Hyvä äiti

"Taidan olla huono äiti, kun en jaksa iloita uudesta hienosta vauvavaiheesta."

Minusta tuntuu että podet alitajuisesti edelleen huonoa omaatuntoa "elämäsi suurimmasta ekomokasta", eli liian monen lapsen tekemisestä. Kun tähän lisää vielä faktan että perheessänne on auto (miksi ihmeessä?) niin ympäristökuormanne on melkoinen.

Kannattaa tehdä muutama konkreettinen ekoteko, jolla voi keventää omatuntoaan. Esimerkiksi:

- ympäristöystävällinen sähkösopimus
- kasvisruokavalio
- autosta luopuminen
- pieneen kerrostaloasuntoon muuttaminen

Lisäksi voit selvittää olisiko mahdollista antaa toinen kaksosista vaikkapa adoptoitavaksi, jolloin joku lapsettomuudesta kärsivä pariskunta voisi ottaa sen hoitoonsa ja jättää lapsettomuushoidot väliin. Nettona yksi lapsi jäisi syntymättä.

"Eli äiti, kun seuraavan kerran huomaat miehesi pulssin kohoavan tai että hänellä on mahdollisesti torjuttuja negatiivisia tunteita, ehdota hänelle pikasiivousta."

Tätä pitääkin kokeilla, vaikka meillä lapset ovat jo vähän isompia. Tosin vaikutus uloshengitykseen saattaa olla tihentävä.

Kiitos vinkeistä, Ard.

Meillä tosin on käytetty vihreää sähköä jo seitsemän vuotta, ahtaammassa asunnossa voisimme tuskin asua, jne... Kun ehdotat toisen kaksosen antamista adoptioon, tulee pelkästään surullinen mieli. Sinulla ei ilmeisesti ole omia lapsia, koska voit edes ehdottaa tuollaista - tai ehkä vain et ymmärrä mitään perheestä tai rakkaudesta. Ehkä netti on ainoa keino purkaa turhautumista siitä, että ympärillä on onnellisia perheellisiä ihmisiä. Miten kohteletkaan niitä, jotka eivät tee, tai edes halua tehdä, ympäristöystävällisiä valintoja? Tönitkö minkkiturkissa kulkevien äitien kolmosrattaat kumoon?

Sinunkaltaisiasi viherpiipertäjiä pelätään, jopa vihreät pelkäävät sinua, tiesitkö sitä? Sinun ja sinunkaltaistesi takia jotkut ajavat autottomana päivänä katumaasturillaan ylimääräisen lenkin.

Kannattaisiko sinun suunnata energiasi oikeiden suurten asioiden muuttamiseen (energiajärjestelmä, sähköverkko, liikenteen päästöt, rakentamismääräykset, teollisuuden päästöt, metsien hakkaaminen, materiaalikierrätys...), lakialoitteiden väsäämiseen, politiikkaan tai vaikka radikaaliin kansalaisjärjestötoimintaan eikä tuhlata aikaasi nettikommentointiin? Vai uskotko todella, että ihmiset vain sinun kommenttiesi innoittamana hylkäävät oman mukavuutensa ja hyvän elämänsä - ja vaikka antavat osan lapsistaan adoptioon ihan pelkistä ympäristösyistä?

Vihreästi ajattelevia syytetään monesti ihmisvihamielisyydestä - ja tämän blogin keskustelua lukiessa näkemys osoittautuu monesti todeksi. Tarvitaan monta uutta juttua Johanna Sumuvuorista vauvalehdissä ennen kuin tämä leima haalistuu.

Kuten Vihreän Langan Enokin sanoi, maailmassa tehdään paljon pahempiakin asioita kuin lapsia.

Älä nyt sure tai pelkää, "Äiti"

Ensinnäkin minulla on ihana perhe, johon kuuluu puolisoni lisäksi kaksi ihanaa tarhaikäistä lasta. En siis töni muiden äitien rattaita kumoon vaan tervehdin heitä iloisesti.

Mutta se asia minkä johdosta kirjoitin on yksinkertaisesti tämä nykyisen vihreyden älyttömyys. Kiteytit sen hyvin lauseeseesi "uskotko todella, että ihmiset vain sinun kommenttiesi innoittamana hylkäävät oman mukavuutensa ja hyvän elämänsä - ja vaikka antavat osan lapsistaan adoptioon ihan pelkistä ympäristösyistä?"

Minusta tässä juuri kiteytyy vihreyden ongelma: vihreät eivät oikeasti ole valmiita luopumaan edes osasta mukavuuksiaan saatikka tekemään radikaalimpia ratkaisuja ympäristön eteen. Kuitenkin ihmisten kulutustottumukset ratkaisevat viime kädessä ympäristömme tulevaisuuden.

