Politiikkaa ruotsiksi – huvud på cykeln

Rosa: "jos kuitenkin politiikassa edetäkseen ruotsi on välttämätön taito, muodostuisi aikamoiseksi demokratiaesteeksi se, jos umpisuomenkielisiltä seuduilta ja työväenluokkaisista perheistä ei voisi enää nousta politiikan eliittiin kielitaidon vuoksi."

-> Ehkei ratkaisu kuitenkaan ole pakkoruotsin säilyttäminen vaan ruotsin välttämättömyyden poisto. Se tapahtuu virkamiesruotsista luopumisella ja muiden kielten arvostusta nostamalla. Suomenruotsalaisten oikeudet on turvattava, mutta se ei vaadi suomenkielisten kieliopintojen rajaamista nykymuottiin.

Olen asunut koko ikäni Helsingissä, ja pidän itseäni kouluruotsin huipputuotteena. Päivitin kielitaitoani jo lukioaikana parilla abikurssilla ja sain hopeamitalin valtakunnallisesta kirjoituskilpailusta, ja ylppäreistä 287 pistettä kun 299 on maksimi. Jos ruotsinopiskelu perustellaan pohjoismaisen kanssakäymisen helpottumisella - ruotsiksi kun pärjää Norjassa erinomaisesti, myös työelämässä - eikä kuitenkaan mun eväilläni ollut mitään mahdollisuuksia työllistyä Norjassa muuksi kuin taksikuskiksi tai postinkantajaksi, silloin on syytä tarkastella erittäin kriittisesti niitä argumentteja, joilla toisen kotimaisen kielen opetus perustellaan.

Jos ennen naurettiin ruotsia taitamattomille niin tulevaisuudessa nauretaan niille poliitikoille, jotka antavat haastatteluja ruotsiksi, suomea täysin osaavalle Suomenruotsalaiselle medialle.

Käsittääkseni esim. Lyly Rajala osaa hyvin ruotsia, Ruotsissa syntyneenä jne.. mutta ruotsiksi hän ei suostu antamaan haastatteluja Suomenruotsalaiselle medialle.

Pakkoruotsi on ollut kauttaaltaan kauheaa resurssien hukkausta peruskoulusta korkeakouluihin, mutta pakkosuomi on osoittautunut menestystarinaksi. Varsinkin Etelä-Suomesta on vaikea enää löytää nuoria, jotka eivät osaisi puhua suomea.(pikkukylät poislukien)

Tämän avulla tullaan saavuttamaan merkittäviä kulusäästöjä, joita Suomi kipeästi tarvitsee.

Puhutaan vihdoinkin avoimesti. Itse olen aina pitänyt ruotsista ja ylläpitänyt sitä teatteri- ja runokielenä. Silti opettajana näen, ettei pakko pelitä.

Ensinkin osa suomenkielisistä peruskoululaisista ei opi kahta vierasta kieltä, puhumattakaan kolmesta, jota nyt vaadittaisiin kielivarannon laventamiseksi. Osalle nuorista pitäisi tarjota mahdollisuus vahvistaa suomen kielen taitoa niin, että pystyvät kirjoittamaan vaikkapa tällaisen yleisönosastokannanoton tai vahvistaa englantia, niin että olisi edes yksi vieras kieli käytössä.

Toiseksi maahanmuuttajia ei suinkaan vapauteta ruotsista vaan heillä on kotoutumisensa tukena tosi tuhti paketti kieliä: koko koulu suomeksi, jota juuri ja juuri osaavat, kotikieltä, englantia ja ruotsia. Ihan niin kuin heidän ei haluttaisikaan löytävän paikkaa yhteiskunnastamme.

Perheillä on moninaisia kulttuurisia taustoja ja tarpeita kehittää muita kielitaitoja. Koko Itä-Suomi haluaisi kokeilla vapaaehtoista venäjää ruotsin sijaan. Mutta ei. Ei saa edes kokeilla. Sitten valitetaan, ettei ole tutkimustietoa siitä, mitä tapahtuisi, jos ruotsi olisi vapaaehtoinen.

