Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Sopiiko ristiinnaulitseminen lapsille?

Juha Peurala

Eno-kuvitus
Piinaviikkojen päivitys. Jeesus hengailee frendien kanssa Getsemanessa, sitten tulee vähän rampagee, mutta lopulta on taas hyvä pössis ja joka jäbällä suut suklaassa.Juha Peurala

Piinaviikkojen päivitys. Jeesus hengailee frendien kanssa Getsemanessa, sitten tulee vähän rampagee, mutta lopulta on taas hyvä pössis ja joka jäbällä suut suklaassa.

5.4.2015

Eno

Nimimerkki ”Kirkon jäsen” kysyy: Lapset etenkin näin pääsiäisen aikaan kyselevät ristiinnaulitsemisesta. Miten tämän voi selittää lapsille? Eikö tuollaisen väkivallan näyttäminen tai siitä kertominen ole lähes traumatisoivaa?

Eno vastaa: Kun olin pieni, minut vietiin Turkuun. Kyllä pelotti, kun näin siellä kirkossa krusifiksin kaikkine haavoineen. Mutta näin selväpäinen minusta silti tuli. Kuvia ja yksityiskohtaisia kertomuksia Jeesuksen kuolemasta on levitetty jo miltei 2000 vuotta. Kai se näkyisi, jos se kovasti traumatisoisi. Toisaalta olisi kiva tietää, millainen länsimainen kulttuuri olisi ilman tätä antiikin ajan teloituskertomusta ja sen graafisia esityksiä.

Kristinuskolla ja graafisen tarkasti kuvatulla väkivallalla on pitkä yhteinen historia. Jeesuksen lisäksi siihen kuuluvat menneiden vuosisatojen marttyyrikertomukset, jotka olivat aikansa kauhuviihdettä. Kun asiaan vielä liittyy pyhimysten irrotettujen ruumiinosien palvominen pyhäinjäännöksinä, niin onhan kokonaiskuva hiukan erikoinen.

Jos palataan kysymykseesi: internetissä löytyy kuvauksia siitä, kuinka päiväkotilapset ovat saaneet painajaisia ja yleistä ahdistusta, kun pääsiäisen tienoon kirkkovierailulla seurakuntapastori on eläytynyt ristiinnaulitsemiskertomukseen. Jotkut uskovaiset ovat sitä mieltä, että koska media on muutenkin täynnä fiktiivistä ja todellista väkivaltaa, yksi ristiinnaulitseminen menee siinä sivussa. En nyt oikein saa kiinni tästä logiikasta. Siis sen vuoksi sitä voisi kaataa lapsien tajuntaan lisääkin?

Ajat ovat muuttuneet. Takavuosikymmeninä ja -satoina lapset joutuivat todistamaan kaikenlaista väkivaltaa siantaposta kylätappeluihin ja sotiin. Nykyään lapsia pyritään mieluusti varjelemaan maailman pahuudelta. Hyvä niin. Tuskin väkivallan näkeminen oli lapsille hyväksi ennen vanhaankaan. Kallistuisin siihen, että olemme oikeilla jäljillä, kun säästämme lapset ristiinnaulitsemisen kaltaisen väkivallan kuvailulta.

Ristiinnaulitsemista ei kuitenkaan noin vain poisteta kristinuskosta, siitä ovat teologit varsin yksimielisiä. Se, missä laajuudessa aiheesta kerrotaan lapsille, on kuitenkin oma valinta. Toisinaan näkee lasten uskonnollisissa kirjoissa sen tapaisia lauseita kuin ”Jeesus nostettiin ristille ja hän kuoli”. Kirkossakin ollaan sitä mieltä, että asiasta pitäisi kertoa lapsen ikään sopivasti.

Uskovaiset voivat myös korostaa kertomuksen ylösnousemusosiota.

Se että tätä asiaa kysellään kertoo siitä, että kristinusko ei enää ole itsestäänselvyys. Suomessakin on jo miljoona kansalaista, jotka eivät kuulu kirkkoon. Monissa ei-uskovissakin perheissä joudutaan silti keskustelemaan lasten kanssa ristiinnaulitsemisasioista.

Ehkä kristityt voisivat hiukan tulla asiassa vastaan ja koettaa mahdollisuuksien mukaan pitää ristiinnaulitsemisjutut omassa piirissään. Vai pitäisikö uskonnolle laittaa K18-leima?





Viite