Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Normien purku – tuo söpö Troijan hevonen

24.3.2015

Maria Ohisalo

Käyttäjän Maria Ohisalo kuva
Kirjoittaja on köyhyystutkija ja eduskuntavaaliehdokas Helsingistä.

Kaikki puhuvat siitä. Norminpurkutalkoot on söpö, monen poliitikon suuhun sopiva koruilmaus, joka on levinnyt laajalti suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Jos sanot tätä söpöyttä vastustavasi, olet änkyrä. Maassamme on jopa pääministerin asettama Paremman sääntelyn parlamentaarinen työryhmä. Söpöä.

Purkutalkoot on markkinoitu hienosti “turhan sääntelyn purkamisena” – kukapa sellaista voisi vastustaa? Minäkin kannatan turhien normien purkamista, kun turhilla normeilla tarkoitetaan sitä, että yksinhuoltajaisä ei voi saada isyysrahaa, jos ei asu lapsen äidin kanssa, valtio määrittelee, ketkä toisiaan rakastavat aikuiset saavat mennä keskenään naimisiin tai Wikipediaan kohdistuu poliisitutkinta, kun se vetoaa käyttäjiin saadakseen rahaa.

Kovinta meteliä näistä talkoista on pitänyt kokoomus, jolle normienpurku on paljon syvällisempää ja laajempaa, laissez-faire-politiikkaa, muun muassa ”luopumalla kaikilla hallinnonaloilla EU-vähimmäistasoa tiukemmista lupaehdoista”. Näillä talkoilla päästään viimein kaiken kansan tuella purkamaan inhaa ympäristö- ja muuta sääntelyä, jolla perinnemaisemia, eläimiä, uhanalaisia lajeja ja paikallisluontoa on suojeltu. Ensimmäisenä kaadettiin käytännössä maaliin asti saatettu, huolella valmisteltu suoluonnon suojelu, sitten petettiin lupaukset turkiseläinten suojelusta.

On eri asia haluta nauttia kauppahallin kala- ja liharuokaa samassa pöydässä, kuin ehdottaa tällaisten arkijärjen vastaisten esimerkkien innoittamana ympäristö- ja työsuojelun romuttamista.

Yksi näkökulma keskustelussa jää kuitenkin vähemmälle huomiolle: normeista ja liiasta byrokratiasta soisi puhuttavan myös sosiaaliturvan ympärillä.

Nykyisellään sosiaaliturvajärjestelmä on monimutkainen ja sitä pitää selkeyttää. Ei kuitenkaan voi olla niin, että heikoimpien auttamisesta lähdetään joustamaan. Perustulo vähentäisi byrokratiaa ja tekisi työn tekemisestä aina kannattavaa. Se poistaisi paljon sääntelyä, joka todella vaikeuttaa monen elämää. Siinä missä yrittäjän lupabyrokratiaa pitää helpottaa, myös sosiaaliturvan saajan pompottelu luukulta luukulle on lopetettava.

Normien purkua kannattaa haistella ennen sen maistelua: Parhaimmillaan se voi helpottaa elämäämme turhalta byrokratialta. Pahimmillaan se saattaa olla troijan hevonen, jonka nojalla yhdenvertaisuutta edistävästä ja ympäristöä suojelevasta toiminnasta lähdetään laistamaan.





Viite