Ruotsissa on loistava kieltenopetuksen malli. Ahvenanmaallakin on hyvä, tosin siellä ei ole tarvinnut huomioida maahanmuuttajia siinä määrin kuin Ruotsissa. Viro ja Tanskakin kävisivät malliksi.

Relatkaa nyt. Vapaaehtoinen ruotsi ei ole hurrivihaa vaan yleistä reiluutta.

Lastentarhassa Ahvenanmaalla oli laulettu puoli tuntia viikossa suomalaisia lastenlauluja koska osa lapsista oli suomenkielisiä. Paikallinen eduskunta Landsting
nimenomaisesti teki päätöksen jolla suomalaisten laulujen laulaminen kiellettiin. Lasten identiteettiin kajottiin ja kiellettiin suomenkielisten laulujen laulaminen.

Ahvenanmaalle ei voi perustaa edes yksityistä suomenkielistä koulua puhumattakaan että annettaisiin suomenkielen opetusta äidinkielenä. Maarianhaminan sairaalassa ei saa
puhua suomea edes kahvipöytäkeskusteluissa kahvitunnilla.

Suomessa ei ole kaksikielisyyttä on vain kaksinkertaista yksikielisyyttä. Puheet Suomen kaksikielisyydestä ovat harhaanjohtavia. Perustuslaissa sanotaan että Suomessa ovat kansalliskielet suomi ja ruotsi. Laissa ei missään käytetä sanaa "kaksi" puhuttaessa Suomen kansalliskielistä. Kukaan ei voi rekisteröityä kaksikieliseksi.

Ruotsinkielisille on omat koulut, yliopistot, nuorisotalot, siirtolapuutarhat, ylioppilaslautakunta, terveyskeskukset, ja jopa paikkakunnat ym. Kuinka siis voisimme
olla kaksikielinen maa kun ihmiset on jaettu kielen mukaan omiin yksikielisiin yhteisöihinsä, aivan kuten ennen apartheidin Etelä-Afrikassa?

Ruotsinkielinen saa mennä suomen kieliseen nuorisotaloon Turussa, mutta suomenkielinen ei saa mennä ruotsin kieliseen nuorisotaloon jos ei puhu ruotsia. Kaarinassa ruotsinkieliset vaativat että jos suomen- ja ruotsinkieliset koulut ovat samassa rakennuksessa, niin pitää olla eri sisäänkäynnit ja välitunnit eri aikaan
ruotsinkielisillä ja suomenkielisillä. Kaksikielisyys on silkkaa apartheidia.

Ainoa koko maassa virallinen kieli on vieläkin ainoastaan ruotsi. Ruotsia saa puhua kaikkialla, suomea ei saa puhua ruotsinkielisessä tilassa. Näihin tiloihin kuuluvat ruotsinkieliset koulut, ruotsinkieliset siirtolapuutarhat, Ahvenanmaa, ruotsinkieliset nuorisotalot.

Suomi ei ole kaksikielinen vaikka Suomessa on kaksi kieltä. Väitteet Suomen kaksikielisyydestä luovat käsityksen että nämä kaksi kieltä toimisivat yhtäaikaa ja samassa paikassa. Todellisuudessa vain osa rannikosta on ruotsinkielinen ja koko sisämaa on yksikielinen suomenkielinen. Suomessa on jo lainkin mukaan yksikielinen alue, Ahvenanmaa. Suomi on siis jo kaksinkertaisesti yksikielinen, koska Ahvenanmaa on ruotsinkielisesti yksikielinen ja manner suomenkielellä yksikielinen.
Muuttamalla manner yksikieliseksi, suomenkieliseksi, säilytämme kaksikielisyytemme sellaisena kuin se on ollut, mutta laki vastaa silloin maan todellista tilaa, eli kaksinkertaista yksikielisyyttä.

