Äitiyspakkauksen eettisyys
Äitiyspakkauksen vauvanvaatteet ovat vaaleita ja keltaisia. Kela haluaa suosia sukupuolineutraaleja värejä pakkauksen vaatteissa ja on asettanut värit yhdeksi ehdoksi tuotteiden hankinnassa.
Hyvä, että väreihin kiinnitetään huomiota, mutta miten on vaatteiden valmistusolosuhteiden sosiaalisen ja ympäristövastuun laita? Tilasin pari vuotta sitten uteliaisuuttani äitiyspakkauksen kilpailutuslomakkeet, kun satuin huomaamaan, että Kela oli ilmoittanut kilpailutuksesta.
Hämmästykseni oli melkoinen, kun minulle selvisi, että ilmoituksen on julkaissut Reima Oy. Kilpailutuslomakkeet lähetetään Reimaan ja jopa lomakkeet olivat Reiman lomakepohjilla. Kela teki kuitenkin lopullisen hankintapäätöksen.
Tilanne on sittemmin näemmä korjaantunut, ja tarjouspyynnöt lähetetään nykyisin Kelaan eikä enää Reimaan.
Kela on varmaankin alkanut alun perin tehdä yhteistyötä Reiman kanssa, koska Reima kokoaa ja lähettää pakkaukset äideille. Myös tekninen asiantuntemus on varmasti ollut tarpeen. On kuitenkin mielenkiintoista, että yhteistyö on ollut noin läheistä.
Reima mielletään suomalaiseksi lastenvaatevalmistajaksi, mutta Reima ja sen muut brändit, Tutta ja Lassie, valmistetaan lähes täysin Aasiassa, erityisesti Kiinassa. Muutama prosentti tuotteista tulee Euroopasta ja Kanadasta, mutta niistäkin ainakin osan valmistusmaa on aasialainen.
Reima Groupin alihankkijatehtailla ei ole ulkopuolisia yhteiskuntavastuutarkastuksia. Yrityksen tarkoituksena on kehittää yhteiskuntavastuuta tämän vuoden aikana, mahdollisesti tehdä päätös BSCI-järjestelmään liittymisestä.
Äitiyspakkaus, tuo mainio hyvinvointivaltion ilmentymä.
Kuva: Vaula Aunola ja Nana Uitto © KelaOliko sitten äitiyspakkauksen kilpailutuksessa eettisiä kriteerejä? Joitakin tuotteisiin liittyviä ympäristökriteerejä oli, kuten kestovaippoja, mutta sosiaalisia, valmistuksen työolosuhteisiin liittyviä ei ollut.
Julkisissa hankinnoissa ei voida laittaa kriteeriksi valmistusmaata, mutta sosiaalisia tai ympäristökriteerejä voidaan asettaa. Kokemukseni mukaan ostajat on peloteltu markkinaoikeudella niin, että harva suomalainen julkinen hankkija asettaa vastuukriteerejä hankinnoille. Kaikki eivät edes tiedä tai usko sen olevan mahdollista.
Hankkijat kaipaavat selvästi tietoa ja tukea, ja olisi hyvä kehittää hankintaorganisaatioiden välistä tietojen ja kokemusten vaihtoa ihan oikeasti.
- Tappamisen kieltävästä laista (10.2.2012)
- Luomuperuna? Ei missään tapauksessa! (8.2.2012)
- Tuulivoiman varaan ei voi jättäytyä! (7.2.2012)
- Miksi maksaa päästömaksuja? (6.2.2012)
- Lipsumista loppusuoralla (5.2.2012)
- Lähimmäisenrakkaus ehkä? (3.2.2012)
- Mamujen työttömyysaste on yli (1.2.2012)
- Ontuva selitys (1.2.2012)
- Mittauksista (1.2.2012)
- Greenpeacehan voisi ojentaa (1.2.2012)
- Huomio (31.1.2012)
- Ei hyvältä näytä (31.1.2012)
- Paavo Lipposen kirje Pekka Haavistolle (31.1.2012)
- Pelastakkaa kanssamme RADION BIODIVERSITEETTI (29.1.2012)
- vegaanisuus/veganismi (28.1.2012)
- Laittakaa ihmiset viestiä (28.1.2012)
- Eläinaktivistit ovat aikamme samuraita (6.2.2012)(6 kommenttia)
- Turkki vai somiste (27.1.2012)(13 kommenttia)
- Piirun verran positiivista populismia (27.1.2012)
- (1 kommentti)
- Ilmastonmuutos – ideologiaa vai tiedettä (28.11.2011)(20 kommenttia)
- Vihreä argumentti globalisaatiota vastaan (20.11.2011)(8 kommenttia)
- Miksi ei yksityisautoilua vastusteta (17.11.2011)(49 kommenttia)
- Kriittinen kirja Linkolan ajattelusta (21.9.2011)(70 kommenttia)
- Onko vihreän oltava kasvissyöjä? (6.9.2011)(109 kommenttia)
- Pelletti- ja puulämmitys (31.8.2011)(9 kommenttia)
- Persuista ja populismista (18.8.2011)(38 kommenttia)
- Vasemmisto ei halua antaa rahaa köyhille (11.8.2011)(17 kommenttia)










Äitiyspakkauksesta isyys- ja äitiyspakkaus
Naisliike, esimerkiksi Vihreät naiset, ovat meuhkanneet posket hehkuen miesalkuisia titteleitä vastaan. Vaaditaan tasa-arvoa ja hyvä niin. Kun sen sijaan kyse on naisten omasta tontista, havaitsee, ettei nimellä nyt niin väliä ole, tai jopa on tärkeää, että vanhemmuus merkitsee ensisijaisesti sanaa äiti.
