Sampoo on kemikaalipommi

Päivittäistuotteiden ympäristövaikutukset ja ekoystävällisten tuotteiden esittely ovat tärkeitä aiheita käsiteltäväksi tässäkin lehdessä.

Mutta ei kai voi olla oikein, että blogiartikkelista puolet on kopioitu sellaisenaan pari vuotta vanhasta artikkelista ja esitetty muka omana tekstinä?

http://www.vihrealanka.fi/node/5632

Aihetta on tässä myös käsitelty aika kritiikittömästi. Jotkut aineet leimataan haitallisiksi, koska ne "saattavat" ja niiden "arvellaan" aiheuttavat sellaisia ja tällaisia haittoja, ja sitten suositellaan muita tuotteita, joissa on liuta muita kemikaaleja.

Esimerkiksi blogissa mainostettu Madara Ecohair -shampoo sisältää seuraavia aineita:

Sodium Cocoamphoacetate, Glycerin, Lauryl Glucoside, Sodium Cocoyl Glutamate, Sodium Lauryl Glucose Carboxylate, Cocamidopropyl Betaine, Glyceryl Laurate,

Mistä me tiedämme, että nuo eivät aiheuta allergiaoireita tai vahingoita vesistöjä siinä missä natriumlauryylisulfaattikin? Kun vielä samalla mainostetaan, että tuotteista ei ole testattu eläinkokeilla, niin miten voitaisiinkaan tietää?

Madaralla on Ecocert-sertifikaatti (josta voi lukea lisää osoitteessa http://www.ecocert.com/en/certification) joka takaa sen että schampoon ainesosat eivät ole luonnolle haitallisia.

Mitä tulee näihin "kummiin ainesosiin" joita schampoon INCI-listasta löytyy: Madaran nettisivuilta löysin täydellisen raaka-aineluettelon selvityksineen siitä, että mitä kyseiset aineet ovat ja mitä ne tekevät schampoossa. Esim mainitsemasi Lauryl Glucoside on nettisivun mukaan "Mieto, kasviperäinen puhdistusaine, joka tehdään kookosöljystä ja sokerista. Tuo shampoisiin ja suihkutuotteisiin miedosti vaahtoavat ja puhdistavat ominaisuudet."

Itse olen aloittanut schampoottoman elämän, mutta kaksivuotiaalle tyttärelleni löytyy suihkukaapista karmeimpia takkuja varten juuri Madaran vauvaschampoo. Sitä itsekin kokeilleena ja Madaran ihonpuhdistussarjaa käyttävänä olen ainakin merkkiin ja sen ympäristöystävällisyyteen sekä informatiivisuuteen erittäin tyytyväinen. Ja niin, toimii se puhdistaviltakin ominaisuuksiltaan aivan loistavasti :)

Hei,

Kiitos kommenteista. Pyrin blogillani ihmettelemään ekokosmetiikan valtaisaa kirjoa tavallisen kuluttajan silmin. Tarkoitus ei ole esittää mitään absoluuttisia totuuksia tai väittämiä, vaan ainoastaan esitellä asioita, etsiä vastauksia, sekä tietenkin tarjota vertaistukea esim. tuotetestien muodossa. En myöskään ole mikään "ekojeesus", joten maanläheiset tekstini saattavat ehkä tuntua joistain asiaan paremmin vihkiytyneiltä liian kritiikittömiltä. Koitan jatkossa parantaa.:)

Useimmin olen käyttänyt materiaalina testiryhmäni haastatteluja, välillä asiantuntijoiden haastatteluja, tutkimustietoa, sekä aiheesta tehtyjä kirjoituksia. Kaikkia lähteitä on mahdotonta lisätä blogien loppuun, mutta tarkoitukseni ei ole ollut kopioida ketään. Joka tapauksessa blogi, johon viittaat, sisältä arvokasta ja vielä tänä päivänäkin paikkansa pitävää tietoa ekosampoista.

Madara Ecohair on saanut ranskalaisen ecocert -sertifikaatin. Jos haluaa kyseenalaistaa kansainväliset ekosertifikaatit, se on sitten toinen juttu. Luonnonkosmetiikan johtavia ajatuksia on kuitenkin se, että jos syntyy pienikin epäilys siitä, että jokin raaka-aine saattaa olla yleisesti ärsyttävä tai haitallinen, sitä ei käytetä. Edellisissä blogeissani olen kehottanut kysymään neuvoa asiantuntevilta myyjiltä, rai maahantuojilta, jos jokin asia esim. tuotteen INCI-listassa mietityttää.

Hienoa, että blogini herättävät keskustelua. Hyvää joulunodotusta,
Mia:)

Aura Lehti:
"Esim mainitsemasi Lauryl Glucoside on nettisivun mukaan "Mieto, kasviperäinen puhdistusaine, joka tehdään kookosöljystä ja sokerista. Tuo shampoisiin ja suihkutuotteisiin miedosti vaahtoavat ja puhdistavat ominaisuudet.""

Myös natriumlauryylisulfaattia käytetään shampoissa samasta syystä, siis vaahdon ja puhdistuksen takia, ja sitäkin tehdään kookosöljystä.

Tämä tieto ei vielä kerro mitään siitä, onko jompikumpi noista aineista toista haitallisempi joko ympäristölle tai iholle tai molemmille.

Mia Malmi:
"Jos haluaa kyseenalaistaa kansainväliset ekosertifikaatit, se on sitten toinen juttu. Luonnonkosmetiikan johtavia ajatuksia on kuitenkin se, että jos syntyy pienikin epäilys siitä, että jokin raaka-aine saattaa olla yleisesti ärsyttävä tai haitallinen, sitä ei käytetä."

Tuo olisi järkevä periaate, mikäli epäilyttävän aineen voisi vain jättää pois. Mutta kun se yleensä on pakko korvata jollakin muulla aineella, jotta tuote ylipäänsä toimisi siten kuin on tarkoitus, niin tuo ei todellakaan riitä.

Pitää olla myös jotain tutkimustietoa niiden korvaavien aineiden ympäristö- ja terveysvaikutuksista. Muutenhan voidaan joutua ojasta allikkoon.

Hyvä esimerkki on zeoliitti, jota alettiin käyttää pyykkipulvereissa vedenpehmentimenä fosfaatin sijasta, joka rehevöittää vesistöjä. Mutta zeoliitti saostuu vaatteisiin ja pesukoneisiin lyhentäen näiden käyttöikää, kun taas kunnollisessa vedenpuhdistamossa fosfaatti saadaan talteen ennen kuin jätevesi lasketaan vesistöön. Ei ole lainkaan selvää, onko zeoliitti loppujenlopuksi sen ympäristöystävällisempi vaihtoehto kuin fosfaattikaan.

Mitä taas allergisoivuuteen tulee, niin sehän on hyvin yksilökohtaista. Joku saa oireita aineista, jotka toisille sopivat hyvin. Saavathan jotkut esim. pähkinästä jopa hengenvaarallisia allergiaoireita, mutta ei kai sen takia kaikkien tarvitse pähkinän syömistä lopettaa.

Allergisoivuutta voi jokainen helposti testata omalla ihollaan, mutta ympäristövaikutuksia ei voi arvioida pelkkien käyttökokemusten nojalla. Siksi ympäristövaikutuksista pitäisi olla kunnollista tutkimustietoa ennen kuin väittää, että jokin tuote on ekompi kuin toinen.

OK, voinhan minä itsekin niitä sertifikaatteja kaivella, mutta jos näistä asioista työkseen kirjoittaa niin ajattelin että sen kaivelu ehkä voisi ikäänkuin luontevasti kuulua siihen työhön.