Karaokessa

Suomalaisia ja kiinalaisia yhdistää intohimo karaokeen. En ole itse koskaan tuntenut vetoa mikinvarteen, mutta nyt sitä on kokeiltava. Ehkä se auttaa ymmärtämään paremmin kiinalaisia jotka lauleskelevat mielellään (selvin päin) myös esimerkiksi kaduilla, puistoissa ja liikennevälineissä.

Onneksi kielikoulussani opetetaan kiinaa elämää, ei kokeita varten. Olemme siis tietenkin valmistautuneet oppitunneilla myös laulamaan kiinaksi.

Viime vuonna opettelimme kiinalaisia listahittejä biisin viikkotahdilla, mutta nyt tunteja vetää eri opettaja ja lauluvalikoima on rajoittunut lähinnä kansallislauluun ja sisämongolialaisiin ruohoaroja ylistäviin kappaleisiin.

En uskalla laulaa kansallislaulua. Pelkään, että se tulkittaisiin herjaukseksi näillä laulukyvyillä esitettynä. Pienen karaokebaarin masiinasta löytyy onneksi yksi viime vuodelta etäisesti tuttu kappale. Päätän yrittää sitä.

Paikassa on onneksi meidän kahden suomalaisen lisäksi vain omistaja ja yksi kiinalainen pariskunta. Sopivan pieni yleisö luvassa olevalle nöyryytykselle.

Tietenkin sanat katoavat mielestäni samalla kun musiikki pärähtää soimaan. Kirjoitusmerkit vilistävät näytöllä liian nopeasti, jotta ehtisin niitä lukemaan. Saan lopulta laulettua vain kertosäkeen, mutta sen kohdalla yleisöni puhkeaakin raikuviin suosionosoituksiin.

Olen mielestäni laulanut kylliksi yhdelle illalle, mutta luvassa on vielä yllätys. Kun neuvottelemme ystäväni kanssa taksin hintaa, kysyy kuski mistä olemme.

“Odottakaa hetki”, hän innostuu ja plärää cd-levykokoelmaansa. Levy soittimeen, play, ja ilmoille kajahtaa Maamme-laulu. Kuski katsoo minua odottaen.

Päädyn laulamaan sittenkin kansallislaulun, mutta onneksi hieman tutumman.