Tekijänoikeusanarkisti on uusi Linkola

Asiaa, Jarkko!

Piraattiutopismi yhdistettynä koko ajan koventuvaan kirja-alan kuristukseen, nyt viimeisimpänä Hetemäen työryhmän kirjan alv-kannan korotus ja vihreiden yleinen yhden prosentin alv-korotus, tappaa koko alan.

Mikäli kirjallisuudesta halutaan tehdä ainoastaan harrastustoimintaa, suunta on oikea. Mikäli uskotaan kirjallisuuden sivistystä, kulttuuria ja kieltä ylläpitäväksi voimaksi, sekä piraattien hyysääminen että kirjojen alv-kannan korotus on vailla mieltä ja asiantuntemusta.

suurin osa suomalaisesta "taiteesta" tuotetaan - niin miks siitä pitäisi sitten vielä maksaa maltaita ?

vähän vois , mutta ei kustantajille tai muille välistävetäjille .

ja sit teatterit stadissa ? kaikissa seinät vähintään maksaa valtuio ja
vielä sisällöntekijöille rilut avustukset mutta lippujen hinnat on
taivaissa -

taviksilla oo mitään mahdollisuuksia käydä kun lippu on 30 € vähintään .

et kuuleeko Tontti - veronmaksaja kutsuu !!!

"Onko näillä ihmisillä vähäisintäkään tajua siitä, minkälaista on yrittää hankkia elantonsa luovilla aloilla?"

Luovilta aloilta löytyy toki paljonkin "nörttejä", minkä varmaan itsekin tietäisit, jos viitsisit tehdä asiasta edes alkeellisen Google-haun. Linkkaan sinulle tähän alkajaisiksi erään luovalla työllä elävän "nörttiporukan" avoimen vastineen Rastimon taannoiselle kannanotolle (jota ei valitettavasti enää löydy netistä...)
http://blog.starwreck.com/2010/02/12/avoin-vastine-kaisa-rastimon-blogik...

En ymmärrä, mistä revit käsitteen "tekijänoikeusanarkisti", etenkin, kun kirjoituksesi alkuperäisellä aiheella, l. hyvitysmaksujärjestelmällä, ei ole mitään tekemistä tekijänoikeuslakien kanssa. Lisäksi puhut "laittomista vertaisverkoista". Yhtäkään vertaisverkkoa ole julistettu laittomaksi missään päin maailmaa. Juristina odottaisin sinulta vähän enemmän tarkkuutta näissä asioissa.

Viimeisenä tärkein: miten on mahdollista, että noinkin välkky ihminen kuin sinä, voi lukea Kasvin tekstin keskeisimmän pointin niin täysin väärin? Pyydän sinua lukemaan vielä kerran Kasvin tekstin keskeisen virkkeen:

"Järjestelmää voidaan toki tekohengittää vielä muutama vuosi, mutta kolmesta viiteen vuoden kuluessa sen tilalle on luotava korvaava järjestelmä, jolla luovien alojen työntekijöiden toimeentulo turvataan."

Perustelutkin ovat ihan kohdallaan: a) Koska striimaaminen (esim Spotifyn ja Voddlerin tyyppisten, jo nyt massiivista suosiota saavuttaneiden palveluiden kautta) valtaa kokoajan alaa, ja kun pysyvää, varsinaista tiedostoa ei kappaleista enää synny, ei hyvitysmaksun peruste (omaan käyttöön kopiointi) enää toimi. b) Koska kopiointia ei enää tehdä, sitä varten tarvittavien tuotteiden myynti tulee myös jatkossa pysymään minimissä (fyysisiä tallennusmedioita ei enää tarvita). Tämä tarkoittaa sitä, että pystyäkseen tuottamaan vastaavan rahavirran, hyvitysmaksun osuutta olisi nostettava huomattavasti, ja vieläpä laitteille, joita käytetään suurimmaksi osaksi kaikkeen muuhun kuin musiikin kuunteluun.

En voi todellakaan ymmärtää vastustustasi Kasvin ehdotukselle etsiä ratkaisua tälle pattitilanteelle, ja vielä vähemmän ymmärrän perusteettoman antagonistista otettasi asiaan.

Erinomainen kirjoitus, kerrankin ymmärrettävästi ja ytimekkäästi sanottu vaikea asia. Haastaa hyvin Vihreitä(kin) astialle. Kiitos.

Ohjelmassa ehdotetaan, että Suomen julkiset palvelut käyttäisivät tulevaisuudessa avointa lähdekoodia, ja että verovaroin kerätty data olisi kaikkien saatavilla.

eli koskis myös valtionrahoitteista "taidetta" ?

ai niin ja "luovien alojen " tuotoksia , kuten pelejä ?

Verovaroin kerätyllä datalla tarkoitetaan tietomassoja kuten tilastotiedot, kartat, liikennetiedot, säätiedot jne., ei taidetta tai pelejä.

Valtion tuesta sen verran, että samalla logiikalla leipä voisi olla ilmaista. Valtio kun tukee viljan viljelyä Suomessa.

Kun ynnätään esimerkiksi keskiverto kirjaa varten saadut apurahat ja siitä maksetut tekijänpalkkiot, kirjailija voi hyvässä lykyssä päästä siivoojan tuntipalkoille.

Taiteen alalle heittäytyminen on riskialtista, ei ole muiden tehtävä luoda suojaverkkoja ja isompia palkkioita kaikenkirjaville taiteilijoille .

kaikist parasta olisi kun taiteiltaisiin perustulolla - ja samalla laajenettais
taiteen käsitettä Itse Tehtyyn Elämään ja ITE - taiteeseen .

kuka sen määrittää mitä on "taide" ?

lautakunnat ja toimikunnat ?

guttenberg -projektista Tontille ja avoimen koodin datan rajoittajille vähän mallia !

oon varma että Aleksis Kivi olis tykännyt perustulosta - olis saanut pyyhkäistä partansa niihin gyldyyrifasisteihin, jotka ajoivat suomen
kansalliskirjailijan köyhyyteen ja hulluuteen .

vesa sisättö - leipähän on ilmaista , kun sitä vaan jaksaa jonottaa .

ja sen maksaa eu meille avustuksena .

leipää vaan ei saa vielä netistä ...

Valtion tuet eivät todellakaan ylläpidä luovia aloja, korkeintaan muodostavat suolan kulttuurityöläisten leivässä. Valtion apurahoja jaetaan vuosittain muutamia kymmeniä miljoonia, kun vertailun vuoksi muun kulttuurisektorin (kirjastot, museot, teatterit, musiikkitalot, radion sinfoniaorkesteri jne) ylläpito kustantaa 400 miljoonaa/v. Huomatkaa, että näistä valtiotuetuista kulttuurimuodoista suuri osa on ilmaisia tai puoli-ilmaisia kävijöille.

YLEn ylläpito maksaa lähes 500 miljoonaa/v. ja kaikkien muiden valtion toimintojen ylläpito liikkuukin sitten miljardeissa.

Kirjailijoista, taiteilijoista, säveltäjistä jne. noin 10 % saa apurahoja ja nämäkin hakijat vain noin 20-50% hakemistaan summista (eli vähemmän kuin tarvitsisivat voidakseen elää pelkästään luovalla työllä). Verovaroin ei TODELLAKAAN kateta kuin rippunen siitä, mitä tekijänoikeusanarkistit katsovat jo omistavansa.

Tontilta taisi tosiaan jäädä Kasvin avainasia hahmottamatta. Maailma muuttuu täysin Suomesta riippumatta, ja hyvitysmaksujärjestelmän perustelut ovat todellakin pikapuoliin täysin kestämättömiä.

Sinänsä huoli toimeentulosta on ymmärrettävää, mutta vastaavalla tavalla voidaan perustella esimerkiksi maataloustukia tai vaikka sitten hevosrattaiden tekijöiden huolia. En kiistä etteikö luovalla alalla saattaisi olla vaikeaa hankkia elantonsa, mutta voin vakuuttaa että itselläni on vielä sitäkin vakavampia vaikeuksia hankkia elantoni astronauttina. Olenkin joutunut kehittelemään itselleni toisen leipätyön ja seuraamaan avaruusuutisia vain harrastuksen vuoksi.

Kulttuuri on kyllä itseisarvo, mutten mitenkään näe toteennäytetyksi, että kulttuurin tilaa erityisesti edistäisi nimenomaan sen rahoittaminen epäoikeudenmukaisilla maksuilla ja/tai kaikkien veronmaksajien kukkarosta. Olen jopa useaan otteeseen kuullut päinvastaista valitusta - että etabloitunut kulttuurieliitti ja rahanjakokoneisto haittaa uusien suuntauksien esiinpääsyä. Tuskin tämäkään koko totuus on, mutta ajatus kulttuurin elämisestä vain kun sen rahoituksesta huolehditaan väkivaltamonopolin turvin on jokseenkin... neuvostoliittolaista.

