Ihanien köyhien ja laiskojen maanosa

Hyvä kirjoitus. Itse asiassa pointtisi vaikuttaa olevan pitkälti sama, kuin mitä Halla-Aho on yrittänyt tarjota keskeustelun lähtökohdaksi. Arvioidaan ihmisiä ihmisinä samoilla kriteereillä eikä monikulttuurimassana.

Voiko ihmisen näkeminen ihmisenä olla mahdollista?

Kun koto-Suomenkaan mittakaavassa ei tunnuta tähän kyettävän, vaan ihminen nähdään mieluummin vaikka naisena tai miehenä. Perussuomalaisena tai vihreänä. Kokkarina tai kommarina. Jakolinjoja on lukemattomia. Niin paljon, että joskus tuntuu toivottomalta.

Ja on niin raskasta ja jollain tavalla steriiliä olla ihannoimatta ja vihannoimatta, suhtautua ihmiseen lähtökohtaisen neutristi, olla tavallaan kokonaan suhtautumatta. Tuntuu, että ihminen tarvitseekin jotain, mihin kilahtaa, ja jotain, mistä kilahtaa, pysyäkseen järjissään. Useinkin niin ihastuksen kuin vihastuksen kohteeksi pääsevät juuri muut ihmiset, yhdessä tai erikseen.

Mutta silti.

Hyvä kirjoitus, kuten yleensä. Ei, vaan erinomainen, kuten yleensä.

Erittäin hyvä kirjoitus.

"Sambialaisen aktivistiystävän mielestä ei. Hän uskoo, että eurooppalaisten tekemisillä tai tekemättä jättämisillä on Afrikan kehityksen kannalta minimaalinen merkitys."

Itse kyllä uskon, että yksi keskeisistä jarruista Afrikan menestykselle on eurooppalaisten into ja pakkomielle syöttää afrikkalaisille eurooppalaisten valmiiksi miettimiä eurooppalaisia ratkaisuja ja vastaavasti haluttomuus antaa afrikkalaisten, aikuisina ja vastuullisina ihmisinä, etsiä afrikkalaisten miettimiä afrikkalaisia ratkaisuja.

Itse uskon että afrikkalaiset päätyvät vielä (ehkä mutkien kautta) eurooppalaistyylisiin tai niitä läheisesti muistuttaviin ratkaisuihin, kunhan kukaan ei ole niitä väkisin tuputtamassa.

Olen käynyt Afrikassa ja vaikka en ole mannerta kolunnut läpi voin sanoa jotain siitä, mitä tuli huomattua.

Ghana on loistava esimerkki nousevasta Afrikan valtiosta. Ei ihme, että sitä kutsutaan Afrikan tähdeksi. Ghanaa ei voi enää mitenkään luokitella samaan kategoriaan kuin monia muita Afrikan maita, joista _kaikki_ mantereen mainoskuvat tulevat. Ongelmia riittää mutta jotain on tapahtumassa.

Ghana koostuu lukemattomista eri heimoista (heterogeenisuus), jotka kaikki puhuvat täysin eri kieltä. Toisen heimon asukkaat eivät ollenkaan ymmärrä toista muuten kuin erityisten heimon tulkinvirkaa toimittavien kautta. Noita heimoja on todella paljon.

Ghanan poliittinen järjestelmä on länsimaisista poiketen selkeästi kaksijakoinen (vielä).

Paikallinen politiikka menee aina heimopäälliköiden kautta, jotka mafiosojen tapaan päättävät kaikesta, mitä alueilla tapahtuu, miten maata käytetään, kuka tekee mitäkin bisneksiä ja mitä mistäkin verotetaan päälliköille itselleen.

Britit jättivät hyvänä jälkenä maahan kielen (rikkinäinen englanti) sekä hallintokoneiston.

Mitä enemmän Ghanalaiset ovat ottaneet jälkeenjätetyn kielen sekä hallinnon koneiston käyttöönsä, sen paremmin koko maa voi. Ihmisistä näkee selvästi, että he ovat nähneet yhteiskunnan valon ja uskovat nykyisin voivansa vaikuttaa itse sen kehitykseen. Maan televisiotoiminta ja muu informaatioverkosto kehittyy valtavalla vauhdilla.

