Maitohorsma, Epilobium angustifolium
Maitohorsmaa ei suotta kutsuta tulikukaksi. Pioneerikasvina sitä tavataan ensimmäisten joukossa metsäpalon jättämillä aukeilla. Se valtaa nopeasti itselleen tilaa leviämällä tehokkaasti siementensä ja juurakkonsa avulla.
Suuhun tai haavoihin. Maitohorsmaa on käytetty muun muassa vatsan hoitoon ja kahvinkorvikkeena.
Kuva: Emilia RaunioToukokuun lopulla nousevat versot ilahduttavat villivihannesten keräilijää. Heinäkuun loppupuolella kukkiva maitohorsma erottuu edukseen kirkkaan sinipunertavilla kukillaan.
Maitohorsma on monipuolinen villivihannes, jota voidaan käyttää ravintona ja rohtona. Nuoria lehdettömiä versoja voi käyttää parsan tapaan tai silputa salaattiin. Lehdet voi kuivata teeksi tai käyttää viherjauhoon ja lisätä leipä- tai sämpylätaikinaan.
Kuivatuista juurista on valmistettu muinoin myös kahvinkorviketta. Nimensä mukaan kasvi lisää maidoneritystä sen nestettä poistavasta vaikutuksesta johtuen. Kukat ja lehdet sisältävät myös parkkiaineita, jotka supistavat limakalvoja, puhdistavat haavoja ja tukahduttavat verenvuotoja.
Maitohorsmakeitteellä on kansanlääkinnässä hoidettu myös vatsatauteja ja suolistokatarria sekä lääkitty unettomuudesta kärsiviä.
Maitohorsmatee
Poimi maitohorsma ennen kukintovaihetta. Katkaise puolestavälistä vartta ja irrota varresta n. 10 cm matkalta lehdet hiostettavaksi niin, että päähän jää reilusti lehtiä. Ripusta varresta kuivumaan. Käyttövalmis luonnon oma teepussi. Loput lehdet voidaan kuivata sellaisenaan tai hiostaa teeksi.
Hiostaminen
Hiostuksessa eri parkkiaineet hajoavat ja maut tulevat paremmin esille. Hyvä menetelmä esim. vadelman, mansikan, mesiangervon ja horsman lehdille. Kerätyt lehdet saavat nahistua ja kuivua huoneenlämmössä n. 4-5 tuntia.
Lehdistä pyöritellään kämmenessä tiiviitä palloja ja laitetaan ne lasipurkkiin. Lasipurkit pidetään pari päivää lämpimässä paikassa kansi raollaan.
Lopuksi lehdet poistetaan purkeista ja levitetään kuivumaan. Noin viisi palleroa teemukin pohjalle ja kuumaa vettä päälle. Teesiivilää ei tarvita, teepallot aukeavat kauniiksi lehdiksi mukissa.
- Tappamisen kieltävästä laista (10.2.2012)
- Luomuperuna? Ei missään tapauksessa! (8.2.2012)
- Tuulivoiman varaan ei voi jättäytyä! (7.2.2012)
- Miksi maksaa päästömaksuja? (6.2.2012)
- Lipsumista loppusuoralla (5.2.2012)
- Lähimmäisenrakkaus ehkä? (3.2.2012)
- Mamujen työttömyysaste on yli (1.2.2012)
- Ontuva selitys (1.2.2012)
- Mittauksista (1.2.2012)
- Greenpeacehan voisi ojentaa (1.2.2012)
- Huomio (31.1.2012)
- Ei hyvältä näytä (31.1.2012)
- Paavo Lipposen kirje Pekka Haavistolle (31.1.2012)
- Pelastakkaa kanssamme RADION BIODIVERSITEETTI (29.1.2012)
- vegaanisuus/veganismi (28.1.2012)
- Laittakaa ihmiset viestiä (28.1.2012)
- Eläinaktivistit ovat aikamme samuraita (6.2.2012)(6 kommenttia)
- Turkki vai somiste (27.1.2012)(13 kommenttia)
- Piirun verran positiivista populismia (27.1.2012)
- (1 kommentti)
- Ilmastonmuutos – ideologiaa vai tiedettä (28.11.2011)(20 kommenttia)
- Vihreä argumentti globalisaatiota vastaan (20.11.2011)(8 kommenttia)
- Miksi ei yksityisautoilua vastusteta (17.11.2011)(49 kommenttia)
- Kriittinen kirja Linkolan ajattelusta (21.9.2011)(70 kommenttia)
- Onko vihreän oltava kasvissyöjä? (6.9.2011)(109 kommenttia)
- Pelletti- ja puulämmitys (31.8.2011)(9 kommenttia)
- Persuista ja populismista (18.8.2011)(38 kommenttia)
- Vasemmisto ei halua antaa rahaa köyhille (11.8.2011)(17 kommenttia)









Luonnonvarainen laji vai viljelty lajike?
