Hippi puolustaa demaria

Vaalit olisi ihmisen parasta aikaa, jos vain saisi olla itse ehdolla. Kaarina Hippi ei ollut. Pekka Haavisto oli.

Kaarinaa harmitti. Hän tiesi, ettei ollut miellyttävä, eikä asiallinen. Päästäkseen naisena eduskuntaan asti, oli pitänyt nimenomaan opetella pois miellyttämisestä. Hän oli opetellut nostamaan kiukkunsa raivoksi.

Kaarina oli ylpeä siitä, että oli uskaltanut kävellä kenen tahansa ukon luokse ja sanoa tälle suorat sanat. Vaikka mitä oli tullut takaisin, hän ei ollut etsinyt mukavaa ulospääsyä tilanteesta, vaan pottuillut kahta kauheammin takaisin.

Häntä oli ollut turha pelotella, koska hän ei pelännyt. Ja nyt sitten yhtäkkiä kuusikymppisenä olisikin pitänyt ryhtyä diplomaattiseksi tullakseen huomatuksi. Jotenkin Kaarina epäili, ettei naisen kohdalla sama taktiikka toimisi.

Happamana hän tarjosi eläkeläisille vaalimökillä glögiä toivoen, että vaalityö vielä antaisi nostetta syksyn kunnallisvaaleihin. Kokoomuksen kopilla parveili Suomella töissä –pinssisiä rusoposkisia nuoria miehiä, jotka eivät olleet koskaan joutuneet likaamaan käsiään todellisissa poliittisissa väännöissä. Poikaset varmasti toivoivat, että menestyksen aura heidänkin päälleen lankeaisi ja muuttaisi yhdentekevän ammattikorkeakoulututkinnon rahaksi ja vallaksi.

”Haavisto ei sentään ole ikäloppu”, avasi keskustelun yksi glögiä ottanut ikäloppu.

 ”Ei ole”, hymyili vanha Kaarina väsyneesti.

”Kyllä nää vanhat ukot on jo nähty”, komppasi vieressä nauravainen eläkeläisrouva.

”Minä kyllä arvostan Paavo Lipposta ja hänen uraansa”, täräytti Kaarina omaksi ällistyksekseen.

Väki vaikeni vaalimökillä kuullakseen kerrankin mitä Kaarinalla oli sanottavanaan. Vauhdikkaasti hän maalasi kuvan valtiomiehestä, joka ei mielistele ketään, joka on ollut aina johdonmukainen juoksematta kulloisenkin muoti-idean perässä vain saadakseen ääniä eli on siis rehellinen ja mikä tärkeintä, on oikea eurooppalainen, kansainvälinen sosialidemokraatti.

”Lipponenhan on oikeistolaisempi kuin Niinistö”, väitti vastaan joku vanhus.

”Millä mittarilla? Anna yksikin esimerkki Niinistön vasemmistolaisuudesta!”

Muut vaalimökit alkoivat tyhjentyä väen kerääntyessä kuuntelemaan kipakkaa väittelyä. Käsiään kiivaasti heilutellen Kaarina tivasi kuulijoiltaan, oliko se Lipponen tuonut uusliberalismin Suomeen vai pelkästään Blairien kolmannen tien?

Se oli sitten se hetki, kun tuki lähti takaa. Haaviston vaalimökin sisältä vihreät nuoret alkoivat sättiä Kaarinaa armottomasti. Olisihan tämän kansanedustajana pitänyt ymmärtää, että juuri kolmas tie se antoi periksi tuloeroille, vaikka sosialidemokraattien olisi pitänyt toimia viimeisenä linnakkeena rikkaiden rikastumista ja köyhien köyhtymistä vastaan.

”On se nyt pee, jos vihreätkin tarvitsevat linnakkeekseen sosialidemokraatteja”, julisti Kaarina.

”Minä puolustan sentään vain Lipposta, en koko vasemmistoa.”