Vihreän Langan logoVihreän Langan logo
Blogi

Kuka pelaa terroristin pussiin?

8.1.2015
Sammeli Heikkinen

Käyttäjän Sammeli Heikkinen kuva

Kaksitoista ihmistä on murhattu työnsä ääreen Pariisissa. Teko on hirveä ja sen tekijät ansaitsevat Ranskan lakien mukaisen rangaistuksen.

Tämän voi sanoa varmasti satiirilehti Charlie Hebdon toimitukseen keskiviikkona tehdystä terrori-iskusta. Muu on epäselvempää.

Ranskan poliisin mukaan iskusta epäillään päälle kolmikymppisiä ranskalaisia veljeksiä ja 18-vuotiasta nuorta miestä, jonka kansalaisuudesta ei ole selvyyttä. 18-vuotias on antautunut poliisille, veljeksiä ei ole saatu kiinni.

Veljesten vanhemmat olivat algerialaisia maahanmuuttajia, mutta he jäivät orvoiksi jo nuorena. Epäillyt ovat ilmeisesti kokeneet jonkinlaisen islamilaisen herätyksen ja toinen on tuomittu vuonna 2008 ranskalaisten nuorten värväämisestä taistelemaan ulkomailla.

Veritekoja todistaiden ihmisten mukaan tappajat olivat sanoneet edustavansa Jemenin al-Qaidaa. Lisäksi tappajien kuultiin huutavan uskonnollisia iskulauseita.

Uskonnollisten fanaatikkojen, etenkin islamistiterroristien, teot jäävät helposti selittämättä. Arkiajattelussa kiilusilmäisyys riittää selitykseksi sinällään: Fundamentalisti näkee pilakuvan profeetasta, raivostuu ja lähtee tappamaan piirtäjät.

Toivon mukaan terroristit saadaan pian kiinni hengissä ja sitä kautta selville mahdollisesti taustalla häärivät roistot. Hyökkääjien vahva aseistus ja suunnitelmallinen toiminta viittavat siihen, että taustatukea laajemmalta systeemiltä on saatu.

Mutta jos takana on al-Qaida, miksi järjestö hyökkää suhteellisen pienen ja rajallisesti tunnetun vasemmistolaisen satiirilehden toimitukseen? Charlie Hebdon levikki on 45 000 kappaleen luokkaa ja lopulta aika harva ihminen Ranskan ulkopuolella oli kuullut lehdestä ennen keskiviikkoa.

Uskonnollinen höyrypäisyys – profeetan pilkkaamisen kostaminen – voi olla osa motiivista, etenkin varsinaisille surmaajille. Samalla ihmisten murhaaminen toimii varoituksena ja sillä epäilemättä on oma pelotevaikutuksensa.

Toisaalta hyökkäys varmisti, että profeetta Muhammedia esittävät pilakuvat pääsevät maailmanlaajuiseen levitykseen ja Charlie Hebdo nousee myös sellaisten ihmisten sankaritarinaksi, jotka eivät olisi voineet sietää lehteä ennen hyökkäystä.

Jos hyökkäys on hyvin suunniteltu terrori-isku, sen takana olevat ihmiset ovat epäilemättä oivaltaneet myös tämän.

Radikaaleihin muslimiliikkeisiin perehtynyt Michiganin yliopiston historian professori Juan Cole esittää blogissaan, että hyökkääjät ymmärsivät hyvin millaisen reaktion murhat aiheuttivat. Ja se juuri oli hyökkäyksen tarkoitus. Colen mukaan al-Qaidan on vaikea värvätä varsin maallistuneita ja kotimaalleen lojaaleja ranskalaisia muslimeja riveihinsä.

Se, että Charlie Hebdo -verilöyly vahvistaa Ranskan äärioikeistoa, ei siis ole tämän näkemyksen mukaan vahinko. Iskun suunnittelijat toivovat muiden ranskalaisten ja eurooppalaisten vieraantuvan ranskalaisista ja eurooppalaisista muslimeista. Kun ihminen tuntee itsensä toisen luokan kansalaiseksi, hänet on paljon helpompi värvätä pahantekoon. Etenkin, jos pahanteko voidaan silata uskonnollisella kiillolla.

Tällaisen mekanismin toiminnassa aivan olennaista on, että maahanmuuttovastaiset poliitikot ja vaikuttajat esittävät oman osansa.

Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen kirjoitti Facebookiin "eurooppalaisten kantaväestöjen" ja muslimien yhteensopimattomuudesta ja ehdotti maahanmuuton patoamista "islamilaisista maista kaikin keinoin" sekä muslimien "vapaaehtoisen maastamuuton" aktiivista tukemista.

Immonen kohotti näin ranskalaisten piirtäjien ja toimittajien murhaajat jalustalle, kokonaisen uskontokunnan edustajiksi ja esitti ongelmaksi kokonaisen ihmisryhmän.

Samaa laulua laulaa Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen. Uimonen sanoo Helsingin Sanomissa, että Pariisin terrori-iskussa "kohtaavat kaksi demokratiakäsitystä, länsimainen ja islamilainen, jotka eivät ole yhteen sovitettavissa".

Myöhemmin Uimonen vielä vahvisti Helsingin Uutisille, että Charlie Hebdon -murhissa on kyse "laajemmista demokratiakäsitysten törmäyksestä".

Uimosen tulkinta on jyrkempi kuin Immosen. Hän tulee nostaneeksi ihmisiä tappavat sontasäkit epämääräisen "islamilaisen demokratian" edustajiksi ja lisäksi sanoo, ettei islamilaisuus ole sovitettavissa läntiseen demokratiaan. Voiko tuota selvemmin rajata ihmisryhmää uskonnon perusteella "meidän yhteiskuntamme" ulkopuolelle?

Immonen ja Uimonen toimivat juuri kuten vastakkainasettelun kärjistymistä toivova terroristi toivoisi.

Meidän muiden on toimittava toisin, vaikkei se helppoa olekaan. Terrorismi on tuomittava ja sananvapaus turvattava. Ja mikä vaikeinta, kaikkia ihmisiä on kohdeltava nimenomaan ihmisinä.




Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa paperilehti täältä.