Kaksikielisyys on apartheidia. Osa kansasta ei halua olla toisen kansanosan kanssa tekemisissä. He haluavat eristäytyä ja vaativat erityiskohtelua. Kaksikielisyys
mahdollistaa syrjinnän. Vaatimalla kieleen perustuvia oikeuksia voidaan osa kansasta syrjäyttää.

KIELIMUURI RUSKEASUOLLA
22.8.2008
Suomenkielisille ei myydä mökkejä

Suomenkielisille annetaan huutia Ruskeasuon siirtolapuutarha-alueella.

http://www.iltalehti.fi/helsinki/200808228137027_hi.shtml

http://www.shsweb.fi/forum/1/194585/

Suomalainen identiteetti erotettiin Ruotsista v.1809. Emme ole ruotsalaisuuden sivuhaara. Haluamme olla ylpeitä suomalaisesta identiteetistä.

Muualla Euroopassa opittiin toisesta maailmansodasta jotakin. Monessa maassa on kielletty erinäisten rekisterien ylläpito. Ranskassa ei tiedetä kuinka monta
muslimia siellä asuu. Ruotsissa ei rekisteröidä kenenkään äidinkieltä. Näihin on historialliset syyt. Rekisteröinti mahdollistaa eriarvoisen kohtelun ja vainon.
Esimerkkejä löytyy Etelä-afrikasta jossa kansalaisen passiin merkittiin rotu. Natsi-Saksassa tiedettiin kaikkien uskontokunta.

Kielirekisteröinti on lopetettava Suomessa rasistisena. Suomessa ei olla opittu mitään, siksi täällä on rasismi valloillaan. Ihmiset jaotellaan ja siten heidän mahdollisuudet opiskella ja menestyä riippuvat mihin ryhmään kuuluvat.

Suomi ei kuulu sivistysvaltioihin ennen kuin kielijaottelu poistuu.

"On nimittäin niin, että jos peruskoulussa ei tarvitsisi valita ruotsia, en olisi sitä valinnut."

Ruotsihan on AINOA oppiaine kaikilla kouluasteilla jota nimenomaan EI tarvitse valita! Se on jo valittu puolestasi. Siis Suomessa :-)

Roosa: "Ja jos kuitenkin politiikassa edetäkseen ruotsi on välttämätön taito..."

No eihän se ole! Siitä on vain yritetty tehdä välttämättömyys. Katsokaammme ex-pääministeriämme: "Det är true, jag hoppar"

Koululaisten isänä ei voi muuta kuin toivoa että nyt viimein herättäisiin tähän järjettömään pakkoruotsin opetukseen.

Itä-ja kaakksois Suomessa ei ruotsin kielellä ole tehnyt enää aikoihin yhtään mitään. Venäjän kielelle on valtava kysyntä. EU Suomessa myös pitäisi englannin lisäksi osata saksaa tai ranskaa.

Tähän ei kuitenkaan ole lapsilla mahdollisuutta, koska tarpeeton pakkoruotsin vie tilan näiltä tunneilta.

On todella ihmeellistä, että voi valita käykö armeijan vai ei, onko vegaani vai lihansyöjä, feministi vai populisti, mutta ei voi valita sitä kieltä jota haluaisi opiskella!!

Pakkoruotsi on poliittinen,epädemokraattinen tabu, joka on nyt fiksujen ja suvaitsevaisten poliitikkojen voimin nujerrettava!

Rosa: tervetuloa meidän toisinajattelijoiden joukkoon!

Nimimerkki huusianna kiteytti asian loistavasti
"Tarpeellista kieltä ei tervitse pakottaa"

Mitä muuta asiasta tarvitsee sanoa. Antaa "luonnonvalinnan" hoitaa tehtävänsä myös kielikysymyksessä. Niitä kieliä, joista on oikeasti hyötyä tullaan kyllä opiskelemaan tulevaisuudessakin olivatpa ne pakollisia tahi eivät.