Elää voi ilman autoakin (itsekin elän) ja syödä kasvisruokaa. Lisäksi lapset (niin ihania kuin ovatkin) kuormittavat ympäristöä ja lisäävät väestöongelmaa, jolloin olisi hyvä että lapsia olisi max. 1-2 kpl/pariskunta.

Tuossa aiemmin koit huonoa omaatuntoa perheesi suuruudesta, johon ehdotin yhdeksi ratkaisuksi adoptiota. Adoptiovanhemmat voivat kasvattaa lapsen huolella ja rakkaudella eikä se tarkoita että lapselta riistettäisiin biologiset vanhempansa pois. Ehkä nykymallinen adoptio on saanut huonon maineensa sen takia, että sitä käytetään usein pakkokeinona kun lapsen vanhemmat eivät (päihteiden tms.) takia kertakaikkiaan pysty huolehtimaan lapsestaan.

Mutta pääpointtini on se, että on turha olla "vihreä" jos ei ole itse valmis tekemään ympäristötekoja. Ja tässä asiassa Vihreän Liikkeen on syytä aktivoitua!

Taas tuli esille tämä vihermessias-syndrooma, että pitää tehdä kaikki oikein, jotta saa edes sanoa mitään. Ennen vanhaan kaikkein hauskinta oli nauraa papille, joka tekee syntiä, nykyisin vihreälle, joka lentää lentokoneella.

Maailma ei pelastu sillä, että me antaisimme vaikka kaikki lapsemme adoptioon vaan sillä, että muutetaan suurta kuviota. Esimerkiksi sellaisilla poliittisilla ratkaisuilla, että lapsilisät eivät kasvaisi lapsiluvun kasvaessa, vaan että ne pienenisivät. Ilman politiikkaa, taloudellisia kannustimia, kansainvälisiä sopimuksia ja yleistä konsensusta ei saada mitään isoa aikaan. Sillä että arvostellaan naapurien lapsilukua saadaan aikaan vain vihamielinen ilmapiiri, vaikka tarkoitus olisi lisätä ympäristöystävällisten ajatusten kannatusta.

Vain noin joka kymmenes (vrt. vihreiden kannatus) muuttaa käytännössä vapaaehtoisesti käytöstään ja kulutustottumuksiaan ympäristöystävälliseen suuntaan. Jäljelle jää yhdeksänkymmentä prosenttia, jotka eivät tee mitään, vaikka periaatteessa asiaa kannattavatkin. Vaikka nuo kymmenen prosenttia uhrautuisivat kuinka, sillä ei maailmaa pelasteta. Tärkeintä on saada massat liikkeelle, ja koko järjestelmä pitää muuttaa toimimaan ympäristön ehdoilla eikä sitä vastaan.

Yksilön vastuun korostaminen on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on tehdä asioita yhdessä.

"Yksilön vastuun korostaminen on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on tehdä asioita yhdessä."

Eivät nämä poissulje toisiaan. Totta kai on ponnisteltava polittiikan ja yhteiskunnan saralla ns. suurten kuvioiden parissa mutta samaan aikaan on hyvä kunkin tarkastella kriittisesti myös omaa elämäntyyliään.

Tässä suhteessa toivoisin Vihreiden ryhdistäytyvän - kyse on kuitenkin yksilön kannalta pienistä mutta ympäristön kannalta olennaisista asioista.

Vihreiden pitäisi muistaa juurensa ja keskittyä enemmän ympäristön pariin. Nythän puolueesta on kovaa vauhtia tulossa yleispuolue, jossa ei ole muuta vihreää kuin logo. Pari vaalikautta ja voidaan yhdistyä Kokoomuksen kanssa :)

Vihreät tuntuvat pelkäävän juuriansa ja eritoten Linkolan oppeja, ne kun eivät ole mediaseksikkäitä.

Tätä en ymmärrä eli miksi ympäristön suojeleminen sulkee pois inhimillisyyden?

Lapsiluvusta olen itse kolmen lapsen äitinä jäävi sanomaan muuta kuin sen, että lapsettomien ja tahattomasti lapsettomien määrä kasvaa jatkuvasti, joten "ylimääräinen" lapseni korvautuu ainakin omassa suvussani. Yhdenlapsen politiikkaa voimme seurata Kiinasta. Ympäristölle hyvä, mutta mittaamattomasti inhimmillistä kärsimystä ja ns. kirjaamattomia tyttöjä/naisia, joilla ei oikeuksia.

Elämä on kompromisseja. Ääripäiden väliltä tulee löytää yhdistelmä, joka on toteutuskelpoinen. Fanaatikot tekevät usein enemmän hallaa asialleen kuin edistävät sitä.

