Ekoisaa uutta vuotta!

Ympäristön ystävä pommittaa maltillisesti ja katsoo teenlehdistä tulevan.

Nimimerkki ”Nollaysi” kysyy: Miten vietän uutta vuotta ekologisesti?

Eno vastaa: Opiskelukaverini Kemppainen vietti joskus 1970-luvulla hyvin ekologisen uuden vuoden. Nautittuaan kohtuullisesti kossua hän sammui noin kello 22. Siinä jäivät raketit ampumatta ja tinat valamatta. Lisäksi Kemppaisen sammunut ruho toimi juhlissa apupöytänä perunasalaattikulholle.

Uuden vuoden asioista ilotulitteet ovat epäekoimpia. Rahaa paukutellaan kirjaimellisesti taivaan tuuliin ja pientareet sotketaan muovisilla raketinperskeillä. Ilotulitteista seuraa terveyshaittoja esimerkiksi astmaatikoille. Ilman pienhiukkaspitoisuudet nousevat paikallisesti pariksi tunniksi jopa 20–30-kertaisiksi normaaliin verrattuna.

Tosivihreä ekosynkistelijä jättääkin raketit kauppaan, viettää uuden vuoden sulkeutuneena ikkunattomaan huoneeseen pohtimaan sitä, että jälleen olemme vuotta lähempänä maailmanloppua. Tälle ei ole vaihtoehtoa.

Toisaalta uusi vuosi on vain kerran vuodessa. Ruudin rauhanomaisesta käytöstä ilotulitteet ovat paras vaihtoehto. Järkevintä toki olisi, jos järjestettäisiin suuria yleisiä ilotulituksia sen sijaan, että joka iikka posauttaa omat 50 pikkupommiaan.

Ilotulitusalalla on siirrytty aiempaa ekologisempiin materiaaleihin. Kaikkea ei voi kuitenkaan tehdä kartongista. Raketin toimivuus ja turvallisuus tulevat vastaan.

Lähes kaikki Suomessa posautettavat raketit ovat tuontitavaraa Kiinasta. Koska turvamääräykset ovat Suomessa tiukat, maahantuojat joutuvat viettämään aikaa paikan päällä Kiinassa. Vientipaukkuja tuottavat tehtaat toimivat tiemmä nykyään aikuistyövoimalla.

Ilotulitteiden perskeet suositellaan laitettaviksi sekajätteeseen.

Uuden vuoden ”tina” on tunnetusti lyijyä ja ongelmajäte. Ekoilija valaakin edellisen vuoden tinan uudelleen. Toinen yhtä luotettava ennustusmenetelmä ovat teelehdet. Reilun kaupan luomuteen räispeistä kupin pohjalla voi erottaa esimerkiksi vihreiden tulevan puheenjohtajan.