Hipin lupaus

Kansanedustaja Kaarina Hipin koko elämäntarina on selitettävissä sen faktan valossa, että hänellä oli vahva sisäinen kutsumus erottautua massasta. Liekehtivän liehuva ja väriloistokas pukeutuminen, johon moni vuosikymmen tarjosi mahdollisuuden vain oman käsityöharrastuksen kautta, on ollut kiinteä alusta tälle jalolle pyrkimykselle. Vaatteet ei kuitenkaan korvaa aatetta, sen Kaarina poliitikkona hyvin tiesi.

Erottautuminen oli tehtävä kaikissa elämänvalinnoissa, jotta se kantaisi. Oman haasteensa tähän erottautumistarpeeseen loi Kaarinan luontainen pyrkimys etsiä kaltaisiaan. Vihreisiin oli jo alusta asti pesiytynyt luvuittain vaihtoehtoväkeä, joiden mielikuvituksellinen pukeutuminen haki vertaa vain heidän esoteerisista harrastuksistaan.

Erottautumisen dialektiikka onkin ajanut Kaarinan vuoroin harrastamaan Ilveksen otteluiden seuraamista television välityksellä, vuoroin shamanismia. Yleisesti ottaen hän oli kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kurinalaisuudella: kieltäymyksillä erottautuminen oli kaikkein helpointa. Kasvissyönti ja veriryhmädieetit olivat olleet hyviä keinoja, mutta molemmat pidemmän päälle tylsiä. Nyt Kaarina oli keksinyt jotain parempaa.

Eivät nimittäin enää ainoastaan paremman maailman perään kipuilevat hipit harjoittaneet kurinalaista kieltäymystä, vaan myös aivan tavalliset lihaa syövät heteromiehet olivat heittäytyneet rajoittamaan ankarasti ihmisen luonnollista ruokajärjestystä ja kieltäytyivät syömään maatalousvallankumouksen suurinta lahjaa ihmiskunnalle: leipää.

Vaikka Kaarina luonnostaan näki mahdollisuuksia myös vaikeuksissa, hän myös kavahti kaikkea massaliikehdintää, johon Iltalehteä lukeva yleisö näytti hurahtavan. Karppaus ja Sauli Niinistö olivat molemmat toki ohimeneviä, mutta hyvin vastenmielisiä ilmiöitä, jotka olivat uhka ilmastolle ja terveelle järjelle.

Karppauksen hyvä puoli on siinä, että kun ihminen kerran osoittaa kykyä luopua elämäntavoistaan, hän voi tehdä sen toistekin, mutta esimerkiksi ilmaston ja eläinten kannalta hyödylliseen suuntaan. Niinistön hyvä puoli on siinä, että kun ihminen on kerran kannattanut ehdokasta eri puolueesta, jota yleensä äänestää, hän herkästi tekee sen toisenkin kerran – ja ehkä vielä vihreään suuntaan.

Mutta näitä hyviä mahdollisuuksia odotellessa Kaarina oli päättänyt antaa itselleen juhlallisen uudenvuoden lupauksen; hän aikoi lisätä valkoisten viljojen ja sokerien osuutta ruokavaliossaan. Terveysajatteluhan oli jo pitkään estänyt häntä ostamasta vehnäpaahtoleipää, vaikka se oli niin herkullista voin ja hillon kanssa.

Toistaiseksi Kaarina joutuikin tasapainoilemaan sen suhteen, pystyisikö luopumaan voista. Hän oli jo luonnonmukaisuusajattelun ja lisäainevastaisuuden perusteella päätynyt kymmenisen vuotta sitten vaihtamaan kevytlevitteet oikeaan luomukirnuvoihin ja saarnannut sen herkullisuuden ilosanomaa tuttavapiirissään. Nyt kaiken maailman katumaasturimiehet hamstrasivat samaa herkkua.

Onneksi miniällä, Marjutalla, oli ratkaisu tähän ongelmaan. Pyynikintorin lihasta oli saatavilla tuoretta suoraan tuottajalta tulevaa kirnuvoita, joka oli niin harvinaista ja kallista, ettei karppaava marketkansa sen ääreen löydä. Kaarina huokaisi helpotuksesta. Voista ei tarvinnut luopua.