Vihreän Langan logoVihreän Langan logo
Blogi

Uhka on se, ettei kukaan ymmärrä mitään

29.6.2017
Maria Pettersson

Käyttäjän Maria Pettersson kuva
Maria Pettersson on europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natrin (sd) avustaja.

Olen alkanut kouluttaa vahtikoiria.

Kun lähden kävelemään kotoa kohti parlamenttirakennusta, soitan toimittajalle. Kävelymatka kestää 20 minuuttia, ja siinä ajassa ehdin perehdyttää toimittajan yhteen EU-aiheeseen.

Olemme erimaalaisten toimittajien kanssa käyneet läpi esimerkiksi sitä, miten direktiivi syntyy ja miten Euroopan parlamentti toimii. Kiitosta on tullut. Kuulemma olisi hyödyllistä, että kaikki EU:n kansalaiset saisivat samanlaisen pikakurssin.

Suurin uhka EU:n demokratialle on nimittäin se, ettei kukaan ymmärrä mitään.


Aloitetaan päättäjistä. EU-maita on 28 ja parlamenttikausi kestää viisi vuotta. Sinä aikana Suomessa ehditään käydä noin neljät vaalit (kunta-, eduskunta-, maakunta- ja presidentinvaalit).

Ainakin kolmissa vaaleissa nousee valtaan ihmisiä, jotka eivät ymmärrä EU-asioista hölkäsen pöläystä ja joilla kestää kauan sisäistää, miten systeemi toimii.

Sama toistuu kaikissa EU-maissa. Viiden vuoden parlamenttikauden aikana valtaan nousee siis keskimäärin kolmen viikon välein porukka poliitikkoja, jotka eivät todellakaan tiedä, mitä ovat tekemässä.

Jopa kokeneet poliitikot, joiden pitäisi olla suunnattoman perehtyneitä EU-asioihin, voivat olla aivan ulalla. Brexit-neuvottelut ovat yhtä sirkusta, kun kukaan Britanniassa ei näytä tietävän, mitä pitäisi tehdä. EU:n pääneuvottelija Michel Barnier ehti jo puuskahtaa, että brittien on nyt selvitettävä itselleen perusasiat ja ryhdyttävä toimeen, sillä hän ei voi neuvotella itsensä kanssa.

Britanniassa on käynnissä demokratian irvikuva. Ihmiset, jotka eivät ymmärrä EU:ta, ovat äänestäneet maan kohtalonkysymyksessä poliitikkoja, jotka eivät ymmärrä EU:ta, perustuen tietoihin toimittajilta, jotka eivät ymmärrä EU:ta.


Niin, vallan vahtikoirat ja demokratian takuumiehet, toimittajat. Monella eurooppalaisella toimittajalla ei ole sen kummempaa käsitystä EU-päätöksenteosta kuin tavallisella äänestäjällä. Tietysti monet ymmärtävät jotakin, jotkut harvat erittäin paljon.

Keskimäärin parhaiten EU-asioihin ovat perehtyneet virkamiehet Brysselissä ja jäsenmaissa. Siis he, jotka eivät ole osa demokraattista prosessia ja joiden valta on sitä suurempi, mitä vähemmän poliitikot, kansalaiset ja toimittajat EU:sta tajuavat.

Se ei välttämättä ole huono juttu, sillä monet kokeneet virkamiehet ovat suunnattoman päteviä työssään, paljon parempia kuin joistakin poliitikoista ikinä tulee. Mutta demokratiaa tällainen viranomaisvalta ei ole, vaan muistuttaa enemmän meritokratiaa.


Syiden etsiminen tietämättömyydelle on hyödyllistä, syyllistäminen turhaa. EU-vaalit eivät ole ainoat, joissa ihmiset äänestävät melko sokkona. Tulevat maakuntavaalit ovat yhtä hähmäiset, vaikka maakuntauudistus on suurin julkisten palveluiden järjestämistä koskeva muutos koko Suomen historiassa.

Riski on, että me suomalaiset äänestämme jokaisen kansalaisen tulevaisuuteen vaikuttavasta valtavasta muutoksesta yhtä sumussa kuin britit äänestivät omastaan. Mitä iloa on demokratiasta, jos kukaan ei tajua mitään?




Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa paperilehti täältä.