Parahin Kimmo K ja muut,
meillä helposti ajatellaan, että heti kun tulee jotain uutta, kaikki vanha pitää samaan aikaan ajaa alas, kuten on nähty puhelimista, postista, pankkiautomaateista ja lähipalveluista. Se, että joku yritteliäs tekee harrastuspohjalta yhden tai pari elokuvaa ilmaislevitykseen tai että muutama kirja julkaistaan avoimen käyttöoikeuden lisenssillä ei vielä tarkoita sitä, että kaikki kulttuuri voitaisiin pakottaa vapaaseen jakoon. Loppujen lopuksi, näissähän on ollut kyse tekijän valinnasta, eikö niin? Tätä tekijän vapautta päättää teostensa käytöstä pitäisi aina kunnioittaa, mutta jos teoksen vapaudesta päättää joku muu, se ei toteudu.
On päivänselvää, että uudet mediat tarvitsevat uuden tavan varmistaa että tekijä saa työstään riittävää palkkaa, mutta se ei tarkoita että perinteinen malli pitäisi heti hylätä. Vaikka vapaan lisenssin GNU ja Linux ovat kiistämättä vaikuttaneet myönteisesti tietotekniikan kehittymiseen, niistä ei voi luoda pakkomalleja eikä tekijöiltä voida edellyttää toimeentulon hankkimista oheistuotteista, mainosmyynnistä tai muusta varsinaisen teoksen sivutoiminnasta. Jatkossakin pitää varmistaa että perinteiset julkaisuformaatit säilyttävät toimivuutensa, mikään uusi ja ihmeellinen ei tule korvaamaan ammattimaista kulttuurituotantoa, eikä varsinkaan harrastus- tai hyväntekeväisyyspohjalta voi luoda jatkuvuutta.
Vaikka kulttuuri on luonteeltaan immateriaalista, eikä sitä voi mitata rahassa, kyynäräkepillä tai puntarilla, on kulttuuri kuitenkin jotain mitä ilman meillä ei ole maata, kansaa, valtiota tai edes ihmisarvoa. Kulttuuri ei myöskään ole vakio joka säilyy varastoituna, vaan se edellyttää koko ajan toimivia tekijöitä. Kulttuuri ei voi olla tulosvastuullista, vaan sen jatkuvaa kehitystä ja tuotantoa pitää aktiivisesti suojella muidenkin kuin tekijöiden taholta.
Kivi Larmola, sarjakuvantekijä, free-lance

Käytän puhelinta ja Ipodia musiikin tallentamiseen ja kuunteluun ja mielelläni maksaisin myös puhelimesta hyvitysmaksun. Sen sijaan en haluaisi maksaa puolustusvoimista, enkä urheilun tukemisesta. Näiden maksamatta jättämisestä ei voi edes keskustella, hyvitysmaksusta voi kuitenkin esittää mielipiteensä.

Tästä tulevat mieleen vain muutama vuosi sitten esitetyt puheenvuorot, joissa vähäteltiin mp3-tiedostojen nettijakelua ja uskottiin ihmisten jatkossakin ostavan CD-levyjä. Sillonkin taidettiin puhua scifistä :p

Suurin mediateknologian kehityksen aiheuttama murros ei itse asiassa ole taiteilijoiden ja muiden sisällöntuottajien toimeentulon vaarantuminen, vaan koko media-alan dramaattinen tuottavuusloikka. Ainoa mieleen tuleva vastaava esimerkki on pankkien muuttuminen muutamassa vuodessa itsepalveluksi. Onko Spotify musiikin pankkiautomaatti, iPad lehdistön nettipankki?`

Levykauppiaiden ammattikunta on jo lähes kadonnut, tyhjiä CD/DVD-levyjä ei enää kannata valmistaa eikä myydä, kirjakaupat uhkaavat kadota seuraavaksi, samoin kirjapainot.

On hyvin mahdollista, jopa todennäköistä, että maailman sisältömarkkinoita 10 vuoden kuluttua hallitsee vain muutama kansainvälinen nettijakelija, Spotifyn, Netflixin ja Amazonin perillinen. Amazon myy jo nyt yli puolet kirjoistaan sähköisinä.

Siksi haluan etsiä mm. hyvitysmaksulle korvaavan järjestelmän ennen kuin on liian myöhäistä. Että edes taiteilijoiden ja sisällöntuottajien toimeentulo saadaan pelastettua vanhan liiketoimintamallin raunioista.

Kasvi on täysin oikeassa ja Tontti väärässä. Laitetaan vaan lukulaitteisiin vaikka satasen hyvitysmaksu, niin siinäpä nähdään kuinka koko sähkökirjamyynnin käy.

Tontti ei selvästikään ymmärrä mitä implikaatioita tekniikan muutoksella on. Oli hyvitysmaksuista mitä mieltä tahansa, tekniikka on tunnettava, tai muuten tekee vain itsensä naurettavaksi "pidätellessään nauruaan" nörttien löpinöille.

Nykyisissä tietokoneen kiintolevyissä teratavu on melko tavallinen koko. Teratavu vastaa noin 1400:n cd-levyn kapasiteettia. Tällä hetkellä cd-levyn hyvitysmaksu on 20 senttiä. 1400 cd-levyn hyvitysmaksulla ostaa melkein kolme edellä kuvattua kiintolevyä. Tästä syystä hyvitysmaksut ovat romahtaneet. Ei auta kirjailijan ylimielisyys tämän tosiasian edessä.

Jos ns. piraattien visio maailmasta on niin kauhean epärealistinen, miksi ihmiset yleensä edelleen maksavat kulttuurista, vaikka käytännössä ei olisi pakko?

Väittäisin melkein, että nykyisessä asenneilmastossa kirjastolaitoksen perustaminenkin olisi mahdotonta, sillä aina tulisi joku Ilkka Remes vinkumaan, että nyt tuli kyllä tosi paha mieli tästä.

Pyydän Kivi Larmolaa lukemaan kommenttini uudestaan. En puhunut kommentissani harrastelijatoiminnan paremmuudesta enkä tulosvastuusta. En suostu myöskään ottamaan köyhien tekijöiden tuloja polkevan 'tekijänoikeusanarkistin' viittaa kannettavakseni vain sillä perusteella, että olen eri mieltä Jarkko Tontin kanssa.

Pointtini oli täysin päinvastainen: tekniikan muuttuessa myös teknisiin ominaisuuksiin pohjautuvan hyvitysmaksujärjestelmän potentiaaliset rahavirrat muuttuvat. Omasta mielestäni ei ole millään tavalla tarkoituksen mukaista, että Anssi Kelan pitää käydä ramppaamassa arkadianmäellä aina, kun ilmenee uusia tapoja kopioida musiikkitiedostoja. Siinä hukataan sekä Anssin aikaa että missataan mahdollisuus pohtia nykyisen tukijärjestelmän ongelmakohtia esim. pienempien toimijoiden näkökulmasta (Anssilla ei sinänsä näyä olleen ongelmia apurahojen saamisessa...)

Viime kädessä voi myös käydä myös niin, että yksittäisistä laitteista maksettavat hyvitysmaksut on korotettava niin korkealle, että joko vain rikkaimmilla on niihin varaa (ks. Mikael M:n vastaus alla).

Vaikka puhelinmyynnin sisällyttäminen hyvitysmaksun piiriin tuokin hätäapua näiden järjestöjen rahoituspulaan, ei sillä ratkaista sitä ihan oikeaa ongelmaa, että kuluttajat omistavat varsinaisia tiedostoja stream- ja pilvipalveluiden takia yhä vähemmän ja vähemmän. Samalla taiteilijoiden tukirakenteden muuttaminen ja aito parantaminen olisi otettava keskustelun keskiöön.

Jos vertaamme edelleen kulttuuria ja suomalaista maataloutta tai hevoskärryteollisuutta, meidän pitää sitten kysyä, onko kulttuuri tullut tarpeettomaksi. Pitäisikö siitä luopua? Tai ainakin suomenkielisestä kulttuurista? Englanninkielisessä maailmassa on sen verran isompi yleisöpotentiaali, että siellä saattaisi muutama kulttuurintekijä itsensä elättääkin almumetodilla.
Piraatit voivat sitten miettiä, mitä tämä tarkoittaa. Jos olette valmiit luopumaan kulttuurista, teitä voi käsittääkseni kutsua kulttuurivihamielisiksi.

Hyvitysmaksujen logiikka voi todellakin olla mennyt, kuten Kasvi sanoo, mutta se oikea kysymys kuuluu kuitenkin mitä tilalle? Hyvitysmaksut luotiin korvaamaan kopioinnista aiheutuneita tulonmenetyksiä – nyt kopiointi on käytännössä muuttunut suorastaan luvattomaksi uudelleenjulkaisuksi, mutta silti suuri osa piraattiväestä haluaisi vain luopua tästä hyvityksestä ilman että mitään tulee tilalle.

Monilla tuntuu myös hämärtyneen se tosiasia, että kulttuurituote on harvoin yhden ihmisen työn ja hengen tuote. Esimerkiksi kirjallisuuden kohdalla tekijän ja lukijan välissä on ihan syystä liuta ammattilaisia. Niiden poistamisen seurauksia voi miettiä lukemalla kokeeksi omakustanneteoksia. On kyllä ihan harhaa kuvitella, että jatkossa kirjailijat vain tuuppaisivat romaaninsa suoraan lukijoille sähköisessä muodossa ilman kustantamoiden "riistäviä välikäsiä". Jatkossakin tarvitaan sellaisia ammattikuntia kuin esimerkiksi kustannustoimittajat. Kysymys ei ole vain "kustannusten karsimisesta" välikäsiä vähentämällä vaan oikeasti kulttuurin tekemisestä. Ei ole nykyisen kaltaista kulttuuria, jos tällaiset olennaiset "välikäsiammattikunnat" häviävät.
Tässä tietenkin eri taiteenlajit ovat erilaisessa asemassa. Musiikin puolella lienee jossain määrin mahdollista tehdä paljon itse, jos omaa vähän teknistä taitoa ja hyvän sävelkorvan. Mutta sielläkin säveltäjät jotka eivät itse esiinny häviävät, jos jotain järjestelmää heidän tulojensa takaamiseksi ei ylläpidetä.

