Maitohorsma, Epilobium angustifolium

19.7.2010

Maitohorsmaa ei suotta kutsuta tulikukaksi. Pioneerikasvina sitä tavataan ensimmäisten joukossa metsäpalon jättämillä aukeilla. Se valtaa nopeasti itselleen tilaa leviämällä tehokkaasti siementensä ja juurakkonsa avulla.

Suuhun tai haavoihin. Maitohorsmaa on käytetty muun muassa vatsan hoitoon ja kahvinkorvikkeena.

Kuva: Emilia Raunio

Toukokuun lopulla nousevat versot ilahduttavat villivihannesten keräilijää. Heinäkuun loppupuolella kukkiva maitohorsma erottuu edukseen kirkkaan sinipunertavilla kukillaan.

Maitohorsma on monipuolinen villivihannes, jota voidaan käyttää ravintona ja rohtona. Nuoria lehdettömiä versoja voi käyttää parsan tapaan tai silputa salaattiin. Lehdet voi kuivata teeksi tai käyttää viherjauhoon ja lisätä leipä- tai sämpylätaikinaan.

Kuivatuista juurista on valmistettu muinoin myös kahvinkorviketta. Nimensä mukaan kasvi lisää maidoneritystä sen nestettä poistavasta vaikutuksesta johtuen. Kukat ja lehdet sisältävät myös parkkiaineita, jotka supistavat limakalvoja, puhdistavat haavoja ja tukahduttavat verenvuotoja.

Maitohorsmakeitteellä on kansanlääkinnässä hoidettu myös vatsatauteja ja suolistokatarria sekä lääkitty unettomuudesta kärsiviä.

Maitohorsmatee

Poimi maitohorsma ennen kukintovaihetta. Katkaise puolestavälistä vartta ja irrota varresta n. 10 cm matkalta lehdet hiostettavaksi niin, että päähän jää reilusti lehtiä. Ripusta varresta kuivumaan. Käyttövalmis luonnon oma teepussi. Loput lehdet voidaan kuivata sellaisenaan tai hiostaa teeksi.

Hiostaminen

Hiostuksessa eri parkkiaineet hajoavat ja maut tulevat paremmin esille. Hyvä menetelmä esim. vadelman, mansikan, mesiangervon ja horsman lehdille. Kerätyt lehdet saavat nahistua ja kuivua huoneenlämmössä n. 4-5 tuntia.

Lehdistä pyöritellään kämmenessä tiiviitä palloja ja laitetaan ne lasipurkkiin. Lasipurkit pidetään pari päivää lämpimässä paikassa kansi raollaan. 

Lopuksi lehdet poistetaan purkeista ja levitetään kuivumaan. Noin viisi palleroa teemukin pohjalle ja kuumaa vettä päälle. Teesiivilää ei tarvita, teepallot aukeavat kauniiksi lehdiksi mukissa.

Kirjoittaja on puissa kiipeilevä villin luonnon kutsua kuunteleva elintarvike-ekonomi, vapaa toimittaja ja valokuvaaja. Blogissa opastetaan käyttämään luonnonvaraisia kasveja ravinnoksi.

Luonnonvarainen laji vai viljelty lajike?

Ei nimimerkkiä | 20.07.2010 19:11

On tärkeää, että tunnemme kasvit. Esivanhempamme joutuivat alituiseen valitsemaan joko tuntemattoman kasvin syömisen tai nälkäkuoleman. Aika usein villi kasvi vei voiton syöjästään ja ruokailusta tuli viimeinen.

Ennen pitkää nykyihmisten esivanhemmat ymmärsivät alkaa parantamaan luonnonvaraisten ruoaksi kelpaavien kasvien kasvuoloja ja lopulta viljelemään kasveja.

Tämän jälkeen voimistui ihmisen ja viljellyn kasvin yhteisevoluutio: ne ihmiset, jotka eivät kyenneet käyttämään yhteisön viljelemiä kasveja ravinnoksi, saivat vähemmän jälkeläisiä kuin ne, jotka hyötyivät kasvista enemmän kuin muut. Toisaalta ihmisyhteisöt, jotka kasveja viljelivät, valitsivat viljelyyn hyvänmakuisia, satoisia yksilöitä, joiden myrkkyvaikutukset olivat vähäisempiä kuin luonnonvaraisten kantojen.

Viljelty kasvi ja sen viljelijä sopeutuivat toisiinsa. Ne kasvit, joita ihmiset eivät ole viljelleet, ovatkin melko yhteensopimattomia ihmisen kanssa. Niillä voi olla satunnaisia terveysvaikutuksia, jotka saattavat on joissain tilanteissa hyödyllisiä, mutta yleisesti niitä on pidettävä pikemmin myrkyllisinä kasveina kuin ravintona.

Joillakin kasveilla paitsi myrkyttömyys, myös yleinen viljelykelpoisuus villien ja viljeltyjen lajikkeiden välillä on iso. Kysymys on tietenkin paitsi yhteisevoluutiosta, myös sitä seuranneesta aktiivisesta tietoisesta hyvien yksilöiden valitsemisesta lisäysmateriaaliksi.

Näin ollen pitäisi luopua ajatuksesta, että "luonnon" villit kasvit edustuvat jotenkin parempaa, terveempää ja ravitsevampaa ravintoa kuin viljellyt kasvit. Viljeltyjä kasveja viljellään, koska ne ovat osoittautuneet hyviksi ja koska ne ovat siksi matkan varrella parantuneet.

Mitä tällä tahdon sanoa? Kannattaa muistaa että varsinkin jalostumattomat kasvit sisältävät monia kemiallisia yhdisteitä, joiden tarkoitus on estää nisäkkäitä syömästä kasvia ja siten estämästä kasvin lisääntymistä. Apteekista ostetun ja itse horsmasta tehdyn lääkkeen ero on, että apteekista ostetusta tiedetään mitä siinä on, miten paljon siinä on ja miten se vaikuttaa. Horsmasta tiedetään lähinnä, että harvemmin sitä kukaan on pystynyt niin paljon syömään, että olisi heti siihen kuollut.

Kirjoita uusi kommentti

  • Kirjoita asiallisesti, omalla nimellä ja noudata hyviä tapoja. Pysy aiheessa, ja jos linkkaat muualle, kerro mitä linkki sisältää. Keskustelussa ei saa esittää haastateltaviin, toisiin keskustelijoihin, kolumnisteihin, toimittajiin tai muihin henkilöihin kohdistuvia loukkaavia tai asiattomia kommentteja eikä kansanryhmiä koskevia halventavia yleistyksiä tai rasistisia kommentteja. Toimitus pidättää oikeuden valita julkaistavat kommentit. Omalla nimellä jätetyt kommentit julkaistaan pääsääntöisesti, nimimerkillä jätetyt vain poikkeustapauksissa.
Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <em> <i> <strong> <b> <cite> <code> <ul> <ol> <li>
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Lisätietoa muotoiluasetuksista

Keskustelut

Vihreä Lanka Oy. Päätoimittaja Juha Honkonen. Yhteystiedot: Fredrikinkatu 33 A, 2. kerros, 00120 Helsinki, puh. (09) 5860 4123, toimitus[ät]vihrealanka.fi.