Mitä enemmän maa homogenisoituu, eli mitä enemmän yhteinen kieli sekä kulttuuri että tavat toimia jyräävät paikallisten heimojen erityispiirteitä ja omia kieliä, sen nopeammin maa kehittyy ja menee eteenpäin. Jyrääminen ei tietenkään ole itsetarkoitus, niin vain tapahtuu väistämättä homogeenisuuden vaatimuksista. Tämä ei tietenkään ole mikään yllätys. Homogeenisuus on aivan varmasti esimerkiksi juuri Suomen loistavan hyvinvointiyhteiskunnan taustalla: Tiedetään jo ennalta kuinka tuntematon toimii minkäkin asioiden suhteen, joten siitä ei tarvitse turhaan huolehtia. Kun paikka menee tiukaksi uskalletaan uskoa toisen tapaan toimia oikein ja toisiin koetaan voivan luottaa.

Orjuudesta:

Orjuutta oli Afrikassa kaikkialla jo kauan ennen länsimaisten sinne saapumista. Paikalliset orjakauppiaat löysivät vain uuden asiakkaan, kun länsimaiset 'orjuuttajat' saapuivat. Jostain syystä tämä seikka halutaan aina unohtaa kätevästi, kun asioita ja rakastettuja syyllisiä muistellaan. Paikallisten keskinäinen orjuus (palkollisuus) on varsin yleistä nykyään ja oudolla tapaa tottakai-juttu. Esimerkki siis todellakin juontaa paljon kauempaa kuin, mitä länsimaiset ovat kyenneet tarjoamaan. Huonomuistiset tietysti haluavat kuvitella muuta.

Kuten kukaan ei ole ansainnut syntymän kautta köyhyyttään, ei kukaan myöskään peri velaksi esi-isiensä tekemiä rikoksia. En esimerkiksi itse ole koskaan orjuuttanut Afrikkaa. Ajatus periytyvästä velasta on tietysti vanha ja syypää moniin kulttuurien törmäyksissä syntyviin paskatilanteisiin. Periytyvän velan painajaisia voi kukin kehitellä tahollaan, jos huvittaa. Ajatus negatiivin periytyvyydestä on kuitenkin yksinkertaisesti aivan väärä. Se on väärin. Silti, syyllisyyden periytyvyyttä halutaan aina tietyissä yhteyksissä korostaa ja tiettyjen kulttuurien yhteydessä siihen ei edes yritetä puuttua. Se on väärin.

Valkoisen miehen taakka on kuviteltu taakka. Sitä ei ole olemassa yhtään sen enempää kuin kenenkään muunvärisen / -uskoisen / -maisen / -kulttuurisen taakkaa. Ei vaikka kuinka jotkut haluaisivat sellaista kinuta.

Se, että haluamme auttaa muita ihmisiä lähtee vain ja aina siitä, että tiedämme ja tunnemme, että ihmisiä pitää auttaa.

Koska, ihmisiä kuuluu auttaa.

Velvollisuutemme on kuitenkin siihen kaikilla yhtä suuri kaikkialla maapallolla eikä se olosuhteiden pakosta vähennä moraalista velvoitetta toimia oikein.

Yksittäisen ihmisen velka maailmalle voi olla enintäänkin vain sen verran, kuin kyseinen ihminen on ollut elossa. Se, että on sattumoisin syntynyt osaksi luksusyhteiskuntaa, joka ihmisen yleisen välinpitämättömyyden ja hankalien markkinakytkentöjen vuoksi riistää köyhempiä ei ole yhtään sen enempää luksuslandin asukkaan vika kuin toisen pakottava halu raaputtaa naapuria vesurilla jossain Afrikan sodassa (tai minne sitten haluaa yrittää muuttaa raaputtelemaan). Tilanne on tehnyt yksilöstä varkaan aina samalla tavalla oli kyse mistä ympäristön tarjoamasta ominaisuudesta hyvänsä. Jos toinen ei ole syyllinen olosuhteiden pakosta luonnollisiin raaputushaluihinsa missään pain maailmaa, ei toinen ole syyllinen yhtä lailla olosuhteiden pakosta luonnolliseen välinpitämättömyyteenkään tai haluun mielummin panostaa mersuunsa. Sitä pitää silloin ymmärtää ja käsitellä yhtä lailla samaan tapaan ja reilusti.

