Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Kaksi muistopäivää

Tontilta-banneri.

17.5.2010

Jarkko Tontti

17.5.1990 Maailman terveysjärjestö WHO poisti homoseksuaalisuuden sairausluokituksen. Päivä on vakiintunut kansainväliseksi homofobian vastaiseksi päiväksi.

Edellisenä päivänä 16. toukokuuta puolestaan oli kaatuneiden muistopäivä, joka sai alkunsa piispainkokouksen aloitteesta vuonna 1940.

Mannerheimin käskystä päivää vietetään ”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä”.

On mainio sattuma, että homofobiaa vastustetaan melkein samana päivänä kuin vietetään uskonnollista muistopäivää armeijavetoisesti. Vielä parempi olisi, jos muistopäivät yhdistettäisiin.

Armeijat ja uskonnot eivät juuri ole kunnostautuneet homofobian vastaisina toimijoina, vaikka ne mielellään esiintyvätkin milloin minkin ylevän arvoperustan puolustajina. Voiko homo edetä upseeriuralla? Missä viipyy ensimmäinen homopiispa?

Vuonna 2008 puolustusvoimien entinen komentaja Gustav Hägglund pillastui Katariina Lillqvistin nukkeanimaatiosta Uralin perhonen, jossa kuvataan Mannerheimin ja hänen kirgiisialaisen rakastajansa suhdetta.

Hägglundin mukaan ”olisi se tavatonta, jos joku kirgiisi bylsii tulevaa Suomen presidenttiä”.

Yhtä paljon kuin Hägglundin kommenttia, minä ihmettelen Katariina Lillqvistin ja käsikirjoittaja Hannu Salaman vanhavasemmistolaista maailmankuvaa, jossa homoseksuaalisuutta käytetään nolaamistarkoituksessa.

En tiedä rakastiko Mannerheim myös miehiä, mutta olisi mahtavaa, jos tämä olisi totta. Se avaisi puolustusvoimien imagonrakentajille aivan uusia mahdollisuuksia.

Armeijat äijäkulttuurin ytimenä olisi helppo brändätä homomyönteisiksi instituutioksi, muutos ei loppupeleissä olisi edes kovin iso.

Uskonnot ovat paljon vaikeampi este ihmisten yhdenvertaisuudelle. Joidenkin mielestä kyse on vain siitä, että esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon johtoon pitäisi saada avarakatseisia ihmisiä. Äskeisessä arkkipiispanvaalissa voiton vei tolkun ihminen Kari Mäkinen ja homokielteinen pysähtyneistön edustaja Miikka Ruokanen jäi täpärästi toiseksi.

Hyvä sinänsä, mutta uskonnollisessa homofobiassa on kyse perustavammista asioista kuin kirkon johtohenkilöistä. Tietääkseni mikään maailmanuskonto ei hyväksy täysin homoseksuaalisuutta.

Yleishumaanin miehen maineessa oleva buddhalainen Dalai Lamakin vieroksuu ajatusta rakkaudesta samaa sukupuolta olevien kesken. Useissa maissa, joissa islam on valtauskonto, homoudesta saa yhä kuolemantuomion.

Raamatun ja Koraanin homovihamielisyys ei henkilövalinnoilla mihinkään katoa, valitettavasti. Kaikkien uskontojen ytimessä tuntuu vaikuttavan suvaitsemattomuuteen johtava kipuilu ihmisen seksuaalisuuden suhteen.

Kirjoittaja on kirjailija ja lakimies joka muistaa ihmiskunnan itse itselleen aiheuttamaa turhaa kärsimystä.





Viite