Vihreän Langan logoVihreän Langan logo
Blogi

Lukisipa hän

20.4.2017
Haneen Jameel

Käyttäjän Haneen Jameel kuva
Haneen Jameel on irakilainen toimittaja, joka on tullut Suomeen turvapaikanhakijana. Käännös arabiasta Sampsa Peltonen.

Nämä kirjaimet ja sanat piirrän tänään paperille vain sinua varten. Vielä eilen olit silmissäni kaikki ihmiset, olit minun ja minua.

Tänään olet jossain muualla, piilossa, kaukana minusta, vaikka täällä saman taivaan alla ja samojen rajojen sisällä elätkin. Kun vain alankin ajatella sinua, sieluuni leviää rauha ja sydämeeni tyyneys. Pieni enkelini!

Ihan sama, oletko ystävä vai rakastettu. En välitä kilpailusijoituksista, sillä tärkeintä on, että sinä kuulut niihin ihmisiin, jotka merkitsevät minulle valtavan paljon. Sinä joka tulit tietoisuuteeni vieraana ihmisenä mutta josta tuli minulle kaikkein läheisin.

Ihan sama, olemmeko erilaiset vai samanlaiset. Ihan sama, oletko kristitty, juutalainen tai ateisti, vaikka minä olen muslimi, koska sydän ei katso uskontoa, ystäväiseni!

Ihan sama, jos minulla on ruskeat ja sinulla kirkkaansiniset silmät, sillä katse puhuu aina samaa kieltä. Ihan sama, jos sinulla on vaaleat ja minulla mustat hiukset, sillä väriyhdistelmät ovat joskus taianomaisia. Tumma ihoni erottaa minut muista naisista.


Minun ajatusmaailmani ja sinun ajatusmaailmasi eivät aina kohtaa, mutta eivät ne törmääkään. Erimielisyys on rikkautta, ei se rakkautta pahenna! Olemme olemassa tässä maailmassa erilaisina juuri siksi, että täydentäisimme toisiamme.

Meidät on luotu samasta mullasta, mutta molempiin on lisätty eri sävyjä. Minä synnyin maassa, jossa rakkaus on kielletty uskonnossa ja laissa; sinä synnyit maassa, jota eivät tapakulttuurin vanhat parrat hallitse.

Älä langeta niskoilleni sellaista syntiä, jota en ole tehnyt, sillä tällaiseksi minä synnyin. En saanut valita suuntaani ennen aikuistumistani. Luoja ei kysynyt, millaiseksi ja minkäväriseksi, -kieliseksi ja -maalaiseksi haluan syntyä.


Nouki minut ihmispaljoudesta, ota syliin, paetaan yhdessä uteliaiden katseiden ulottumattomiin. Vain sinusta saan ammennetuksi voimaa, kaikki muut ovat menneet pois, vain me olemme jäljellä ikuisesti yhdessä.

En osaa sanoa, miksi valitsin juuri sinut. Olisit minun puolellani! Muut ovat kulkeneet vieressäni, vain sinä olet käynyt sisimmässäni.


Ennen huhtikuuta sinä olit totta, mutta heti kun huhtikuu alkoi, kaikki alkoi muuttua suloiseksi valheeksi…

Kaikki mikä syntyy huhtikuussa, loppuu huhtikuussa, joka on harhojen ja haaveiden kuukausi. Nyt asuntoni on jälleen yhtä tyhjä kuin ennen sinua!

Lähdit kodistani, mutta olet siellä yhä läsnä, minä aavistan sinut ympärilläni, hapuilen kosketuksiasi ja hengitystäsi, näen sinut makaamassa sohvalla hymy huulilla, katseesi seuraa minua siellä täällä, olen kompastua tuijotukseesi!

Antaisit kauniin sielusi levätä sisälläni, sinä suloisin ihmeellisin valhe!


Tämä kuukausi on aivan hämmästyttävän väkevä. Se tuhoaa silmänräpäyksessä kaiken rakentamamme. En ole koskaan pitänyt huhtikuusta, koska siihen liittyy vain kipeitä muistoja; kipein niistä kauniin Bagdadin kaatuminen, joka mursi meidän kaikkien sydämen.

Huhtikuu, hellittäisit vähän, sillä päiväsi uuvuttavat niin monen sydämen!


Huom! Muistakaa valikoida ihmiset tarkoin ennen kuin annatte heidän tulla elämäänne. Moni ei vain ole sellaiseen tarpeeksi kypsä. Sydämestäni tekisi mieli sanoa, että ”ei lasten ulottuville”…

Kirjoitin nämä rivit huhtikuussa. Mahtavatko olla totta vai tarua…




Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa paperilehti täältä.