Eikö sinusta ole hieman outoa että poliitikon pitää osata ruotsia maassa jossa 19 20:stä on äidinkieleltään suomenkielisiä ja 99 sadasta osaa puhua suomea?

Eikö sinusta ole outoa se, että sinun - 95% kielivähemmistön edustajan pitäisi osata ruotsia ymmärtääksesi keskikokoisen kunnan - jota jostain kumman syystä maakunnaksi kutsutaan - edustajaa joka katsoo että hänen ei tarvise opetella enemmistön kieltä? Enemmistöllähän on velvollisuus opetella hänen kielensä. Oletteko Helsingissä vai Pretoriassa?

Pitääkö sinunkin mielestäsi kaikkien suomenkielisten skogsfinnarien edelleenkin istua ruotsia pänttäämässä peruskoulusta ammattikoulujen kautta yliopistoihin, koska "junttia kun ei osaa puhua sujuvasti neljää kieltä" tai "Olisihan sillä kielitaidolla kiva brassailla ruotsinlaivalla"?

Eikö sinusta ole vähän erikoista, että maassa jossa liki 95% asukkaista on suomenkielisiä "pitäisi osata puhua sujuvaa ruotsia, koska muuten kaikki pilkkaavat oppimattomaksi noloksi moukkatankeroksi, jota saa hävetä"?

Mitä luulet, onkohan maailmassa toistä yhtä kummallista maata. Tulevien koululaisten isänä yhdyn vilpittömästi fil.maisterin toiveeseen ylempänä, ja toivon että sinäkin heräisit tähän maailmaan. Lapseni tarvitsevat käyttökelpoisia maailmankieliä joilla pärjää muuallakin kuin nepotistien pilkan kohteena Vihreät - de Gröda -puolueen puheenjohtajan pallilla joutumatta olemaan ymmärtämättä sitä mitä pitäisi hävetä. Ruotsi - saati kouluissa tankattava suomenruotsi - ei sellainen ole.

Kaikki argumentit ovat vapaan kielivalinnan puolella, jos maa on Ruotsi, Tanska, Viro tai vaikkapa autonominen Ahvenanmaa. Mutta Suomessa asia riippuu siitä, minkälaisen kansallisen identiteetin yksilö on omaksunut.

Suurin osa suomenkielisistä kokee olevansa yhtä vapaita ja sivistyneitä kuin ruotsalaiset, tanskalaiset, virolaiset tai vaikkapa ahvenanmaalaiset, ihan oman äidinkielensä suomen ja itse valitsemiensa vieraiden kielten varassa. Heidän mielestään siis kielivapaus Suomessa on ihan samanlainen asia kuin kielivapaus Ruotsissa, Tanskassa, Virossa tai Ahvenanmaalla.

Mutta osa kansasta on ottanut kaksikielisyysideologian tosissaan. Heille suomenkielinen on vain puolikas suomalainen. Kokonainen, sivistynyt ja juurensa tunteva suomalainen on vain sellainen, joka osaa sekä suomea että ruotsia.

Tämä on mielestäni identiteettikysymys.

Jos ihmisen kokemus suomalaisuudesta nivoutuu kaksikielisyyteen, ei ole olemassa mitään kielivapautta. Suomalainen, joka jättää ruotsin opiskelematta, ei tällaisen ihmisen mielestä ole täysi suomalainen vaan kulttuurivajakki, vaikka hän olisi kuinka fiksu ja monitaitoinen ja avaramielinen kuin taivas itse.

Tuolta pohjalta on todella vaikea suhtautua arvostavasti vapaaehtoisen ruotsin kannattajiin. Heissä nähdään vain kateutta ja hurrivihaa. Uskon, että tätä asennetta voisi helpottaa, jos ihmiset ymmärtäisivät, että kansallisia identiteettejä voi elää rinnan useammanlaisia, aidosti erilaisia, eikä toisen identiteettiä voi lähteä muuttamaan pakolla.