Ihmiset maksavat könttäsummaa kuluttamistaan sisällöistä ja kohdentavat maksut suoraan sen mukaan, kuinka arvostelevat ja kuinka paljon ovat kutakin artikkelia kuluttaneet. Esim. jos kirjan jättää suosiolla kesken niin siitä ei makseta kokonaan esim.romaanien kohdalla; Paska on paskaa.

Kuluttajan tulotaso suhteutetaan siihen, kuinka paljon hän kuluttaa sisältöjä ja kuinka paljon hän maksaa niistä ja tuo tieto jaetaan sosiaalisen verkoston kautta julkisesti. Ihminen on sitä mitä kuluttaa ja paljon hänellä on kykyä maksaa ja kuinka suhteellisen pihi hän onkaan.

Esim. henkilö joka kuluttaa paljon vaikkapa musiikkia mutta ei maksa siitä paistaa ristiriidassaan selvemmin ja muut voivat osoittaa siihen suoraan.

"Jos ns. piraattien visio maailmasta on niin kauhean epärealistinen, miksi ihmiset yleensä edelleen maksavat kulttuurista, vaikka käytännössä ei olisi pakko?"

Ihmiset maksavat, koska on pakko. Keikkaliput, elokuvateatterikokemukseen oikeuttavat liput, fyysiset kirjat tai levyt maksavat, jos sellaisia haluaa.

Pitää paikkansa, että on pieni porukka ihmisiä, jotka ovat uutuudenviehätyksestä lahjoittaneet rahaa tekijälle myös ilmaisen verkkolatauksen yhteydessä, mutta en usko sen olevan kovinkaan laajaa siinä vaiheessa, kun kaikki on ilmaiseksi tarjolla netissä.

Miljoonayleisön saavuttava taho voi jo kerätä niin monta euron almua, että niillä pärjää kivasti, mutta pienemmät tekijät, jotka nykysysteemillä vielä itsensä saattavat tuotoksillaan elätttää, eivät almuaikana enää pärjäisi.

iTunesin kaltaissa palveluissa ihmiset vielä maksavat tiedostoista, koska monikaan ei osaa tai uskalla ladata niitä laittomasti. Sähkökirjaa ei vielä piraattina oikein saakaan. Pian sekin muuttuu täysin.

Siinä vaiheessa kun meillä on vierekkäin kaksi laillista: maksuton ja maksullinen lataus, uskon että ihmiset eivät ole valmiita maksamaan tuotteesta, jonka voi laillisesti saada myös ilmaiseksi. Maailmassa kun on niin paljon muitakin tuotteita, joita ei kerta kaikkiaan voi ladata ilmaiseksi. Kuten leipä.

Epäilen, että jossakin vaiheessa sähkökirjoja saa netistä piraattina samalla tavoin kuin musiikkia nyt.

Ero on vain siinä, että muusikot tienaavat, ja ovat aina tienanneet, leipänsä pääasiassa keikkailulla. Elokuvantekijät tulevat jatkossakin tienaamaan elokuvateatterinäytöksillä, koska kokemuksena se on teknisesti ja sitä kautta tunnelmaltaan korvaamaton. Se on myöskin tapa lähteä ns. ulos.

Sen sijaan kirjailijoilla ei ole kirjamyynnin ohella juuri muita tuloja. Apurahat ovat hyvin pieniä ja pienen joukon juttu. Samalla tavoin erilaiset seminaarit ym. eivät ole mitenkään verrattavissa muusikon säännölliseen keikkailuun. Puhetilaisuuksista kertyvät tulovat ovat luultavasti apurahojakin pienempiä ja pienemmän joukon juttu.

Vesa, voi olla että joku pitää kulttuuria täysin turhana rahareikänä. Itse en pidä. Mutta tosiasioiden kieltämisellä ei voiteta mitään. Jos halutaan, että kulttuuria tuetaan, eikö kannattaisi ratsastaa esimerkiksi parempien suorien tukien puolesta, eikä tuulimyllyjä, tarkoitan muutosta vastaan? Nuo Kasvin toteamat asiat ovat todellisuutta joko jo nyt tai viimeistään muutamien vuosien kuluttua. Miksi tuhlata ruutia ja poliittista pääomaa kuolevien mekanismien puolustamiseen ja tekohengittämiseen, varsinkin kun mekanismien alkuperäinen oikeutus hupenee päivä päivältä?

Asiaa seuranneille on päivänselvää, että olemassa olevat valtarakenteet - musiikin saralla esimerkiksi levy-yhtiöt - ovat lyhytnäköisessä voitontavoittelussaan lähinnä ampuneet itseään (ja artisteja) jalkaan vaatimalla kopioinnin suitsimista ja erilaisia kopionninesto- tai maksuautomaattimenetelmiä. Yksi valtavan iso syy vertaisverkkojen ja muiden levityskanavien suosioon kun on se, että vaihtoehtoiset kanavat ovat armottoman huonosti toteutettuja ja käytettävyydeltään tahallisesti rampautettuja. Luojan kiitos edes Apple on hoksannut edes jotakin, ja vaikka iTunes Storellakin on pöhköt ja piratismia lietsovat rajoituksensa (esim. TV-sarjojen aluerajoitukset), se sentään toimii. Valitettavasti Pirate Bay toimii useimmiten vielä paremmin.

1) Kaikkien ei tarvitse tulla toimeen taiteella tai luovalla alalla. Nykyisin (valitettavasti?) vallitsevassa järjestelmässä eli markkinataloudessa tapana on, että menestymättömät menevät konkurssiin. Paska tuuri, parempi onni seuraavalle yritykselle. Miksi juuri taiteilijoiden pitäisi olla vapautettuja viimeisestä oljenkorresta eli Siwan kassasta?

2) Miksi minun pitää maksaa musiikintekijöille mahdollisuudesta kopiointiin, jos en sitä tee? Tämä on oikeustajuni vastaista. Harvoilla omistamillani poltettavilla cd- ja dvd-levyillä on mitä tahansa muuta kuin musiikkia. Koen suorastaan vittuiluksi sen, että mittavan levyhyllyni lisäksi minun pitää vielä maksaa siitä, että saan tallentaa asiaan liittymätöntä sisältöä. Lisäksi, miten hyvitysmaksut jaetaan oikeudenmukaisesti niille, joiden teoksia on tosiassa kopioitu tallenteille (lue: ne, joiden teoksia kopioidaan, eivät välttämättä silti kostu hyvitysmaksusta senttiäkään)?

Ei, minulla ei ole tarjota parempaa vaihtoehtoa. Silti nykyinen järjestelmä on mielestäni niin epäoikeudenmukainen sekä omalta että musiikin tekijän kannalta, että parempi on luopua siitä täysin, kunnes jotain parempaa keksitään. Aikanaan oli tapana sanoa, ettei vääryyttä voi korjata toisella vääryydellä.

Nykymallilla, ja etenkin hyvitysmaksun laajentuessa, ei jäljelle tunnu jäävän muuta vaihtoehtoa, kuin siirtyä kuuntelemaan ainoastaan kopioitua musiikkia. Sääli musiikintekijöille, he varmaan saisivat suuremmat tulot jatkossakin, jos vain ostaisin heidän tuotteitaan. Minulla ei vain ole tapana palkita vittuilua ja kiristämistä rahalla.

Alkuperäisessä kirjoituksessa on se sama ongelma, johon poliittisena piraattina törmään joka päivä. Kommentti nimittäin lähtee täysin syväänkaivetusta, retorisesta poterosta. Se käyttää kaikki mahdolliset vanhat argumentit ja ajatusmallit sellaisinaan, eikä koskaan etene yli ajankohtaisen poliittisen diipadaapan. Se ei kyseenalaista tähän keskusteluun liittyviä lähtökohtia mitenkään, ja siksi ei tuo mitään uutta mukaan myöskään, tai varsinkaan viittaa mihinkään yleisempiin periaatteisiin jotka auttaisivat päättämään järkevästi siitä mikä yhteiskunnalle on tässä yleishyödyllistä.

Jos itse lähtisin samaan junaan, oma poteroni olisi täydellinen infoanarkismi. Sellaiselle linkolalaisuus häviää 6-0 joka päivä, radikalismissaan. Sellaiseen kuuluisi vaikkapa se, että hakkerin taivaaltatiputtama lentokone on sananvapausasiana lentoyhtiön moka, ei hakkerin. Hakkerihan kuitenkin vain puhui, samalla kun lentoyhtiö tietoisesti otti kyytiin useita ihan todellisia ja fyysisiä ihmisiä ja tietoturvattomuudessaan sitten rusikoi heidät, käyttämällä lentokonetta joka tykkää pahaa hakkerin puheesta.

Tuo olisi infoanarkismia. Sen sijaan se mihin Piraatit ja Kasvikin nojaavat on järkevä, tutkimustietoon perustuva lasku yhteisestä hyödyllisyydestä. Tuo tutkimus ei ole tekijänoikeusmyönteisen propagandan puolella. Ei itse asiassa ole koskaan ollut -- lähtien jo Adam Smithin kaltaisista talousisistä immateriaalioikeus on aina tieteen puolella mielletty täysin erilaiseksi asiaksi kuin fyysinen omaisuus. Nimenomaan koska se voidaan kopioida pienin kustannuksin toiselle, ottamatta alkuperäiseltä haltijalta mitään pois. Siinä vain yksi niistä monesta roolista joita fyysinen omistusoikeus toimittaa on olennaista: kannustin tuottaa.

