Äitiysloma on uusi eläke
Vietin kuusi ensimmäistä kuukautta vauvojen kanssa onnen kukkuloilla. Sitten alkoi arki.
KAKSOSET KESTOVAIPOISSA. Tämä on blogi kaksosista, joiden piti aina käyttää kestovaippoja. Toisin
kävi.
Uskon, että täysimetys pitää äidin mukavassa hormonihiprakassa niin, että sitä jaksaa mitä vain: valvoa yöt ja heilua päivät helistin kädessä hymy huulilla. Mutta sitten siirrytään kiinteisiin: mössättyyn perunaan, mangososeeseen, luomukananmunaan, vessapaperiin ja pikkulegoihin.
Lastenhoito alkaa väsyttää. Äidin alkaa tehdä mieli omaa aikaa.
Se on luonnon tapa kertoa, että vauvailua voi nyt turvallisesti vähentää ja hoitovastuuta jakaa vaikka Mannerheimin lastensuojeluliiton tyttöjen kanssa. Maailma jatkuu kotioven ulkopuolellakin.
Minulla tämä oivallus tarkoitti sitä, että menin työväenopiston Afganistan ja demokratia -luennolle. Piristyin. Tajusin, että on aika tehdä jotain hyödyllistä kodin ulkopuolella. En enää halua olla kokopäiväisesti äiti.
Aloin käydä espanjankurssilla. Ryhdyin yhteisvastuukerääjäksi ja sitten lähimmäiseksi yksinäiselle vanhukselle. Viimeksi mainittuun ovat muuten lapsetkin osallistuneet ja olleet paljon aidompia lähimmäisiä kuin minä. Heti ensimmäisellä vierailulla esikoinen söi vatsansa täyteen keksejä ja esitteli sen jälkeen tasapainoilutaitojaan antiikkisohvan selkänojalla. Toinen kaksosista imeskeli lattialta löytämäänsä hiirenloukkua ja toinen työnsi sormensa rollaattorin pyörien väliin.
Vierailumme jälkeen yksinäisyys taisi tuntua vanhuksen mielestä pitkästä aikaa mukavalta.
Vanhempainvapaaseen latautuu paljon odotuksia. Tämä on viimeisiä laillisia mahdollisuuksia olla hetki poissa työelämästä. Joka aamu lehteä lukiessa muistaa, että meidän sukupolvemme on turha odottaa lokoisia eläkepäiviä, jolloin voi asua talvia Espanjassa, tehdä vapaaehtoistyötä tai kutoa mattoja. Me teemme töitä kunnes kuolema meidät erottaa - ja siksikin vanhempainvapaasta on otettava kaikki irti.
Kerrankin ei ole minnekään kiire. Sitä raaskii olla illan poissa lasten luota, kun on koko päivän puuhannut heidän kanssaan. Ja sitä voi tuntea olonsa tärkeäksi, kun on tehnyt kaikenlaista pientä kodin ulkopuolella.
Lapsetkin hymyilevät äidille leveimmin silloin, kun tämä astuu ulko-ovesta takaisin kotiin.
Lisää kaksosia kestovaipoissa löydät täältä.
- Ihmeellistä unelmahöttöä (10.2.2012)
- Luomuperuna? Ei missään tapauksessa! (8.2.2012)
- Tuulivoiman varaan ei voi jättäytyä! (7.2.2012)
- Sopivat rajat pedoille (7.2.2012)
- Miksi maksaa päästömaksuja? (6.2.2012)
- Lipsumista loppusuoralla (5.2.2012)
- Usko on sydämen asia (3.2.2012)
- Mamujen työttömyysaste on yli (1.2.2012)
- Ontuva selitys (1.2.2012)
- Myöhästyminen on ikävää. (1.2.2012)
- Mittauksista (1.2.2012)
- Huomio (31.1.2012)
- komia lista (31.1.2012)
- Paavo Lipposen kirje Pekka Haavistolle (31.1.2012)
- Laittakaa ihmiset viestiä (28.1.2012)
- Monilla mobbareilla menee oma (27.1.2012)
- Eläinaktivistit ovat aikamme samuraita (6.2.2012)(6 kommenttia)
- Turkki vai somiste (27.1.2012)(13 kommenttia)
- Piirun verran positiivista populismia (27.1.2012)
- (1 kommentti)
- Ilmastonmuutos – ideologiaa vai tiedettä (28.11.2011)(20 kommenttia)
- Vihreä argumentti globalisaatiota vastaan (20.11.2011)(8 kommenttia)
- Miksi ei yksityisautoilua vastusteta (17.11.2011)(49 kommenttia)
- Kriittinen kirja Linkolan ajattelusta (21.9.2011)(70 kommenttia)
- Onko vihreän oltava kasvissyöjä? (6.9.2011)(109 kommenttia)
- Pelletti- ja puulämmitys (31.8.2011)(9 kommenttia)
- Persuista ja populismista (18.8.2011)(38 kommenttia)
- Vasemmisto ei halua antaa rahaa köyhille (11.8.2011)(17 kommenttia)









Kirjoita uusi kommentti