Euroopan paras ministeri

Viime tiistaina Suomeen kiiri ilosanoma, että Financial Times-lehti oli valinnut Jyrki Kataisen (kok) Euroopan parhaaksi valtiovarainministeriksi. Samana päivänä hallitus julkisti Kataisen alaisuudessa valmistellun perintöverouudistuksen, joka saa ihmettelemään, millaisia ne muut ministerit oikein ovat.

Perintöverosekoilu sai alkunsa, kun Perheyritysten liiton lobbari Anders Blom sai tahtonsa läpi hallitusneuvotteluissa 2007, ja hallitusohjelmassa luvattiin tukea perheyritysten sukupolvenvaihdoksia poistamalla niiltä perintövero kokonaan. Uudistuksen arvioitiin maksavan 15 miljoonaa euroa vuodessa.

Pian kävi ilmi, että esitys oli perustuslain vastainen: se kohteli perijöitä epätasa-arvoisesti. Perintöveroa on sittemmin Kataisen alaisuudessa väännetty ja käännetty. Siitä on tuotu eduskuntaan jo kolme erilaista versiota, ja sukupolvenvaihdokset ovat olleet tulosta odotellessa jumissa.

Tiistaina hallitus antoi lopullisen esityksensä, jossa luvattiin yllättäen alentaa kaikkia perintöveroja muutamalla prosentilla.

Kauppalehden mukaan Blom ja kumppanit ovat iloisia ainakin siitä, että verohelpotuksen saavat kaikki yrittäjäperheiden vesat, eivät ainoastaan ne, jotka viitsivät firmassa jotain tehdäkin. Ei tule sukulaisten välille riitoja.

Mitään muuta järkeä perintöverojen alentamisessa laman kynnyksellä ei ole. Yritysten sukupolvenvaihdokset eivät näillä pikkuprosenteilla helpotu, mutta valtion tulot vähenevät 55–60 miljoonaa euroa vuodessa hallitusohjelmassa suunnitellun 15 miljoonan sijaan. Sille rahalle olisi ollut fiksumpaakin käyttöä.

Perintöverofarssia voi verrata vain puukaupan verosekoiluun. Puukauppa jäädytettiin viime talvena kuukausiksi antamalla epämääräisiä lupauksia veronalennuksista. Katainen antoi lopulta verohelpotuksiin häkellyttävät 170 miljoonaa euroa, mutta pian havaittiin, ettei niistä ollut metsäteollisuudelle mitään hyötyä.

Selvitettiinköhän siinä Financial Timesin tutkimuksessa myös veropoliittista osaamista?