Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Kansanedustaja katsoi Eduskunta III:n - "Kritiikki on aiheellista"

Ilkka Saastamoinen

Leikkaajien veljeskunta. Näytelmän pääroistoja ovat leikkausintoiset virkamiehet.Ilkka Saastamoinen

Leikkaajien veljeskunta. Näytelmän pääroistoja ovat leikkausintoiset virkamiehet.

1.10.2015 9.45

Annakaisa Suni

Ennen kevään 2015 eduskuntavaaleja valtiovarainministeriön virkamiehet päättävät, että Suomen julkista taloutta pitää leikata kuudella miljardilla eurolla seuraavan hallituksen aikana. Koska ollaan Ryhmäteatterin Eduskunta III -näytelmässä, virkamiehillä on päässään inkvisiittorien mustat huput.

Valtiovarainministeri Antti Rinteen (sd) hahmo kysyy teatterin lavalla varovasti, voiko suunnitelmiin vaikuttaa. Ei voi, vastaavat huppupäiset virkamiehet, ja tukkivat Rinteen suun appelsiinilla.

Vaalien alla poliitikoilta kysytään vain, mistä leikataan. Näissä vaaleissa ensimmäistä kertaa eduskuntaan valittu demari Sanna Marin nyökyttää päätään katsomossa. Hän on luvannut kertoa Vihreälle Langalle, miltä dokumenttiteatteri eduskunnasta näyttää tuoreen kansanedustajan silmin.

”Kritiikki on aiheellista. Valtiovarainministeriöllä on paljon valtaa”, Marin sanoo väliajalla.

Marin puhui omassa vaalikampanjassaan elvytyksen puolesta. Sosialidemokraatit puolueena lähti kuitenkin lähes kaikkien muiden puolueiden tapaan nokittelemaan sopeutusmiljardeilla.

”Hegemonia oli, että jos et ole valmis leikkaamaan, olet epäuskottava haihattelija. Vasemmistoliitolle pitää nostaa hattua siitä, että he pysyivät uskollisina omalle linjalleen.”


Eduskunta III ruotii erityisesti niin sanottuja vanhoja puolueita muutaman vuoden ajanjaksolla näihin päiviin saakka. Sdp:n edellinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen on teatterin lavalla täysin vietävissä. Toisin kuin Rinne, hän ei edes yritä tehdä mitään hyvää. Suomen Pankin pääjohtaja, pitkän linjan demari Erkki Liikanen taas on työryhmän mukaan tietoisesti purkamassa hyvinvointivaltiota, joka nosti hänet asemaansa.

”Demarihahmot ovat hyvin näyteltyjä. Osin ne ovat oikein osuvia, mutta kaikkia piirteitä en tunnista”, Marin arvioi.

Kokoomus ja keskusta ovat elinkeinoelämän lieassa. Metsurin näköisenä saapasteleva pääministeri Juha Sipilä (kesk) toteuttaa valtaan päästyään Elinkeinoelämän keskusliiton ja valtiovarainministeriön villeimmätkin toiveet. Media keskittyy huokailemaan sille, miten Sipilä tapasi vaimonsa seurakunnan kesäleirillä.

Vihreät pääsevät nyt helpommalla, toisin kuin trilogian ensimmäisessä osassa, jossa Osmo Soininvaaran raivopäinen hahmo polki kuntopyörää ja sylki ympärilleen.

Hieman yllättäen helpolla pääsevät myös ensimmäistä kertaa hallituksessa olevat perussuomalaiset. Näytelmän kertojahahmo sanoo, että se on tietoinen valinta: perussuomalaisten retoriikka muodostaa vain pinnan. Sen alta paljastuu kokoomuksen ja keskustan ”sievempi, mutta yhtä julma” talouspuhe.

Pääpahiksia ovat virkamiehet. Marinin käy tosielämän virkamiehiä vähän sääliksi ja hän puhuu siitä hyvästä työstä, mitä virkamiehet tekevät esimerkiksi kunnissa.

Eduskunta III:n työryhmä piirtää kuvan Suomesta ja EU:sta, jossa hyvinvointivaltiota puretaan ja yhteistä rahaa kahmitaan yksityisiin taskuihin.

Sanna Marin on samaa mieltä: vuoden 2010 Kela-maksun poisto, vuoden 2014 yhteisöveroalennus ja nyt suunniteltu alennus yksityisen työnantajan sosiaaliturvamaksuun ovat yhteensä miljardien eurojen tulonsiirtoja yksityisille yrityksille.

”Olisin toivonut, että tulonjako olisi noussut vielä vahvemmin esille näytelmässä. Mielestäni mielenkiintoisimpia kysymyksiä politiikassa ovat kuka saa ja keneltä otetaan.”

Vaihtoehdottomuus. Siihen sanaan voi tiivistää Eduskunta III:n. Näytöksen jälkeen Marin toteaa, että oppositiossa on helppo esittää vaihtoehtoja. Vaikeampaa on esittää niitä silloin, kun ollaan vallassa.

”Nuorena poliitikkona ja toistaiseksi vielä idealistina ajattelen, että pitää pyrkiä toimimaan periaatteidensa mukaan myös silloin kun ollaan vallassa, ehkä myös oman ryhmänsä valtarakennetta vastaan.”

Pitää pystyä antamaan ja saamaan kritiikkiä, vaikka jokainen haluaisi olla mieluummin ystävällinen ja hyväksytty.

”On ikävä olla se inhottava ämmä tai ukko, joka haraa vastaan, että eihän tämä ole oikein, eilenhän me puhuttiin ihan eri lailla.”

Marin toivoo, että demarit ja muutkin poliitikot menevät katsomaan näytelmää.




Viite