Tuon takia sitten immateriaalioikeutta tulee käsitellä täysin eri tavalla kuin omistusoikeutta. Tulee ottaa huomioon sekin, että jokainen, oikeudetonkin kopio on suora lisä yhteisölliseen hyvinvointiin. Kopiointi ei ole millään tavalla ongelma, vaan mieletön lupaus joka on ominaista juuri immateriaalisille asioille. Ainoa mitä tässä joudutaan miettimään, on se, mikä olisi se minimaalinen kannustin tekijöille ja tuottajille joka saisi heidät tuottamaan jotain kopioinninarvoista.

Tuossa taloustiede sitten puhuu suoraa kieltä: aivan tavallinen diskonttoargumentti taatusti sanoo että lähes kaikessa immateriaalisessa voitot jotka ehkä tulevat enemmän kuin vuosikymmenen päästä eivät motivoi merkittävästi. Hyvä jos yli puolen vuosikymmenen. Tämän takia piraatit -- ja Kasvi tietynlaisena epävirallisena liittolaisena joka kenties ainoana estää piraattihenkisiä virtaamasta pois Vihreistä kokonaan -- puhuvat lyhennetyistä suoja-ajoista. Eivät infoanarkista, eivät siitä että kaiken pitäisi olla vapaata, eivät tekijää vastaan, vaan järkevästä tasapainosta joka lähtee informaation erityisluonteesta. Siitä, että myös se kopiointi on yhteiskunnallinen voitto.

Toivoisin, että hieman useammat siis lukisivat kirjallisuutensa ja historiansa tässä aiheessa, ja ymmärtäisivät että siihen liittyy yleisempiä periaatteita myös. Sellaisia, jotka selvästi painavat piratismin suuntaan -- ja varsinaista infoanarkismia vastaan myös.

"Kaikki helposti netistä mulle –ihmisillä ei ole tarjota mitään realistista vastausta siihen varsinaiseen kysymykseen. Miten järjestetään toimeentulo sille joukolle ihmiskuntaa, joka tekee heidän kopioitavakseen kirjat, elokuvat ja musiikin?

Miksi kirjoittaa moinen teksti, jos ei selvästikään ole käynyt dialogia ja kuunnellut vastauksia tähän kysymykseen?

Epäkaupallisella kopioinnilla ei ole osoitettu olevan haittaa tekijöille. Miksi tämän suhteen pitäisi olla huolissaan toimentulosta?

"Piraattien ja muiden asiasta keuhkoavien oma toimeentulo tulee aina jostain muualta."

Valetta tai tietämättömyyttä. Menköönkin "aina" retorisena kärjistämisenä, mutta vastaesimerkkejä löytyy paljon.

Ethän, Jarkko, kieltäydy kuulemasta palautetta ja kirjoittamasta sen jälkeen uudelleen korjattua tekstiä, kun sinua on sivistetty?

"E-kirjojen lukulaitteet ja kirjojen digitalisointi mahdollistavat kirjojen laillisen kopioinnin omaan käyttöön ja myös piratismin."

Kirjoja on waretettu omaan ja muuhun käyttöön jo 80-luvun lopulta alkaen. Kirjojen digitalisointi ei vaikuta tähän mitenkään, sillä kirjojen ja sarjakuvien nettipiratismi ja -levitys on ollut arkipäivää jo vuosikymmeniä.
Jo BBS-aikana 80- ja 90-luvulla purkit olivat pullollaan kirjoja, joita pystyi lataamaan luettavakseen ihan normaaleina tekstitiedostoina.
Näppärimmin piraattiryhmät hommasivat ja hommaavat kirjat kustantamosta valmiiksi digitaalisena tiedostona. Eihän se tarvitse kuin rellaajan tiedot kaverikseen ja sitten levitykseen.

Kaisa Rastimon pitäminen Vihreiden riveissä oli tärkein syy miksi ajattelin tällä kertaa olla äänestämättä ketään puolueen ehdokkaista. Tekijänoikeusasioista on tärkeää keskustella, mutta Rastimo on kerta toisensa perään osoittanut, ettei ymmärrä edes alan peruskäsitteitä. Tällä hetkellä olen kanssasi samassa tilanteessa: en tiedä mitä puoluetta äänestäisin. Vahingon korjaaminen ei tapahdu hetkessä.

Lähinnä jakamista("piratismiä") on teknisesti mahdotonta estää, joten jokaisen pitää miettiä päissään onko meillä tarvetta olla valtion tms. julkisen instanssin (vero-)rahoilla (osittain tai kokonaan) tukemaa ammattikuntaa "täysipäiväiset luovat ihmiset", vai voisiko musiikkia ja kirjoja kirjoittaa esim. vapaa-ajalla? Monet tekevät luovia töitä insipraatiosta eikä rahan takia. Tietokoneiden ja kameratekniikan parantuessa myös elokuvien tuottaminen siirtyy yhä lähemmäksi mattimeikäläistä.

Miksi tekijänoikeusjärjestöt käyttävät aina huippuvuotta raportoidessaan "hyvitysmaksujen romahtamisesta"? 2005 siirryttiin digi-tv:hen lopullisesti ja ihmiset ostivat tallentavia digibokseja niin että ne loppuivat kaupoista. Näistä kerättiin hyvitysmaksut, tietenkin. Samoin mp3-soittimet löivät itsensä lopullisesti läpi tuolloin. Sen sijaan ei mistään löydä pidemmän aikavälin tilastoja, ei ainakaan Teoston sivuilta. Lienevätköhän sen verran epäedulliset?

Mikael M:n toteamus teratavun levystä on erittäin paikallaan. Kirjoitettavan DVD:n hinnasta on suurempi osa hyvitysmaksua kuin muuta maksua; 60 senttiä / levy. Pikainen tarkistus kertoo että 100 kpl levyjä saa noin sadan euron hintaan, 60% hyvitysmaksuja.

Vertaisverkot pärjäävät siksi, että ne ovat niin käteviä. Kuvainnollisesti: jos naapurin omenapuun oksat roikkuvat miltei aidan yli, on vaikea motivoitua lähtemään kauppaan ostamaan sitä yhtä omenaa kun voisi sen omenan napata suoraan puusta. Jos naapurilla olisi siinä keräyslipas niin siihen olisi helppo heittää se kaksikymmentä senttiä korvaukseksi. Yksi todiste tällaisesta toiminnasta: http://www.comicsalliance.com/2010/10/22/underground-4chan-steve-lieber-...

En väitä että ym. toimisi kaikille, mutta se osoittaa ettei ilmainen aina kilpaile maksullisen kanssa.

Nimimerkki "Kirjailijat eivät keikkaile" väitti että "sähkökirjaa ei vielä piraattina oikein saakaan."
http://thepiratebay.org/browse/601

Sähkökirjamarkkinoita vaivaa sama tauti kuin musiikkimarkkinoita. Pelätään, että helppokäyttöisyys - kaikenlaisten teknisten haitakkeiden puuttuminen - johtaa piratismiin kun se oikeasti toimii juuri päinvastoin. Lisäksi tuotteen pitäisi olla saatavilla mahdollisimman helposti. Esimerkki minun elämästäni: kuulin biisin, jonka halusin ladata itselleni. Kävi ilmi, että vaikka se on radiosoitossa ja youtubessa (virallisesti), ei se ole vielä myynnissä missään. Nörttinä latasin youtubesta sitten itselleni sen ja konvertoin mp3:ksi. Se ei ollut suoraviivaista, olisin maksanut siitä helposti sen euron jos olisin jostain sen saanut hyvälaatuisena mp3:na; sen verran olisin ollut valmis maksamaan helppokäyttöisyydestä.

Tulevaisuudessa sisällöntuottajien tulee ymmärtää yksi asia: kaiken, minkä ihmiset näkevät ja kuulevat he voivat myös tallentaa. Kaikki askeleet sen estämiseksi on kuin yrittäisi alkemian keinoin tehdä raudasta kultaa: hyödytöntä.

Minua ensinnäkin huvittaa tämä blogaajan ja kommentoijien asiantuntijatason käsienvääntely siitä, miten "kohta varmaan saa kirjoja piraattiversioina". Hohhoijaa, jo 90-luvun lopulla kun ensimmäistä kertaa vertaisverkkoihin vilkaisin, tarjolla oli tuhansia kirjoja. Sitä ennen niitä levitettiin BBS-purkeissa. Koettakaa nyt edes vähän ottaa selvää mistä puhutte, ennen kuin alatte julistamaan.

Voisinpa sanoa sanasen sellaisena henkilönä, joka on viimeisen 10 vuoden aikana tienannut suurimman osan tuloistaan tekijänoikeuskorvauksista, tai media- ja viihdeteollisuuden parissa.

Itse en näe piratismia toimeentulolleni vakavana uhkana - merkittävästi enemmän minua hirvittää tekijänoikeustahojen täysin tolkuton ja kohtuuton mesominen sekä menneeseen maailmaan takertuminen, joka kääntää kuluttajat tehokkaasti sekä tekijöitä että teollisuutta vastaan.

Piratismia ei voiteta hankaloittamalla laillisten käyttäjien toimintaa DRM-käyttörajoitteilla, jotka piraatti ohittaa hujauksessa, eikä pilaamalla ihmisten elämää miljoonaluokan oikeudenkäynneillä. Ainoa tapa kamppailla piratismia vastaan on tehdä laillisesta kaupasta yhtä helppoa tai helpompaa kuin laittomasta lataamisesta. Toisin kuin monet aika mustavalkoisesti ajattelevat epäilevät tuomaat julistavat, ihmiset ovat valmiita maksamaan myös sellaisesta, jonka ilmaiseksi saa. Musiikin digitaalinen kauppa käy kohisten, vaikka sama kama olisi täysin ilmaiseksi saatavilla netistä. Amazon myy lähes kaksinkertaisen määrän e-kirjoja paperikirjaan verrattuna, vaikka suurin osa siitäkin valikoimasta on ilmaiseksi netistä ladattavissa.

