Voikukkaa voileivälle

Luonnonvaraisten kasvien poiminta ja hyödyntäminen on yksi tapa parantaa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Luonto tarjoaa villivihannesten kerääjälle liikkumisen iloa ja raaka-aineet moneen pataan. Kuin huomaamatta keräilykulttuurin harrastajan luontosuhde voimistuu ja ilmassa voi olla suurempiakin hullaantumisen merkkejä.

Ei ole yhdentekevää, milloin ja mistä villivihanneksia poimitaan. Poimittavat kasvit ja niiden ominaisuudet on luonnollisesti tunnettava, ennen kuin ryhdytään keruuseen.

Poimi ja syö vain kasveja, jotka tiedät myrkyttömiksi. Kerää vain terveitä ja hyvännäköisiä kasveja. Noudata jokamiehenoikeuksia ja kunnioita luontoa ja sen asukkeja.

Kasvien poiminta on paras tehdä aamulla ja kuivalla säällä. Aamuisin kasvien sanotaan hengittävän sisään. Päivällä tapahtuu uloshengitys.

Keruupaikka on tärkeää valita tarkasti. Ei liikenteen lähellä pakokaasujen ja myrkkyjen vuoksi, muttei myöskään runsaasti lannoitetuilta paikoilta, jolloin esimerkiksi nokkosten kohdalla nitraattipitoisuus kasvaa huomattavasti.

Kotona yrtit puhdistetaan ja käsitellään heti keruun jälkeen. Säilymisen ja aromien kannalta kuivaus on paras ja vaivattomin tapa. Kasvit levitetään leivinpaperin tai ritilän päälle ilmavasti ja annetaan kuivua. Ilmankosteudesta riippuen kuivaus kestää 2–4 päivää. Tämän jälkeen yrtit varastoidaan lasipurkkeihin ja säilytetään pimeässä.

Aloittelijan on hyvä aloittaa maitohorsmasta, nokkosesta, voikukasta, vuohenputkesta tai siankärsämöstä.

Keväällä poimitaan talteen nokkosia, voikukkaa ja vuohenputkea. Keskikesän poimittavia kasveja ovat esimerkiksi koivunlehdet, maitohorsma, nokkoset, siankärsämön kukat, vadelman lehdet ja voikukka. Syksyllä kerätään juuret voikukasta, maitohorsmasta sekä osmankäämistä.

Mikä onkaan ihanampaa, kuin laittaa voikukkia iltapalaleivän päälle ja illan viilentyessä hörppiä pehmeäaromista maitohorsmateetä muistellen aurinkoista kesäpäivää, jolloin viisas hortoilija keräsi luonnon tarjoamat aarteet talteen.