Velka ja velvollisuus toimia oikein on kaikilla ja on kaikille yhtäläinen.

Toisen heikompi taloudellinen tai henkinen kyky tarjota apuaan ei ole tekosyy vaan tarkoittaa vain, että vähäinen apu on entistäkin arvokkaampaa. Eräs Jesse painotti tätä sillä, että se joka vähemmästäänkin jättää antamatta saa vieläkin suuremman selkäsaunan, koska silloin vain pettää itseään. Siihen tarjoamiseen pitää vain yksinkertaisesti sielläkin päästä tai syyllisyys on aivan yhtä suuri. Itkeminen asiasta vain toisille ei tee mitään muuta kuin oikeuttaa toisen vääryyden toisten vääryyttä tekemättömien kustannuksella.

Luksuslandin asukas vuorostaan tekee hyvää työtä ja auttaa silloin, jos toimii enemmän markkinatilanteen ja epätasa-arvojen tasoittamiseksi kuin toisinpäin. Ja aina siellä on toimittava, missä niitä epäreiluja kohteita voidaan todella osoittaa olevan. Mutta asiasta itkeminen kaikille ei tee mitään muuta kuin korostaa sitä epäreiluutta, mikä tehtiin, kun muualla toimitaan epäreilusti.

Motivaatio apuun on lähdettävä luontaisesta halusta auttaa. Motivaatio ei lähde siitä, että yksilöitä yritetään velvoittaa valheiden kautta osaksi yhtä suurta kädenojennusta, missä suuren kouran päässä on vain yksi iso haiseva rahakasa. Se ei tule ikinä toimimaan. Joka sellaista kuvittelee saa kuolla vanhana ja katkerana tai omien harhaisten kuvitelmiensa tuudittamana, maailman jäädessä yhtä rikkinäiseksi kuin alussa. Ansaitusti.

Pyrkimykset luoda vääristynyttä syyllisyyttä saa aikaan vain, että ihmiset vetäytyvät aiheellisesti kuoreensa ja lähtevät mielummin tekemään ihan mitä tahansa muuta harrastetta (aivan mitä tahansa), kuin että he ryhtyisivät parsimaan maailmaa kokoon. Niin sanotulla suvaitsevastolla on myös tässä tragediassa oma osansa vaikka hekin tietysti ovat vain tämän surkean kollektiivisen helvettimme onnettomia harkitsemattomia nukkeja eivätkä todellakaan tiedä paremmasta tavasta toimia.

Kun perheessä on ongelmia, se yleensä aina johtuu siitä, että asioista ei puhuta. Se mikä sanomatta jää, eikä rakkautta ole, riidellään.

[quote]
Mitä enemmän maa homogenisoituu, eli mitä enemmän yhteinen kieli sekä kulttuuri että tavat toimia jyräävät paikallisten heimojen erityispiirteitä ja omia kieliä, sen nopeammin maa kehittyy ja menee eteenpäin.
[/quote]

Hyvin sanottu, näillä linjoilla liikkuu omakin ajatteluni. Olen ikäänkuin todennut vastaavan ilmiön omilla retkilläni.

Englanti jätti hienon perinnon Ghanaan mm. kielessään jonka kaikki voivat jakaa, vaikka asiat alkoivatkin sujua vasta vuosikymmenteen päästä lupaavan alun jälkeen.

Mutta osaako kukaan kertoa, miksi Suomessa (ja EU:ssa) halutaan ajaa päinvastaista kehitystä? Miksi halutaan purkaa ja hajoittaa homogeeninen ja menestyvä yhteiskunta, kun Afrikassa sellaisia on saavutettu vasta muutamia, hirvittävällä työllä? Monikulttuurisuus on kohtalaisten homogeenisten yhteiskuntien sotkemista uusilla, kaikkea muuta kuin homogeenisillä ryhmillä. Vaikka kansallisvaltiot, joiden kieli, tavat ja lait ovat samanlaisia ovat menestyneet parhaiten, ja etnisesti hyvin pirstaloituneet maat, etenkin sellaiset joissa ei jaeta edes samaa kieltä, ovat menestyneet kaikkein huonoiten meidän pitää silti väkisin yrittää vääntää monikulttuurisia maita EU:n rajojen sisälle, josta ei ole vielä ollut kuin haittaa. En minä halua, että paikat muuttuvat Afrikaksi, jossa samojen rajojen sisällä 15 tai 200 etnistä ja uskonnollista ryhmää taistelee toisiaan vastaan.