Minä olen sitä mieltä, että tekijän kuuluu saada työstä palkkionsa (jotenkin olen itsekin tottunut ajatukseen ruoan syömisestä ja vuokran maksamisesta...), mutta siinä pitää olla jokin järki, mihin tämä laskutus perustuu. Olen elämäni aikana polttanut varmaan yhden tai kaksi musiikki-cd:tä, mutta siitä huolimatta hyvitysmaksut ropisevat jokaisesta datalevystä. Kun ostan ulkoisen kiintolevyn varmuuskopiokäyttöön, siitäkin kilahtaa ropoja musiikkiteollisuudelle. Ymmärrän, että rahaa tarvitaan jostain, mutta haloo - aletaanko tukea balettia pyytämällä jokaisesta kenkäostoksesta tanssimaksu, oli kyseessä sitten kumisaapas tai balettitossu? Tai vaikkapa jokaisesta autosta moottoriurheiluhyvitys? Tässä olisi aikalailla yhtä paljon järkeä kuin nykyisessä kopiointiverossa. Mitä tilalle, se on hyvä kysymys, johon tarvittaisiin kiireellinen vastaus - mieluimmin nyt, eikä sitten, kun järjestelmä toden teolla romahtaa ja jättää tekijät tyhjän päälle.

Päättävillä palleilla on vieläkin liikaa faxi- ja videonauhuri -ajan ihmisiä siihen nähden, että nykyinen nuori kuluttaja on nettikansalainen. Ensiksimainitut eivät tunnu kertakaikkiaan tajuavan jälkimmäisten kulutustottumuksia, vaan koettavat vaatia heitä haluamaan vanhaa, sen sijaan että tarjoaisivat mitä kuluttaja oikeasti haluaa. Musiikkibisneksellä kesti 10 vuotta kaivaa pää pois persposkien välistä, ja siinä ajassa olikin syntynyt jo yksi kuluttajapolvi, jonka silmissä musiikkiteollisuus on jos nyt ei suoranaisesti vihollinen, ainakin vastustamista vaativa dinosaurus. Nyt samaan tyhmäpuuhun ollaan kiipeämässä leffa- ja kirja-alallakin. "Haluamme välttää musiikkiteollisuuden virheet. Siksi kaikki sähköiset kirjat pitää suojata DRM:llä." Voi jumalauta, palkatkaa nyt joku hommiin tyyppi, joka on edes jollain tasolla todellisuudessa kiinni.

Mitä Rastimoon tulee, ihan oikeasti nyt hei. Useammatkin henkilöt ovat yrittäneet käydä Rastimon kanssa järkevää keskustelua aiheesta, mutta se ei vain tunnu onnistuvan. Hänen pitämistään järjen äänenä tai auktoriteettinä tässä asiassa ei voi kyllä katsoa blogaajalle eduksi.

Hyvitysmaksua kerätään nimensä mukaisesti tallennuslaitteista, koska tekijänoikeuslakiin on säädetty merkittävä poikkeus: kopiointi yksityiseen käyttöön on laillista.

Jos asia olisi näin yksinkertainen, kannattaisin minäkin hyvitysmaksujärjestelmää.

Tekijöille tästä aiheutuvaa tulonmenestystä korvataan hyvitysmaksulla, joka on toimeentulon turva suurelle joukolle ihmisiä ja myös tärkeä kulttuurin tukimuoto.

Hyvitysmaksut jaetaan Teostolle ja Gramexille tehtyjen soittoilmoitusten perusteella. Kuitenkin hyvitysmaksua kerätään tallennusmedian tyypin perusteella; ei medialle tallennetun sisällön perusteella. Saajapuolella ovat isot levy-yhtiöiden ajamat artistit. Takkiin tulee, jos olet muusikko ja pääasiallinen esityskanavasi on jokin muu kuin televisio tai radio. Turpiinsa saavat myös kaikki muut, jotka tallentavat levyille jotain muuta kuin kopioitua musiikkia.

Suomessa EU-direktiiviin perustuvien hyvitysmaksujen määrä on kuitenkin romahtanut. Musiikkia kuunnellaan yhä enemmän puhelimista, joista – toisin kuin mp3-soittimista – ei kerätä hyvitysmaksua.

Romahdus johtuu siitä, että parin viime vuoden aikana hyvitysmaksutulot ovat paisuneet keinotekoisen suuriksi, koska tallentavat digiboksit tulivat markkinoille. Nyt kun markkinat on saturoitu, tulot palaavat normaalille tasolle.

Soitinlaitteiden ja tallentavien digisovitinten osalta liikutaan myös mielenkiintoisilla vesillä. Miksi kuluttajan pitäisi maksaa erikseen ostamansa teoksen käytöstä toisessa laitteessa? Pelkkä teknisistä syistä syntyvä kopio ei voi oikeuttaa hyvitysmaksulla rankaisemiseen. Samanlaisesta epäoikeudenmukaisuudesta on kyse myös yllä mainitsemieni tallentavien DVB-sovitinten osalta: pelkkä mahdollisuus tallentaa materiaalia, jonka lähettäjä on jo maksanut tekijänoikeuskulut, ei voi olla rankaisemisen perusteena.

Olisikohan tähän käsittämättömään ristiriitaan syynä se, että elämme yhdessä Euroopan pienimmistä valtioista, jossa pitää pääkonttoriaan yksi Euroopan suurimmista yrityksistä?

Onko kahteen kertaan laskuttaminen oikeutettua, koska meitä suomalaisia on liian vähän, jotta taiteilijoille riittäisi maksavaa yleisöä, vai mihin viittaat pienuudella? Yritätkö Nokia-viittauksellasi väittää, että yrityksellä ei ole oikeutta lobata itselleen suotuista lainsäädäntöä, joka ei edes tällä kertaa ole ristiriidassa kuluttajan etujen kanssa?

Lievästi sanottuna outo on kansanedustaja Jyrki Kasvin äskeinen kommentti, jonka mukaan koko hyvitysmaksujärjestelmä on teknisesti vanhentunut.

Kun hyvitysmaksujärjestelmä luotiin 1980-luvulla, C-kasetti oli käytännössä ainoa audion tallennusmedia. Näille kopioitiin lähinnä LP-levyiltä, osittain uusilta CD-levyiltä. Musiikin lähteenä oli tuttavapiiri, koska huonolaatuisemman kopion tekemiseen omaan käyttöön ei ollut mitään syytä. Koska tätä lähipiirille tapahtuvaa kopiointia ei voitu kontrolloida (kiitos länsimaisen oikeuskäsityksen), päätettiin ottaa käyttöön haittavero, joka markkinoitiin kansalle nimellä kasettimaksu. Tallenteiden valmistukseen ja kuunteluun oli käytännössä yhdenlaisia laitteita.

Kannettavia musiikkisoittimia käytetään pääasiassa itse hankitun musiikin kuunteluun. Pääasiallinen musiikin laillinen hankkiminen tapahtuu joko verkkokaupasta tai omilta CD-levyltä rippaamalla. Kummassakin tapauksessa hyvitysmaksujen periminen on puhtaasti kaksoislaskutusta.

Kasvi mainitsee striimauksen esimerkkinä uudesta tekniikasta. Se on kuitenkin vain yksi välitysmuoto muiden joukossa, joka ei todellakaan tule syrjäyttämään muita muotoja lähitulevaisuudessa, tuskin koskaan.

Puppua. Nykyään nuorison suosima musiikin kuuntelukeino on kuunnella Spotifystä tai Youtubesta. Aiemmin tämän esteenä oli yksinkertaisesti riittävän nopeiden verkkoyhteyksien puute. Miksi sitä paitsi vaivautua edes musiikin verkkokauppaan hakemaan kappaletta, kun sen voi ilmaiseksi ja laillisesti kuunnella välittömästi?

Päinvastoin: tekniikan kehittyminen on tehnyt hyvitysmaksusta entistä ajankohtaisemman. Esimerkiksi e-kirjan tulon myötä valtavan suurta osaa kulttuurituotteita luetaan pian laitteista, joista olisi syytä periä hyvitysmaksua.

Olen jo maininnut kaksoislaskutuksen riittävän monta kertaa yllä, jotta perehtyisin käsitteeseen enää tässä.

E-kirjojen lukulaitteet ja kirjojen digitalisointi mahdollistavat kirjojen laillisen kopioinnin omaan käyttöön ja myös piratismin.

Laillista kopiontia ei käytännössä tapahdu, koska julkaisijat käyttävät rankalla kädellä digitaalista rajoitustenhallintaa (DRM), joiden kiertäminen onnistuu murto-osalta väestöstä ja on kaiken lisäksi laitonta. Piratismilla on myös aivan turhaa yrittää oikeuttaa hyvitysmaksua: maksu kun ei tee toiminnasta mitenkään laillista.

Olisiko kohtuullista, että tämänkin kulttuurin saran tekijät saisivat työstään korvauksen myös tulevaisuudessa kun, ”kuluttajat” vaihtelevat kirjatiedostoja keskenään ja myös laittomien vertaisverkkojen kautta?

Kyllähän he saavatkin: materiaalia kun ei käytännössä ole mahdollista kopioida, kiitos DRM:n. Edelleenkään hyvitysmaksu ei salli piratismia eikä rajoitusten kiertämistä. Lisäksi mitään "laitonta vertaisverkkoa" ei ole olemassakaan.