Ruotsin pakollisuus Suomessa liittyy ajatukseen, että suomalaisten historia on sidottu Nordeniin, suomalaisten yhteiskunnallinen ilmapiiri ja oikeuskäsitys on sidottu Nordeniin ja suomalaisille tekisi kaikin tavoin hyvää olla osallisia Nordenista.

Mutta Norden ei ole valtio, eikä se saisi olla sellainen "vår stam och vårt språk" -henkinen yhteisö, johon on pääsyvaatimuksena tietynlainen Norden-identiteetti. Kyse on arkisemmasta yhteistyöstä pohjoisen meren äärellä ja ikiaikaisten yhteyksien jälkeen.

Ruotsinkieliset itse myöntävät kokevansa itsensä nimenomaan osana Nordenin kielienemmistöä. Ja tämähän on ok. On luontevaa, että maan kielivähemmistö kokee viiteryhmäkseen omankielisen kulttuurialueen, joka avautuu aivan vieressä.

Ongelmia syntyy vasta, kun moni päättelee, että vastaavasti suomenkieliset ovat Nordenin kielivähemmistö ja että suomenkielisten ei nyt auta muu kuin yrittää saavutta Nordenissa vaadittava ruotsin taito, sellainen mamuruotsi, jolla sitten saa sitä goodwilliä maailmalla ja käy skandinaavista. Auts.

Minulla ei ole mitään Norden-identiteettiä vastaan. Suomessa on monenlaisia identiteettejä ja tällainen Norden-suomalaisuus kuuluu asiaan. Mutta pitäisi ymmärtää, että suurella osalla suomalaisia voi olla ihan oma ja ok Suomi-identiteetti, jossa Norden on mukavan naapurin roolissa, ei ikuisena emoalueena.

Toivoisin, että pikkuhiljaa ja lempeästi tohtisimme analysoida näitä identiteettieroja. Tiedän, että asia on arka, koska toisaalta halutaan painottaa, aivan oikein, että ruotsinkielinen on yhtä lailla suomenmaalainen/suomalainen kuin suomenkielisetkin. Mutta näin vanha kansa kuin suomalaiset kantaa väistämättä erilaisia kansallisia identiteettejä ja ristiriidat identiteettien välillä kuuluvat asiaan, ne jopa rikastavat.

Identiteetit eivät olekaan se ongelma, vaan ongelma on se, mitä tapahtuu maan suomenkielisten ja uussuomalaisten kieliopinnoille, joita nyt Norden-identiteettiin vedoten rajoitetaan.

Saammeko pian valita itse ne kulttuurit ja kielet, joita haluamme opiskella? Saadaanko Suomeen elinkeinoelämän toivoma laaja kielivaranto? Pidetäänkö kieliopintojen määrä kohtuullisena vai yritetäänkö maailmanennätystä kieltenopiskelussa muun oppimisen kustannuksella?

Nordborien kielivaranto ei tulee apuun, kun Suomessa tarvitaan vieraiden kielten osaajia kulttuurin rakentamisessa, kaupassa tai tieteen teossa. Me emme ole Norden-nimisen valtion osa vaan itsenäinen maa, jonka on selvittävä itse. Tarvitsemme vapaan maan kielivarannon.

"...ei voisi enää nousta politiikan eliittiin..."

Rosa on huomannut mikä on ruotsin vahvin status käytännössä.
Kansalle se on vähemmistökieli, poliittiselle eliitillemme se on yksi niistä harvoista yhteisistä nimittäjistä, joita jokaisen maan valtaapitävä eliitti kaipaa erottuakseen rahvaasta.
Sama pätee ns. kulttuurieliittimme, sieltäkään ei hevillä löydy pakkoruotsin kritisoijia, junttileimakirves heilahtaa herkästi.

