin perehtyneitä tarkkailijoita pelottaa.

Naapurimaissa asuu ranskalaisilla aseilla varustettu äärihutujen joukko, joka pakeni Ruandasta kansanmurhan jälkeen, ja odottaa tilaisuutta palata. Vasta julkaistussa tutkimuksessa yli 90 prosenttia maan koululaisista kannattaa kansanmurhan ideologiaa.

Kansanmurhan aikaan roistovaltioiden listalle kuului lähes koko kansainvälinen yhteisö. Maat, jotka olivat kerta toisensa jälkeen vannoneet ”Ei enää koskaan”, mutta eivät omien intressien puutteessa tehneet mitään joukkomurhien estämiseksi.

Nyt rauhan säilyttäminen ja oikeusvaltion rakentaminen vaatii kansainvälisen yhteisön tukea, vaikka Ruanda ei ole yhdenkään suurvallan ensisijainen kiinnostuksen kohde.