Olen kirjoittanut jo 90 luvun alkupuolella Hesariin artikkelin - vaadin pakkauksen nimeen sukupuolineutraaliutta. Outi Moilala kiinnittää kirjoituksessaan huomiota pakkauksen sisällön värien neutraalisuuteen; mutta yllätys yllätys hän ei edes halua havaita pakkauksen nimen sukupuolirasismia.
Valtio kertoo pakkauksen nimen avulla tuleville vanhemmille, että isät eivät ole tärkeitä. Isien tehtävä ei ole vaihtaa vaippoja, pukea lasta, työnnellä lastenrataissa jne. Isien tehtävä on tehdä työtä sen sijaan että olisivat vanhempainvapaalla, eikä ihme, että nuoret perheelliset isät tekevätkin ennätysmäärän ylitöitä.
Naisliike puhisee Heli Järvisen johdolla sitä, että isien pitää osallistua vanhempainvapaaseen. Mielestäni 6+6+6 vanhempainvapaa on loistujuttu - mutta toki siellä eduskunnassa olisi ensin osattava painaa oikean väristä nappia ja tehdä aloite äitiyspakkauksen nimen muuttamiseksi sukupuolineutraaliksi.
Ehkä pakkauksen nimi ei vieläkään muutu, vaikka miesliikkeessä sitä on vaadittu jo kaksikymmentä vuotta. Naiset hallitsevat vanhemmuutta. Mistä tämä yltiökonservatiivisuus kertoo? Siitä, että yhteiskunta ei tosissaan halua isiä mukaan vanhemmuuteen, vaan kaikessa isien mukaan haluamisessa on kyse lopultakin vain siitä, että halutaan valittaa valittaa ja valittaa jotta saadaan lisää lisää ja vielä kerran lisää etuja naisille. Isistä ei piitata.
Ei kai "tarjouspyyntöjä"
Ei kai "tarjouspyyntöjä" lähetetty Reimaan, vaan tarjoukset. Pikkuasia, mutta silti.
Vastaus
Itse asiassa aivoissani kävi pieni kysymys, että kirjoitanko tosiaan, että pakkaukset lähetetään äideille. Lapsen hoitajahan voi olla toi joku muukin kuin äiti, kuten isä tai sijaisvanhempi jne. Kelan sivuilla luki, että "pakkaukset lähetetään äideille", joten kirjoitin sitten niin.
Vanhempainpakkaus voisi olla hyvä nimi. Vanhemmuuspakkaus olisi parempi, ellei noiden sanojen merkitys olisi vähän epäselvä.
Äitiyspakkauksen nimi
Äitiyspakkaus, tai paremminkin äitiysavustus (jonka voi saada myös rahana tarvikepakkauksen sijaan), annetaan nykyään nimenomaan äideille. Kela toteaa, että "Äitiysavustuksen voi saada raskaana oleva äiti sekä adoptiovanhempi. ---
Äitiysavustuksen saaminen edellyttää lisäksi, että raskautesi on kestänyt vähintään 154 päivää ja olet käynyt terveystarkastuksessa lääkärissä tai neuvolassa ennen 4. raskauskuukautesi päättymistä."
Pakkauksen saaminen velvoittaa siis raskaana olevan naisen käymään lääkärintarkastuksessa tai neuvolassa. Oletuksena kai on, että lasta kantaa nainen, ja tälle naiselle annetaan avustus syntyvän lapsen hoitoa varten. Avustusta annetaan velvoitteita vastaan, mikä kaiketi takaa sen, että äiti on kykenevämpi huolehtimaan lapsestaan ja tuottaa avustuksen vastineeksi "parempilaatuisen jälkikasvun", terveemmän ja hyvin hoidetun verrattuna lääkärissä/neuvolassa käymättömään naiseen.
Historiallista taustaa vasten tämä lienee ymmärrettävää. Yksinkertaisinta on antaa avustus naiselle, riippumatta siitä, onko tämä kenties ollut lehtolapsen kantaja, naimisissa tai leski. Oletettavasti ainakin tämä nainen joutuu myös hoitamaan lasta vauvavaiheessa, oli hänellä sitten kumppania tai ei. Adoptiovanhemmat ovat luku sinänsä - määrällisesti tarkasteltuna kuitenkin pienilukuinen joukko verrattuna synnyttäviin naisiin. Lisäksi perheen sisäinen adoptio ei tietääkseni oikeuta enää toista vanhempaa saamaan tätä avustusta.
Olen itse sitä mieltä, että avustuksen nimi voisi hyvin olla vanhempainavustus. Tällöin antamisperusteita pitäisi tietysti myös muuttaa. Ehkä myös toinen vanhempi raskaana olevan naisen lisäksi olisi velvoitettu käymään neuvolassa tai saamaan opastusta perheenlisäyksen suhteen - perheneuvontaa yhdessä molemmille tuleville vanhemmille?
Mielestäni kuitenkin oleellisempaa olisi uudistaa järjestelmää, jolla myönnetään äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaita siten, että se oikeasti kannustaisi molempia vanhempia hoitamaan lasta. Ja kaikkein oleellisinta juuri äitiyspakkauksessa olisi muuttaa tuotteiden hankintaa eettiseen ja ympäristölle haitattomampaan suuntaan.
Kirjoita uusi kommentti