Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Persun syleily

Mediapyövelit mestaavat sopuleita. Taneli Heikka vuorottelee palstalla mediakriitikko Kaino Riesun kanssa, joka käyttää koston pelossa nimimerkkiä.

Mediapyövelit mestaavat sopuleita. Taneli Heikka vuorottelee palstalla mediakriitikko Kaino Riesun kanssa, joka käyttää koston pelossa nimimerkkiä.

7.3.2011

Taneli Heikka

Ero on huima. Ruotsin lehdistö ampuu persunsa alas taivaalta. Suomessa media syleilee persut osaksi järjestelmää.

Nyt kun persujen vaaliohjelma on tullut julki, tiedetään, että persut ja ruotsidemokraatit ovat samasta ydinpuusta. Molempien maiden kansallismieliset populistit yrittävät kääntää kellon 1950-luvulle. Ne haluavat yhden kansan, identiteetin ja taiteen. Kovat rangaistukset, raskaan teollisuuden ja ydinperheen. Niiden ohjelmissa on rasistinen juonne ja yhtymäkohtia kansallissosialistiseen identiteetti-, taide- ja teollisuuspolitiikkaan.

Kun ruotsidemokraatit nousi valtiopäiville 2010, Ruotsin lehdistö ryhtyi valtavaan protestiin pääkirjoituksia myöten: ei suvaitsemattomuudelle.

Suomessa tätä arvokeskustelu ei ole. Perussuomalaisten ohjelmassa on samat huolestuttavat elementit kuin ruotsidemokraateilla. Ne selitetään pois sanomalla, että rasismi ei ole puolueessa keskeistä. Sanotaan, että persut on vennamolainen maaseudun protestiliike – ikään kuin ”kunniakas” historia tekisi kunniattomasta nykypäivästä hyväksyttävää.

Persujen vaaliohjelma pitäisi repiä kappaleiksi johtavien älykköjen voimin. On vain hiljaisuus ja pari pakinaa. Älyköt ovat kuolleet ja mediaa laiskottaa. Dissidentit tekevät natsivertaukset nimettöminä YouTubessa.

Mistä lehdistön suhtautumisero kahdessa maassa johtuu? Yksi syy on, että Suomessa äänestäminen ei vaikuta mihinkään. Toimittajat katsovat sivusta, koska uskovat vaalien jälkeen kaiken jatkuvan ennallaan. Näkemys on kyyninen, mutta tosi.

Tästä seuraa toinen, vaarallisempi ilmiö. Koska äänestämisellä ei ole väliä, Suomen ja Ruotsin ero äänetysaktiivisuudessa on jo 20 prosenttiyksikköä.

Lehdistö on ollut osa tämän alamäen syntyä. Suomalainen media syleilee moniarvoisen demokratian vastaiset suuntaukset osaksi yhteiskuntaa. Näin tehtiin 1930-luvun äärioikeistolle ja 1970-luvun äärivasemmistolle. Näin tehdään persuille. Sieltä he pääsevät mädättämään systeemiä sisältä päin. Demokratian vastaisista tendensseistä ei näin koskaan täydy avoimesti keskustella.

Näin ei voi jatkua, mutta miten päästä pois kierteestä? Paradoksaalista on, että ainoa voima, joka sotkee konsensuksen seisovaa vettä, on – persujen nousu.

Meidän toimittajien on kysyttävä: mitä me teimme väärin, että kansan äänelle ei ollut muuta purkatumistietä kuin suomidemokraattien hyöky? Ja onko meidän sen virheen hyvittämiseksi todellakin vaieten hyväksyttävä tämä kansannousu?

Kirjoittaja on mediayrittäjä ja toimittaja. Kirjoitus on julkaistu alunperin 4. maaliskuuta ilmestyneessä Vihreässä Langassa.





Viite