Kaikki helposti netistä mulle –ihmisillä ei ole tarjota mitään realistista vastausta siihen varsinaiseen kysymykseen. Miten järjestetään toimeentulo sille joukolle ihmiskuntaa, joka tekee heidän kopioitavakseen kirjat, elokuvat ja musiikin?

Onko sinulla tarjota tällaista? Aiempi puheesi kuluttajan oikeuksia polkevan järjestelmän puolesta ei ole ratkaisu.

Piraattien ja muiden asiasta keuhkoavien oma toimeentulo tulee aina jostain muualta.

Toki - Suuri osa piraateista työskentelee IT-alalla, minkä vuoksi heidän tietotaitonsa ja työssä kokemansa ongelmat kyllä antavat aivan riittävän näkökulman digitaalisten aineistojen tekijänoikeusongelmiin.

Onko näillä ihmisillä vähäisintäkään tajua siitä, minkälaista on yrittää hankkia elantonsa luovilla aloilla?

Moni työskentelee softabisneksen parissa, joka on yhtä lailla osaamista vaativaa luovaa työtä kuin sisältöteollisuuskin. Ohjelmisto- ja peliteollisuus porskuttaa tälläkin hetkellä eteenpäin vahvempana kuin koskaan. Tämän alan menestyvien firmojen salaisuus on se, että niillä on tarjota asiakkaille jotain maksamisen arvoista.

Vahvana kontrastina sisältöteollisuus lähinnä keskittyy miettimään, miten pitkä halko mahtuu kuluttajan takalistoon ilman, että asiakas vie rahojaan muualle.

Jos vihreät jatkavat tekijänoikeusanarkistien mielistelyä kulttuurin olemassaolon edellytyksiä tuhoavilla linjauksilla, Kaisa Rastimo tuskin jää viimeiseksi loikkaajaksi.

Vihreissä mahdollisesti esiintyvä pro-tekijänoikeuslobby-asenne on lähinnä hallituspolitiikkaa, ei puolueessa vallitseva mielipide. Rastimo oli väärään seuraan eksynyt tapaus, joka ei viitsinyt ottaa selvää asioista etukäteen eikä suostunut uskomaan faktoja silloinkaan, kun tietävämmät yrittivät oikaista häntä.

Kirjoittaja on kirjailija ja lakimies, joka ei ole enää varma mitä puoluetta äänestää.

En ole kirjailija enkä lakimies, mutta minulla on hyvin vahva käsitys siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Siitä syystä tiedän varsin hyvin, että ensi eduskuntavaaleissa on vain yksi puolue, joka on riittävän omistautunut kuluttajan digitaalisten oikeuksien suojelemiselle.

1. Linkola on oikeassa. Ihmisiä on liikaa, ja väestönkasvu on ihmiskunnan pahin ongelma. On vain yksi planeetta, jonka kantokyky on rajallinen.

2. Jo pelkästään edellämainitun syyn vuoksi maahanmuuttoon pitää suhtautua kriittisesti. Sen lisäksikin löytyy hyviä syitä olla maahanmuuttokriittinen. Maahanmuuttokritiikittömyys sitä hulluutta on.

3. Informaatiotekniikka on sillä tasolla, että "perinteisten" tekijänoikeuksien valvominen edellyttää joko a) yksityisyydensuojan rikkomista, tai b) vapaan tiedonvälityksen ja esim. internetin lakkauttamista. (Huom: nykyisenkaltaista ääni- ja kuvataideteollisuutta on ollut olemassa vasta alle sadan vuoden ajan - ennen sitä taiteilijan elämä olikin varsin ankeaa, koska kopioita ei voinut tehdä, ja artistin piti itse näytelmänsä tai musiikkinsa joka kerta.)

Tässä keskustelussa sekoitetaan turhaan moraali taloudellisiin tosiasioihin: kuluttajat ovat jo osoittaneet, että suurin osa meistä on "kaikki netistä helposti" -ihmisiä. Melkein jokainen kaupallinen ala on siirtynyt jo verkkoon, ja verkossa tapahtuvan kaupan määrä kasvaa jatkuvasti.

Tärkein alan muutos on se, että tekijänoikeusteollisuus on muuttunut pääosin teoskappaleiden levityksestä ja myynnistä palvelubisnekseksi. Juuri tästä syystä hyvitysmaksu on vanhanaikainen ja pikkuhiljaa romahtava järjestelmä. Totta kai se on kiva ja hyödyllinen juuri nyt, mutta kannattaa varautua siihen, että se vain katoaa jokin päivä. Media siirtyy ulkomaiseen pilveen, ja sen mukana haihtuvat hyvitysmaksut. Siksi pitäisi miettiä korvaavia asioita, kuten esimerkiksi laajakaistamaksu tai se paljon parjattu mediamaksu.

Piratismi on hirvittävän pelottava asia kun sitä katsotaan teoskappaleiden levityksen näkökulmasta, koska piraatti pystyy aina levittämään kopioita helpommalla ja halvemmalla. Mutta jos sitä katsotaan palvelun näkökulmasta, niin se lakkaa olemasta kovinkaan ihmeellinen asia. Kaupalliset palvelut kuten iTunes, Spotify & kumppanit ovat paljon parempia ja miellyttävämpiä käyttää kuin jokin Pirate Bay.

Sama tulee varmasti tapahtumaan myös kirjoissa - mutta tällä kertaa esimerkiksi Amazon on tehnyt jo valmiiksi erinomaisen palvelun. Sähkökirjoja on saanut piraatteina jo vuosia, ja varmasti saa jatkossakin, mutta kilpailu on siitä, kuka tekee parhaan palvelun. Asiakkaitaan laskuttavalla on varaa tehdä parempi tuote.

Tekijänoikeuksilla itsensä elättävien ongelma ei pitäisi olla se, kuinka moni ei maksa heidän tuotteistaan - vaan kuinka moni maksaa ja kuinka paljon.

"Hyvitysmaksua kerätään nimensä mukaisesti tallennuslaitteista, koska tekijänoikeuslakiin on säädetty merkittävä poikkeus: kopiointi yksityiseen käyttöön on laillista."

Kyllä, mutta kopiosuojauksen kiertäminen laillisen kopion tuottamiseksi kiellettyä, eli de facto, laillinen varmuuskopiointi tietyistä tuotteista on kielletty.

Musiikkibisnes on toki ymmärtänyt jo erehdyksensä ja siirtymässä mm. streamaukseen ja MP3:een, alunperin suljettujen speksien DRM-suojatuista tiedostoista (joita saattoi kuunnella vain sillä tietokoneella jolla ne on ladannut, käyttäen myyjän määrittämää ohjelmistoa). Samaa älynväläystä eivät ole kokeneet elokuvien digitaaliset myyjät, eivätkä e-kirjojen myyjät.

Kun lataat e-kirjalukijalle netistä e-kirjan ja maksat e-kirjasta, miksi maksaisit vielä ylimääräistä varmuuskopio-oikeudesta vaikka et suorita mitään varmuuskopiota? Varmuuskopio ei todennäköisesti edes toimisi ilman DRM:n murtamista. Niinikään sellainen sisällöntuottaja, joka suojaa teoksensa kopiosuojalla ei pitäisi olla oikeutettu vastaanottamaan korvauksia kopiosuojauksesta. Nykyisen lain mukaan he saavat korvaukset: johtaen siihen, että he keille korvaukset lain hengen mukaisesti kuuluisi, saavat vähemmän. Tästä ei kannata syyttää piratismia. Kasettimaksu itsessään on tiensä päässä.

Mielestäni ei ole kovin fiksua alkaa huutelemaan UFO-kutsuja itseänsä perehtyneemmille ihmisille. Jos joku henkilö on liian nörtti ja liian tietävä asiassa, johon sinä et ole perehtynyt, on viisaampi vaan olla nolaamatta itseään samalla aivopiereskelyllä, jota Rastimo harrasti. Tosin aika harva kai odotti, että Vihreissä olisi vain yksi aasi tämän asian tiimoilta.

Jos vihreät kokevat tarvetta käydä Kasvia vastaan, heräävät järkeä käyttävät äänestäjätkin ymmärtämään, että Kasville ei anneta hänen ammattitaitoansa vastaavaa roolia puolueessa. Piraattipuolue kiittää ilmaisesta mainoksesta.

Kovin on mustavalkoinen tämä Tontin ja Rastimon maailma. Asiassa kun on melkoisesti muitakin ulottuvuuksia kuin ääripäiden täysin kontrolloimaton piratismi ja toisaalta jääräpäinen vanhoihin aikansa eläneisiin malleihin takertuminen.

Korvaus tekijöille, ilman muuta, mutta ei hyvitysmaksun kaltaisilla arvioihin ja potentiaalisiin käyttötarkoituksiin perustuvilla epämääräisillä rangaistusmaksuilla. Vanha ajatus muusikoiden ja elokuvantekijöiden erityisasemasta ei enää toimi aikana, jolloin yhä useampi tekee luovan alan pätkätöitä yksityisenä ammatinharjoittajana. Vai kuuluisiko Tontillekin maksaa osuus kaikkien myytyjen nettilaitteiden ja tulostinten hinnoista, koska niillä on mahdollista lukea ja kopioida tätä kolumnia?