Onkohan kirjoittaja koskaan tullut tosissaan ajatelleeksi, mistä se oikein kumpuaa, että suomenkielistä oikeasti voi nimitellä jos jonkinlaiseksi moukaksi, jos Ahvenanmaan edustajan kanssa ei ruotsia puhu, ja että miksi meille sen kaksikielisyyden luontevuuden on oltava joku automaattinen ihailun kohde?

Minä ainakin koen olevani ihan yksiselitteisesti suomenkielinen. Kielitaitoni on oma asiani ja oma valintani, enkä anna itseäni kohdeltavan ihan suoralta kädeltä jotenkin "vajaana" jos minä tai oma kieliryhmäni ei täytä jonkin toisen ihmisen kieli-identiteettiin kuuluvia ennakkoehtoja. Semmoisia pidän omalta kannaltani aika loukkaavina, ja on todella omituista, ettei kukaan toinen ihminen ole luonnoton juntti samalla tavalla kenenkään toisen ihmisen kielen suhteen.

Onneksi itselläni ei ole ollut koskaan hinkua politiikkaan; toisaalta tällä tavalla ajattelevia ihmisiä en kyllä voisi ajatella äänestävänikään.

Roosan artikkelissa oikeastaan alkoi kiinnostaa juuri tuo mitä siinä suoraan ja myös rivien välistä voi lukea, mikä tai kuka tai ketkä siellä eduskunnassa tälläisen ihmeellisen ruotsi-pakon oikein aiheuttavat??

Minkälainen ihmeellinen koneista tai verkosto siellä oikein on tässä pakkoruotsin ylläpitämisen viimeisessä (ja ainoassa) rintamassa??

Tällä pakkoruotsi-tabulla ei ole enää terveen järjen tai demokratian kanssa mitään tekemistä.

mutta silti hän on mukana eliitissä.
Eliittiin pääsemisen ehto onkin ruotsin pakkosyötön kannattaminen:
Siinähän Virkkunen kunnostautuu.
Ei siis tarvitse osata kieltä: riittää, kun nuolee bättre folkkia.

"Voi miten olenkaan kadehtinut niitä helsinkiläisiä ja muita kaksikielisten seutujen ihmisiä, joille kaksikielisyys on luontevaa."

Turhaan olet kadehtinut. Suomenkielinen ei Helsingissä saa - siis huomaa, ei saa, en käyttänyt sanaa "tarvitse" tai "täydy" tms. - käytännössä juuri koskaan puhua ruotsia.

Ensimmäinenkin kielivirhe tai muu vihje, että äidinkielesi ei ole ruotsi, aiheuttaa sen, että ruotsinkielinen muuttaa kielensä suomeksi.

Ja sama toimii useimmiten Ruotsissakin! Siellä tosin kieli muutetaan tietysti englanniksi.

Hittojako kukaan pakkoruotsilla tekee!

Pakkoruotsi roikkuu vielä mukana politiikan liturgiassa, mutta niin ei pitäisi olla. Pakkoruotsista olisi päästävä eroon politiikankin piirissä.

Pakkoruotsi on turha painolasti koululaisille ja pakkoruotsi on turha painolasti poliitikoille.

Pakkoruotsi on muutettava valinnaiseksi kieleksi kouluissa!

Suomesta tulisi paljon parempi maa sillä, että ruotsinkielisille yksinkertaisesti ruvettaisiin maksamaan ylimääräistä rahallista tukea, joka vastaa suunnilleen keinotekoisesti ylläpidetyn kaksikielisyyden heille työ-, koulutus- ym. markkinoilla tuomaa etua.

Siten pakkoruotsista ja kaksikielisyydestä voitaisiin luopua ja Suomesta tulisi aidosti moderni monikielinen maa.