Yhtä lailla ihmiset voivat ajatella, että minun kulutukseni ja vaikka lentoni korvautuvat sillä, että maailmaan mahtuu niin monta köyhää, jotka eivät kuluta saati lennä. Joten Sinin logiikka ei oikein toimi, ellei sitten kaikki voi ajatella samoin joissakin toisissa tilanteissa. Ja tätähän vihreät juuri kritisoivat tai paheksuvat.

Itse en siis puutu toisten ihmisten lasten saamiseen, mutta ehkä esimerkkini valotti hieman vihreiden tekopyhyyttä?

Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta! Olen aikaisemmin lukenut Helinä Siikalan kirjoja ja muita kirjoituksia, joten alkoi kiinnostaa todella tuo lehtijuttukin. Aiemmin mun mielestä Siikala on kirjoittanut viisaita ajatuksia itsensä kuuntelemisesta yms., eli juurikin siitä että elämää ei suoriteta. Toivottavasti se ajatus on hänellä edelleen tallella. Mun mielestä siinä on kyllä pointtia, että jos lapset/koira/mies/mikä vaan hetkellisesti vituttaa, niin kannattaa purkaa (torjutut) negatiiviset tunteet ennemmin juoksulenkkiin/kaverille tilittämiseen tai vastaavaan kuin hautoa niitä sisällään. Pikasiivous ei kyllä meillä toimis, vaan siinä sais kaikki asunnossa olevat oliot samalla kyllä kyytiä :)

Uskomatonta oli lukea kommentointiasi! Ehdotuksesi lapsen antamisesta adoptioon lapsiluvun noustessa kolmeen kuulostaa törkeältä. Toivottavasti se oli vain provokaation ylilyöntiä... Yhdyn edellä kommentoineeseen äitiin hänen todetessaan sinun olevan sydämetön ja tunteeton ihminen. Jossain täytyy ekologisuuden nimissäkin toimimisella mennä raja. Meillä Suomessa suurin osa lapsista kuitenkin syntyy toivottuina ja meillä on varaa kasvattaa kolme lasta siinä kuin yksi tai kaksikin. Se on enemmänkin kulutustottumuksista kiinni, millaisen jalanjäljen kukakin jälkeensä jättää. Suomessa olisi mahdollisuus meillä kaikilla jättää se melkoisenkin pieneksi.

Luettuani tekstisi "Taidan olla huono äiti, kun en jaksa iloita uudesta hienosta vauvavaiheesta" jäin miettimään. Lapsillasi ilmeisesti on kaikki asiat terveyden osalta kunnossa. Oletko ajatellut, että jos kaikki ei olisikaan kunnossa? Jos heidän liikkumisensa ei olisikaan normaalia? Osaisitkohan silloin iloita oikeasti noista liikkeelle lähtöharjoituksista? Omalta kohdalta voin kertoa, että kun tietää, ettei kaikki ole niin itsestään selvää, osaa iloita kaikista, pienistäkin, edistysaskelista. Toivon kovasti, että kommenttini auttaa ajattelemaan positiivisesti pikkuisten maailmanvalloitukseen lähtemistä...

Kirjoituksesi ilahdutti minua suuresti,se sen tarkoitus ei kenties ollut, mutta ilahduinpa vaan. Se tuntui niin tutulta. 25 vuotta sitten kolmen pienen äitinä koin samankaltaisia tunteita, ehkäpä vahvempiakin ja kirjoitinkin niistä, itselleni lähinnä. Nyt olen löytänyt niistä joitakin. Huomaan helpottuneena, että aikaa on kulunut, minä olen hengissä, lapsenikin ovat ja perheeseemme kuuluu vielä se huonolla uloshengitysilmalla varustettu mieskin. Silloin en jaksanut, enkä ehtinyt nähdä sitä onnea, minkä keskellä yritin selvitä hetkestä toiseen. Yhtäläisyyttä huomaan tavassamme käsitellä noita kiukuttavan vaikeita ja kuolettavan väsyttäviä tapahtumia. Kirjoitat huumorilla, samankaltaisella, sarkastisella sellaisella, mitä minäkin ymmärrän. Elämä on rankkaa, mutta usko tai älä, lopulta palkitsevaa ja ihanaa. Kirjoituksesi osoitti, että olet rehellinen, Hyvä Äiti! Jatka samaan malliin.
terveisin isomamma lena

Minusta tämän ketjun negatiiviset vajakki komenntit todistivat ainoastaan tämän ilkeän mammakulttuuriin keskustelupalstoilla. Turhaa pään aukomista puuttua toisten lapsilukuun, varsinkin jos itselläkin on.

Vuokon sanoin 'Kiitos alkuperäisestä blogitekstistä, muista kommenteista viis.'