En ymmärrä, miksi kenellekään pitäisi maksaa lisähyvitystä, jos siirrän iTunes Storesta laillisesti ostamani biisin myös puhelimeeni. Asun yksin, molemmat laitteet ovat omassa käytössäni ja loogisesti vain yksi laite on käytössä kerralla. Eihän fyysisten tallenteiden maailmassakaan joutunut maksamaan lisämaksua siitä ilosta että jo kerran maksetun cd:n biisejä pystyi kuuntelemaan sekä kotistereoissa että kannettavalla cd-soittimella. Se, ettei nykymallissa enää tarvitse raahata mukana levyä, on artistin ja asiakkaan kannalta semantiikkaa - musiikista on molemmissa tapauksissa maksettu kerra, sen pitäisi riittää. Jos jotain, tulisi hyvitysmaksu poistaa kaikista muistakin laitteista sen sijaan että sitä yritetään ajaa myös kännyköihin.

Kaisa Rastimon loikkaamisen näen pelkästään positiivisena asiana vihreille. Rastimon nyt jo poistetuista blogikirjoituksista kun kävi harvinaisen selväksi ettei hän kunnolla ymmärtänyt mistä kirjoitti. Kun Rastimo vielä reagoi saamaansa kritiikkiin tahattoman koomisella ylimielisyydellä ja vastapuolen ulkonäköön menevillä heitoilla, saattoi hän itsensä lopullisesti naurunalaiseksi. Kaisa Rastimo oli painolasti puolueelle. Ei siis ihme, että puoluesihteeri Panu Laturikin koki Rastimon loikan helpotukseksi tässä samaisessa lehdessä.

Sikäli kuin mitään käsitän, Jyrki Kasvi esitti, että hyvitysmaksujärjestelmä on nykymaailmassa vanhentunut ja se pitäisi tavalla tai toisella uudistaa. Tämä pitää varmasti paikkansa, enkä osaa nähdä ehdotusta mitenkään kummallisena. Sen sijaan tuolla ylempänä esitetty näkemys, että kulttuurintuottajien pitäisi tehdä työtään perustulon varassa, on todella radikaali. Miksei ajatusta voisi laajentaa kaikkiin ammatteihin?

Kirjoitin tähän tekstiin vastineen: http://blog.piraattipuolue.fi/2010/12/jarkko-tontti-on-sokea-kartantekija/

Pähkinänkuoressa, kolumnisti ei tunnu vaivautuneen tutustumaan vastapuolen perusteluihin minkään vertaa, ja lyttää sitten vastapuolen koska heillä ei ole kunnon perusteluita. Jepujee.

Pekka Sauri, voin omasta kokemuksestani väkevästi todistaa, että myös omassa kutsumusammatissani on vakavia ongelmia sekä työllistyä että elättää itsensä. Miehitetty avaruustutkimus on kuitenkin sekä tieteellistä työtä että ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta mahdollisesti jopa keskeistä - hyvin mahdollisesti kulttuuriakin keskeisempää - joten nähdäkseni minulle kuuluu toimeentuloni turvaamiseksi hyvitysmaksu kaikista myydyistä pienoismalliraketeista ja avaruusaiheisista elokuvista. Mikä puolue ajaisi asiaani??!?

Perustulo antaisi minullekin ehkä mahdollisuuden kirjoittaa esimerkiksi noista aiheista hieman vapaammin kuin nykyinen apurahajärjestelmä, joten perustulo kulttuurin edistäjänä ei ole mielestäni ollenkaan vinksahtanut ajatus.

Suoraan sanoen en ihan ymmärrä tätä valitusta jonka ideana on että "joudun maksamaan cd:ni hinnassa muutaman lantin korvausta kopioinnista, jota en tee". Ihmisethän jatkuvasti maksavat verotuksen muodossa rahaa asioihin, joita eivät käytä. Minusta tuo on veroluonteinen maksu, joka on korvamerkitty kulttuurille.

Näiden kaikkien astronauttivertausten ja "eikös sitä kulttuuria voisi tehdä vapaa-ajallaan" kommenttien kohdalla tulee kyllä mieleen, että tietämys alasta on piraateilla erityisen heikko. Te kaikki olette kuitenkin nauttineet ammattilaisten tekemistä kulttuurituotteista. Jos ette halua että kulttuuria tehdään kokopäivätyönä, siirtykää sitten nauttimaan omakustanteista ja harrastajatuotteista. Nykyisiä kulttuurituotteita ei saada tehtyä harrastajapohjalta.

Kerron nyt vertauksen, joka ehkä selventää IT-alalla työskentelevälle piraatille, miltä piraattien tekijöille kaavailemat ansaintamallit tuntuvat:
Olet saanut uuden humanistipomon. Hän selittää sinulle, että koska kaikki lataavat koodinsa nykyään netistä ilmaiseksi, tästedes koodista ei voida pyytää maksua. Näin ollen koodaamisestakaan ei enää voida maksaa palkkiota, joten pomo ehdottaa että ryhtyisit päivätyöksesi opettamaan koodaamiesi ohjelmien käyttöä. Voisit myös esitelmöidä ohjelmistasi eri tapahtumissa jonkinlaista palkkiota tai ainakin ylöspitoa vastaan. Jatkossa koodaat sitten vapaa-ajallasi sen minkä koodaat.
Suunnilleen tuolta se tuntuu. Vertaus ontuu sikäli, että käsittääkseni koodarit ovat usein kuukausipalkkaisia, toisin kuin tekijät.

Jotenkin vielä ymmärtäisi tällaisen tekijöiden kyykyttämisen, jos tekijät olisivat kovasti lihonneet näillä saamillaan kopio- ja tekijänoikeuskorvauksilla ja apurahoilla. Todellisuudessahan valtaosa tekijöistä elää varsin vähillä tuloilla ja nyt siis niitäkin ollaan viemässä.

Lopuksi vielä kertauksen vuoksi, miksi mielestäni piraatit ovat väärässä kahdessa tärkeimmässä vaatimuksessaan.

1. Piraattien vaatimusta "epäkaupallisen kopioinnin sallimisesta" tuetaan tilastoilla, jotka väittävät ettei piratismilla ole vaikutusta myyntiin. Tilastot eivät ole ihan näin yksimielisiä, mutta se ei ehkä ole keskeistä. Keskeistä on, että meillä ei vielä ole minkäänlaista tietoa siitä, millaiseksi myynti menee, jos piratismi laillistetaan. Silloinhan – kuten joku tuolla edellä jo mainitsikin – meillä on rinnakkain täsmälleen sama tuote laillisesti ilmaisena ja maksullisena.
Nyt kun digitaalinen nettikauppa on vihdoin nousussa, piraattien vaatimus on pelkkää sosialisointia, joka toteutuessaan saattaisi viedä pohjan digituotteiden kaupalta netissä – ja siten toimeentulon tekijöiltä.

2. Teoksien suoja-ajan pudottaminen 5-10-vuoteen teoksen julkaisusta sataisi suoraan mediakonglomeraattien taskuun. Vanhemmista teoksista ei enää tarvitsisi maksaa tekijälle mitään, mikä tarjoaisi mediataloille mahdollisuuden hyödyntää niitä rajatta.
(Sinänsä nykyistä tekijän elämä + 70 vuotta suoja-aikaa pitää mielestäni roimasti lyhentää, mutta kyllä se mielestäni voisi tekijän koko elämän kestää – mutta tämä on kokonaan toinen juttu).

Täytyy nyt toivoa, etteivät vihreät ryhdy ajamaan näitä kahta vaatimusta. Mielestäni siinä vaiheessa on kaikkien kulttuurialan ihmisten syytä miettiä, vieläkö voi tukea vihreitä. Tai ainakin minusta tuntuisi vaikealta äänestää puoluetta, joka kannattaa oman elinkeinoni alasajoa. Piraatit ovat mielestäni kulttuurivihamielisiä – haluavatko vihreätkin samaan kelkkaan?

"jokaisen pitää miettiä päissään onko meillä tarvetta olla valtion tms. julkisen instanssin (vero-)rahoilla (osittain tai kokonaan) tukemaa ammattikuntaa "täysipäiväiset luovat ihmiset", vai voisiko musiikkia ja kirjoja kirjoittaa esim. vapaa-ajalla? Monet tekevät luovia töitä insipraatiosta eikä rahan takia. Tietokoneiden ja kameratekniikan parantuessa myös elokuvien tuottaminen siirtyy yhä lähemmäksi mattimeikäläistä."

Suurin osa niistä tekijöistä, jotka tarvitsevat apurahoja, tekevät hommaa kutsumuksesta, eivät todellakaan rahasta, koska summat ovat todella pieniä. Ne, jotka tahkovat isoa seteliä ja kenties tekevät hommaa rahan takia, eivät apurahoja kaipaakaan.

Jokainen taiteentekijä aloittaa hommat juuri niin kuin sanoit: harrasteluna. Ja monelle apurahat ovat apuna siinä, että joskus, silloin tällöin, hommaan voi keskittyä myös täyspäiväisesti, kun aihetta on.

Valitettavasti laajoja ja ammattimaisella laadulla toteutettuja projekteja ei oikein tehdä niin, että hoidetaan ensin 8 tunnin duunipäivä jossain muussa työssä, haetaan lapset tarhasta ym. ja aloitetaan sitten toinen työpäivä kulttuuriprojektin parissa.

Yhtälailla voisi kysyä, että eikö vaikkapa historiantutkijat ym. voisi tutkia historiaa harrastuksena muun työpäivän jälkeen? Jos vastaus on, että "historian tutkiminen on tärkeää ja hyödyllistä" niin sitten kyse on jo aivan toisesta keskustelusta. On toki olemassa ihmisiä, joiden mielestä taide ei ole mitenkään tärkeää. Ja on toki ihmisiä, joiden mielestä historiantutkimuskaan ei ole tärkeää.