Kaikki olisivat tyytyväisiä. Suomenkieliset hyötyisivät, koska saisivat suunnata energiansa tarvitsemiensa asioiden opiskeluun, eikä kenenkään ura enää tyssäisi siihen, että "som" ei mene oikealle paikalle. Tietysti kielivähemmistölle maksettava tuki pitäisi kerätä suomenkielisiltä veronmaksajilta, mutta paljon pienempi rasite se olisi kuin pakkoruotsi.

Ruotsinkieliset taas saisivat säilyttää etuoikeutetun asemansa (tosin hiukan eri perusteilla kuin ennen, mutta älköön kukaan olko niin naivi, että kuvittelisi ruotsinkielen aseman olevan jotenkin kulttuurinen kysymys. Kyllä siinä on kyse puhtaasti taloudellisesta edusta, jonka se vähemmistölle tuo).

Siis win-win. Miten olisi?

Ymmärtääkö nim. "TL" todella Rosan artikkelin noin väärin? Päästäkseen sanomaan jotain tästä kauheasta epäoikeudenmukaisuudesta, näyttämään miten kiihtynyt on?

Toisaalta kommentit ovat siistiytyneet keskustelussa eri foorumeilla. Alussa persu-politrukit kirjoittivat kansalliskiihkoisesti herjoja; ammattitaidon parantuessa on tullut nyansseja lisää, jopa osin asiallista keskustelua.

En kannata ruotsinkielen pakollisuutta kouluissa. Mutta olen pahoillani siitä, että äärioikeistolainen puolue käyttää asiaa hyväkseen - ja siitä että silloin tällöin esiintyy ilmeisen tahallisia yrityksiä lyödä kiilaa kansanosien väliin. Kenen etu?

Nimimerkki "I" - argumenttisi ovat asiallisia. Mutten länttäisi kaikkia ruotsinkielen puolustajia yhteen nippuun. Osalle se identiteettikysymys, aivan. Mutta on muitakin; se, että katsoo oman perinteensä/historiansa osaamisen tärkeäksi ei välttämättä merkitse että ylenkatsoo omaa suomalaisuuttaan. Kyllä suomenkieli on aivan kokonainen, vaikka myöntäisikin, että meikäläinen kulttuuri on nuori ja paljolti ruotsalaisella pohjalla (Mitä persut eivät myönnä mikä on idiotismia. Kaikissa maissa tietämättömyys omasta perinteestä tulkitaan vähäntäänkin tyhmyydeksi) . Meissä on niin paljon samaa ruotsalaisten kanssa. Miksi tapella? Kyllä se pakkoruotsi-juttu järjestyy vaikka edetään rauhallisesti.

On todellakin hieman ongelmallista, että olemme kielivähemmistö Pohjolan sisällä. Meillä on naapureina lännessä maailman parhaat maat - siitä tulisi olla iloinen. Parempi niin kuin Pohjois-Korea toisella puolen ja Iran toisella. Tarkoitan yhteiskuntarauhaa, vaurautta, demokratiaa jne. Tulisi tehdä se mitä voidaan jotta jatkossakin voisimme toimia Pohjolassa mahdollisimman tehokkaasti, mielummin niin. että naapurimme mieltävät meidät siksi mitä olemme - pohjoismaalaisia. Emme ole baltteja, emme venäläisiä. Ja kuten luulen sinun myöntäneen - tuo Norden-komponentti on meissä voimakas. Tästä kaikesta on myös paljon käytännän etua. En tiedä miten tämä parhaiten ratkaistaisiin. Ei ainakaan räyhäämällä.

