Pyssymiehen opissa

31.10.2014

Sammeli Heikkinen

Kirjoittaja on Vihreän Langan toimituspäällikkö.

Kolmikymppinen kanadalainen kaheli ampui aseettoman sotilaan, juoksi maan parlamenttirakennukseen ja jatkoi ammuskelua. Pyssymiehen tappoi parlamentin turvallisuuspäällikkö Kevin Vickers.

Suomessa tapaukseen reagoitiin kuten tällaisiin tapauksiin Suomessa reagoidaan. Ammuskelu uutisoitiin ja juttu paikallistettiin eduskunnan turvayksikköön, joka halusi selvittää, onnistuisiko sama Suomessa.

Kukaan ei tietenkään toivo saman tapahtuvan Suomessa. Mutta onko hyvä vai huono asia, jos maan korkeinta päätösvaltaa käyttävien ihmisten luokse pääsee helposti?

Kun tulijalla on kädessä ase ja mielessä murha, helppo pääsy on paha . Yleensä parlamenttirakennukseen tuleva kansalainen on varustettu vain töllistelevillä silmillä. Periaate on tärkeä: kansanedustajia voi tavata kasvokkain kohtuullisen helposti.

Arvokasta on myös se, että ministeri hölkkää rahvaan kanssa samoilla kaduilla ilman­ turvamiestä. Elämme samassa maailmassa.
Jokainen turvatarkastus, läpivalaisuhihnalle laitettava laukku ja harmaalla syyskelillä aurinkolaseihin sonnustautunut pullottavakainaloinen pukumies murentaa tätä mielikuvaa.

Arjessa muuri tulee vastaan puistossa. Poliisin partioautossa istutaan suljettujen ikkunoiden takana ja ajetaan siellä, missä tavallinen kansa ei saa ajaa.

Eduskunnan ovella voi tehdä turvatarkastuksen, jos se tuntuu välttämättömältä. Se kannattaa tehdä mahdollisimman hymyilevästi. Poliisit voivat tulla puistoon kävellen tai fillarilla: muutkin uskaltavat siellä kulkea.

Avoimen yhteiskunnan idea on olla avoin. Jos sitä aletaan pyssymiehen takia sulkea, pyssymies voittaa. Kanadalainen Vickers muotoili asian työhaastattelussaan Guardianin mukaan näin:

”I told them that if they made me their sergeant-at-arms, there would be no walls built around Canada’s parliamentary ­buildings.”