Mitä tulee kotikameratekniikoiden ja tietokoneiden parantumiseen:

Se saattaa vaikuttaa teknisen toteutuksen halpenemiseen, mutta esimerkiksi käsikirjoitukselliseen sisältöön se ei vaikuta mitenkään. 10 version kirjoittaminen 100 sivuisesta käsiksestä vaatii edelleenkin samat resurssit kuin ennenkin.

Paitsi, jos ei välitä sisällöstä, vaan keskittyy vain uuden tekniikan kanssa pelehtimiseen. Kivaa sekin varmasti on.

"Hohhoijaa, jo 90-luvun lopulla kun ensimmäistä kertaa vertaisverkkoihin vilkaisin, tarjolla oli tuhansia kirjoja. Sitä ennen niitä levitettiin BBS-purkeissa. Koettakaa nyt edes vähän ottaa selvää mistä puhutte, ennen kuin alatte julistamaan."

En tiedä mihin viestiin tai viesteihin tuo oli erityisesti suunnattu, mutta mielestäni oleellista ei ole se, että kirjoja tai musiikkia on saanut verkosta jo ties kuinka kauan. Oleellista on hetki, jolloin warettaminen on kaikkien ulottuvilla ja helposti. Esim. musiikin osalta se on nyt.

Olen käyttänyt tietokonetta harrastusmielessä läpi elämäni, mutten silti ole koskaan käynyt "purkeissa", ja suuri yleisö tuskin seikkaili vertaisverkoissakaan 90-luvulla. Eikä ole myöskään pitkä aika siitä, kun oma tietokone ja nopea nettiyhteys (e-kirjojen lukulaitteista puhumattakaan) eivät todellakaan olleet itsestäänselvyys suurelle osalle ihmisistä, toisin kuin nyt.

Näin ollen sitä, että 90-luvulla suurin osa kansasta ei warettanut netissä tarjolla olleita kirjoja (tai musiikkia), ei voi verrata mitenkään nykyiseen, täysin uuteen tilanteeseen, missä waretus on yhtä helppoa kuin laillinen lataaminen ja se on aivan kaikkien saatavilla. Lukulaitteiden myötä niin käynnee myös kirjoille.

Mihin perustuu väite, että suuri yleisö tänä päivänä hakisi esim. musiikkinsa ja elokuvansa vertaisverkoista?

Voi toki olla totta, että tietyissä ikäryhmissä piratismia harrastaa merkittäväkin osa ikäryhmästä, mutta tämä tuskin pitää paikkansa isommassa mittakaavassa. Voitaneen myös olettaa, että suurimmat piraatti ikäluokat ovat nimenomaan nuorisoa, jolla ei juurikaan ole rahaa musiikin tai elokuvien ostamiseen. Tällöin ei ole perusteltua myöskään väittää, että piraatti tuote olisi substituutti kaupasta ostetulle tuotteelle.

Piratismia voidaan ilmiön tasolla pitää ongelmana, mutta miten isoista taloudellisista menetyksista oikeasti puhutaan?

Kysyn tätä, koska edes omassa kaveripiirissä asia ei ole minkäänlainen ongelma. Tällöin puhutaan noin 30v, akateemisista ihmisistä, joille tietokoneen käyttö on arkipäiväistä. Jopa tässä otoksessa piratismi olisi marginaalinen asia.

Kuka piratismia siis harrastaa? Tuskin piratismin määrä ainakan lisääntyy iän myötä tai koulutustason laskiessa. Kaikki viittaisi siis siihen, että ongelma/ilmiö kohdistuu nuorisoon, jolla ei toisaalta olisi juurikaan rahaa käyttää laillisiin tuotteisiin.

Vihreiden Uusi Suomi-kampanjatunnus ja siihen liitetty vaakunaleijonan piraattiversio kertovat selkeästi, että olet Jarkko väärässä puolueessa, jos nämä immateriaalioikeudet ovat sydäntäsi lähellä.

Puoluesihteeri Laturin mukaan kenelläkään ei ole oikeutta omistaa suomen kielen sanoja. Kuinka monen perättäisen sanan jälkeen Panu katsoo jonkinlaista tekijänoikeutta tai tuotesuojaa syntyvän? Kuinka vähän kuvaa voi editoida, riittääkö taustavärin muuttaminen? Entä musiikkia, riittääkö jos vaihtaa tempoa ja lyhentää kertosäettä?

Voi olla, että lakimiehet pelastavat vihreät Uusi Suomi-suosta. Asenne kuitenkin paljastui täydellisesti.

E-kirjojen lukulaitteet ja kirjojen digitalisointi mahdollistavat kirjojen laillisen kopioinnin omaan käyttöön ja myös piratismin [...]
Päin vastoin, nykymallisen e-kirjan hankkiessaan kuluttaja ei saa samoja oikeuksia kuin fyysisen kirjan ostaessaan. E-kirjaa ei saa myydä edelleen käytettynä, sitä ei saa lainata, eikä siitä saa ottaa yksityistä kopiota (esim arkistointia varten, kun parin vuoden päästä sitä ei enää voi lukea uudella e-kirjajärjestelmällä tai vanhentuneen laitteen rikkouduttua). E-kirjojen suojauksen purkaminen on laitonta vaikka tarkoituksena olisi kopiointi yksityiseen käyttöön.

Niklas Herliniltä osuvaa tekstiä liittyen uusiin ansaintamalleihin ja käynnissä olevaan hyvitysmaksukeskusteluun:

http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/55335-musaa-kelalla

Jos Anssi Kelan kaltainen suosikkiartisti ei kykene saamaan lahjoituksilla riittävien katteita keikkakulujen peittämiseen, kuinka temppu onnistuisi tuntemattomammalta tekijältä?

Piraattien ajatukset ovat aivan liiaksi ideologisella tasolla, niillä on hyvin vähän tekemistä käytännön arjen kanssa, sen arjen kanssa jonka edessä kulttuurintekijä on päivittäin tekemisissä. Haihattelulla ei saada leipää pöytään.

Kauhean ikävää havaita kuinka vihreätkin (Kasvi, Soininvaara) ovat lähdössä mukaan samaan populistiseen irtopisteiden kalasteluun. Hyvitysmaksua on tietenkin poliitikon mukava vastustaa kun suurin osa kuluttajistakin vastustaa sitä.

Markkinatalouden suuruus ja hienous on siinä,
että se tunnustaa ja antaa ulkoasun taiteeksi nimetyn... lopulle.

Voi hitsi, Jarkko. Olit mielestäni ihan fiksu kaveri. Kyllä vastapuolen argumenttien perusteluihin pitää tutustua ennenkuin osallistuu julkiseen keskusteluun.

"Musiikkia kuunnellaan yhä enemmän puhelimista..." - Samoin faktat ja aiheeseen liittyvät tilastot olisi hyvä tarkistaa ennenkuin niitä käyttää perusteluina. Omat havainnot lähipiiristä eivät korvaa tutkittua tietoa uuden tekniikan käyttäjämääristä ja piratismin laajuudesta.

Vihreiden sisäinen keskustelu aiheesta on ainakin itseäni ilahduttanut. Rastimon ja ilmeisesti myös Tontin jälkeenjääneet ajatukset eivät saa vastakaikua Vihreiden edistyssiiveltä, ja on luonnollista että puolue "puhdistuu" näistä jääristä aina vain paremmaksi vaihtoehdoksi itselleni.

Demareille suon mielihyvin rastimot ym. "edunvalvojat".

”Kauhean ikävää havaita kuinka vihreätkin (Kasvi, Soininvaara) ovat lähdössä mukaan samaan populistiseen irtopisteiden kalasteluun. Hyvitysmaksua on tietenkin poliitikon mukava vastustaa kun suurin osa kuluttajistakin vastustaa sitä.”

On se kyllä ikävää. Todellinen demokratian kriisi, kun kansan eduskuntaan äänestämät kansanedustajat EDUSTAVAT KANSAN tahtoa. Pitäisiköhän tästä kannella vaikka EU:n ihmisoikeustuomioistuimeen?

Kasvi ja Soininvaara (ja monet muut myös) ovat ymmärtäneet, että ikivanha malli ei enää toimi 2000-luvulla. Spotify ja iTunes ovat esimerkkejä tulevaisuuden sisältömarkkinoista. Ainakin hinnat noissa palveluissa ovat varsin kohtuulliset, joten jos artistille ei riitä se, mitä Apple tai Spotify nykyään maksaa, niin ehkä niitä voi vähän nostaa (varsinkin Spotifyssa). Toisaalta on ehkä syytä myös muuttaa rahanjakoa, jos se vielä perustuu vanhaan malliin (levy-yhtiöiden osuus on varmasti rooliin nähden aivan kohtuuton).

Seuraavaksi sitten on edessä vastaavat murrokset kirjojen, elokuvien ja muun kulutustaiteen kohdalle. Uskon ja toivon, että tulevaisuuden järjestelystä hyötyvät tekijät ja kuluttajat - suuryhtiöiden kustannuksella. Siksi ihmetten suuresti, miksi Rastimot ja Tontit puolustelevat näitä yrityksiä, jotka vievät leijonanosan heidän teoksiensa tuotoista.

En ihan kutsuisi oikeusmurhista vihastumista haihatteluksi, jossa "jalat ovat tukevasti ilmassa".

En kyllä ymmärrä miten levy-yhtiöiden hegemonia on sen arvoista, että parin marttyyrin elämä voidaan jonkun niinkin banaalin asian kuin musiikin kopioimisen takia pilata loppuelämäksi järkyttävän isoilla, teoreettiseen rikoshyötyyn perustuvilla korvauksilla. Sellaista on vähän vaikea hyväksyä.