Ei joku kouluopetuksen yksityisjohta ihan oikeasti ole sen arvoinen, että valtioalue pitää pirstoa (moni persu heittäisi Ahvenanmaan ulos) ja saada aikaan hirmuinen riita kansanosien väliin. Emme ole minkään hirvittävän sorron alla, mistä olisi pakko heti vapautua. Maailmasta löytyy kyllä maita joissa esiintyy todellista sortoa (miten olisi tämä: venäjällä ammutaan toimittajia eikä tekijää kertaakaan ole löydetty. Pakkoruotsin ja osin virkakielivaatimusten jälkeen muut usein mainitut asiat ovat ennenkaikkea kuvittelua. Suomenkieliset poliitikot päättivät pakkoruotsista. Ruotsinkielisillä ei enää aikoihin ole ollut tarvittavaa valtaa -

Mikä oikeus kenelläkään on kertoa suurelle osalle suomalaisista että hei, teidän identiteettinne on väärä. Siksi en halua lyödä niitä joiden identiteettiin kuuluu (suomenkielisenä) että pitää osata ruotsia. En kerro edes persulle että identiteettisi on väärä - paitsi heidän natsivähemmistölleen.

Kielikysymys ei ole i s o ongelma kansamme enemmistölle. Tietysti kukaan ei vastaa gallupissa että haluaa kouluun aineita, joiden pakollisuus ei ole välttämättömyys. Persu-politrukeille asia on tietysti vallan hirmuisen tärkeä.

Olipa lähes älyllinen lähestymistapa, hienoa että fiksuimmat suomenruotsalaiset alkavat myöntää tosiasiat ja tunnustaa ettei pakkoruotsilla ole enää mitään asiallisia perusteita Suomessa.

Vapaaehtoista kielivalintaa kannattaa ylivoimainen enemmistö suomalaisista, on demokratian pilkkaamista vähätellä tätä tosiasiaa. Pakkoruotsi on I S O ongelma noin 95 % suomalaisista, joiden lasten pitäisi hankkia hyvä ja laaja kielitaito pärjätäkseen globaalin EU Suomen työmarkkinoilla.

Me sivistyneet ja koulutetut suomalaiset vanhemmat emme enää tarvitse rkp:tä kertomaan mitä kieliä lastemme tulisi opiskella ja osata!

Ja huom! Vapaaehtoinen ruotsi on myös hyvä valinta, esim. niille joiden suunnitelmissa on suuntautua virkamies uralle, silloin se kannattaakin valita,tai jos asuu seudulla jossa on ruotsinkielinen enemmistö.

"Nimimerkki "I" --- en länttäisi kaikkia ruotsinkielen puolustajia yhteen nippuun. Osalle se identiteettikysymys, aivan. Mutta on muitakin; se, että katsoo oman perinteensä/historiansa osaamisen tärkeäksi ei välttämättä merkitse että ylenkatsoo omaa suomalaisuuttaan."

Niin, en oleta Norden-identiteetin ylenkatsovan suomalaisuutta - sehän määrittää suomalaisuuden vain toisin kuin moni muu suomalainen identiteetti. Myös suomenkielisellä voi olla omanlainen Norden-identiteettinsä.

Yritän nimenomaan hakea suvaitsevaisuutta erilaisten suomalaisten identiteettien välille, kun kirjoitin: " --- suurella osalla suomalaisia voi olla ihan oma ja ok Suomi-identiteetti, jossa Norden on mukavan naapurin roolissa, ei ikuisena emoalueena --- Toivoisin, että pikkuhiljaa ja lempeästi tohtisimme analysoida näitä identiteettieroja. --- näin vanha kansa kuin suomalaiset kantaa väistämättä erilaisia kansallisia identiteettejä ja ristiriidat identiteettien välillä kuuluvat asiaan, ne jopa rikastavat. ---"

Olet aivan oikeassa kysyessäsi "Mikä oikeus kenelläkään on kertoa suurelle osalle suomalaisista että hei, teidän identiteettinne on väärä." En halua sanoa niin minäkään - mutta pyydän vastavuoroista hyväksymistä ja erityisesti vastavuoroista kunnioitusta, kun puhutaan lastemme kieltenopetuksesta ja tarpeista.