Hutkimus-säätiö

Kotimaisen median lama on ohi. Tämän tietää siitä, että Helsingin Sanomain Säätiön toissaviikkoisilla Säätiöpäivillä palattiin parin kuohuviinivuoden jälkeen samppanjatarjoiluun.

HS Säätiötä lama ei tosin päässyt pahemmin puremaan, sillä yli sadan miljoonan euron massikassi antaa mukavan puskurin vähän turbulentimmassakin maailmantalouden tilanteessa.

Taantumaa tukalampi ongelma säätiölle onkin se, mihin se miljoonansa lapioisi. Viisi vuotta toiminut säätiö tukee kotimaista mediatutkimusta jakamalla vuosittain erilaisina stipendeinä ja apurahoina miljoonia euroja.

Sana tutkimus on tosin tässä yhteydessä syytä laittaa lainausmerkkeihin, sillä markkinoille yhtäkkiä valahtaneet miljoonat ovat johtaneet siihen, että moni toimittajan uralle nuorena ajautunut ännännen vuoden yhteiskuntatieteen ylioppilas on löytänyt itsestään ”tutkijan”.

Niinpä aiheista, joista olisi aiemmin tehty sivun juttu Me Naisten jämäosastolle, rakennetaan nyt HS Säätiön rahoilla 150 000 euron tutkimusprojekteja. Esimerkiksi käy Tampereen yliopiston journalismin tutkimusyksikössä toteutettava hanke: ”Muotiblogit maineenrakentamisen ja markkinoinnin paikkoina”.

Mekanismi toimii myös niin päin, että kukaan järkevä mediatutkija ei lähde astumaan tasavallan ylivoimaisesti suurimman tutkimusrahoittajan varpaille esittämällä projektia esimerkiksi aiheesta: ”Viimeiseen Virkkuseen – Miten Helsingin Sanomat yritti ajaa Suomen Natoon vuosina 1995–2009”.

Tutkimusrahoituksen vääristymä ei tietenkään ole HS Säätiön vika, mutta olisi mielenkiintoista kuulla, millaista älämölöä Sanomatalosta kuuluisi, jos vastaava rahoitusmonopoli olisi esimerkiksi Yleisradiolla.

Nyt kuvaan kuuluu tietysti sekin, että säätiön rahoittamat tutkimukset saavat painoarvoonsa nähden kohtuuttoman näyttävästi palstatilaa Helsingin Sanomissa. Tästä pitää huolen säätiötä johtava Hesarin ex-päätoimittaja Heleena Savela.

HS Säätiön tragedia on se, ettei mediatutkimus ole tieteenala, jonka tuloksilla mullistettaisiin maailma, vaikka sen käyttöön kannettaisiin kaikki maailman rikkaudet.

Onkin todennäköistä, että kymmenen vuoden kuluttua säätiön hyllyt notkuvat merkityksetöntä nollatutkimusta, jolle naureskellaan vähän samalla tavalla kuin 1970-luvun Tandem-tutkimuksille.

Tämä uhka lienee havaittu myös säätiössä, joka on nyt löytänyt aivan uuden rahareiän. Viime viikolla lanseerattu Uutisraivaaja-innovaatiokilpailu etsii ”tiedonvälitykseen ja journalismiin uusia toimintatapoja ja menestyviä liiketoimintamalleja”.

Porkkanana on – kuinkas muuten – paljon rahaa.