On tärkeää, että tunnemme kasvit. Esivanhempamme joutuivat alituiseen valitsemaan joko tuntemattoman kasvin syömisen tai nälkäkuoleman. Aika usein villi kasvi vei voiton syöjästään ja ruokailusta tuli viimeinen.
Ennen pitkää nykyihmisten esivanhemmat ymmärsivät alkaa parantamaan luonnonvaraisten ruoaksi kelpaavien kasvien kasvuoloja ja lopulta viljelemään kasveja.
Tämän jälkeen voimistui ihmisen ja viljellyn kasvin yhteisevoluutio: ne ihmiset, jotka eivät kyenneet käyttämään yhteisön viljelemiä kasveja ravinnoksi, saivat vähemmän jälkeläisiä kuin ne, jotka hyötyivät kasvista enemmän kuin muut. Toisaalta ihmisyhteisöt, jotka kasveja viljelivät, valitsivat viljelyyn hyvänmakuisia, satoisia yksilöitä, joiden myrkkyvaikutukset olivat vähäisempiä kuin luonnonvaraisten kantojen.
Viljelty kasvi ja sen viljelijä sopeutuivat toisiinsa. Ne kasvit, joita ihmiset eivät ole viljelleet, ovatkin melko yhteensopimattomia ihmisen kanssa. Niillä voi olla satunnaisia terveysvaikutuksia, jotka saattavat on joissain tilanteissa hyödyllisiä, mutta yleisesti niitä on pidettävä pikemmin myrkyllisinä kasveina kuin ravintona.
Joillakin kasveilla paitsi myrkyttömyys, myös yleinen viljelykelpoisuus villien ja viljeltyjen lajikkeiden välillä on iso. Kysymys on tietenkin paitsi yhteisevoluutiosta, myös sitä seuranneesta aktiivisesta tietoisesta hyvien yksilöiden valitsemisesta lisäysmateriaaliksi.
Näin ollen pitäisi luopua ajatuksesta, että "luonnon" villit kasvit edustuvat jotenkin parempaa, terveempää ja ravitsevampaa ravintoa kuin viljellyt kasvit. Viljeltyjä kasveja viljellään, koska ne ovat osoittautuneet hyviksi ja koska ne ovat siksi matkan varrella parantuneet.
Mitä tällä tahdon sanoa? Kannattaa muistaa että varsinkin jalostumattomat kasvit sisältävät monia kemiallisia yhdisteitä, joiden tarkoitus on estää nisäkkäitä syömästä kasvia ja siten estämästä kasvin lisääntymistä. Apteekista ostetun ja itse horsmasta tehdyn lääkkeen ero on, että apteekista ostetusta tiedetään mitä siinä on, miten paljon siinä on ja miten se vaikuttaa. Horsmasta tiedetään lähinnä, että harvemmin sitä kukaan on pystynyt niin paljon syömään, että olisi heti siihen kuollut.
Kirjoita uusi kommentti