Nyt aletaan päästä asiaan.

Tässä alkaa olla oikea keskustelun taso. Samaan hengen vetoon voisin heittää sen, mitä eteläafrikkalainen kurssikaverini sanoi, Afrikasta (maan osa) viedään raaka-aineita, rahaa, yms. n. 800-miljardia / vuosi, kiitos kansainvälisten yritysten, kuten ( http://en.wikipedia.org/wiki/De_Beers ), yms. ja avustuksia sinne tulee vain n. 100-miljardia / vuosi.
Herrat Mugabe, yms. ovat omalta osaltaan pitämässä huolta siitä, että vastaavat yritykset saavat jatkaa toimintaansa.
Tähän soppaan kun heitetään vielä valkoisten maanviljelijöiden vainot, yms. Niin saadaan oikeasti sellaisia uutisia, jotka alkavat ravistella käsityksiä.
Etsimällä vastauksia niistä kumpuaviin kysymyksiin, aletaan pikkuhiljaa oikeasti hoidella pakolaisongelmia ja vastaavia. Valitettavaa on se että sekä Afrikan ihannoijien, että vihaajien maailmat järkkyvät. Syytöntä ei ole olemassakaan.

Kiitos kuitenkin Elinalle uskalluksesta. Jos linja jatkuu, olen sinua tukemassa!

T: Juha

Kysymys "afrikkalaisten maiden" ongelmista, haasteista, mahdollisuuksista ja saavutuksista sekä niissä asuvien ihmisten arkielämästä ja kulttuurista on täysin eri keskustelu kuin ns. maahanmuuttopolitiikkakeskustelu Suomessa. Tämä olisi syytä pitää mielessä, kun "Perusnuiva" -nimimerkillä esiinnyt eli ns. maahanmuuttokriitikoksi tunnustaudut.

Jos nyt kuitenkin sotketaan pakkaa tuohon malliin, niin eikö tässä ole sekä Afrikan mailla, jotka voisivat rikkaista luonnonvaroistaan hyötyä itse paremmin, että maahanmuuttokriitikoilla, jotka eivät halua "Afrikan ongelmia" Suomeen, että myös suomalaisilla työttömillä aivan yhteinen vihollinen: lähes rajoittamaton globalisaatio sekä länsimaiset monikansalliset yritykset, jotka toimivat heinäsirkkataktiikalla: jos köyhässä maassa voi valmistaa halvemmalla, mennään sinne ja myydään tuotteet rikkaissa maissa ja jatketaan tätä sykliä jatkuvasti. Tuloksena ennen pitkää kaikki köyhtyvät, kaikkein köyhimmät köyhimmissä maissa elävät rikastuvat marginaalisesti, mutta lopulta köyhyys vaivaa koko maailmaa ilman toivoa kestävästä tai muunkaanlaisesta kehityksestä.

"eikö tässä ole sekä Afrikan mailla, jotka voisivat rikkaista luonnonvaroistaan hyötyä itse paremmin, että maahanmuuttokriitikoilla, jotka eivät halua "Afrikan ongelmia" Suomeen, että myös suomalaisilla työttömillä aivan yhteinen vihollinen: lähes rajoittamaton globalisaatio sekä länsimaiset monikansalliset yritykset, jotka toimivat heinäsirkkataktiikalla"

Hyvin sanottu. Talous kai voisi toimia paremmin ihmisten ehdoilla.

Kiitän myös Perusnuivaa sen seikan esilläpitämisestä, miten Afrikan luonnonvaroja hyödynnetään, sekä tasapuolisesta näkemyksestä. "Syytöntä ei ole olemassakaan", on vain eri tavalla tässä maailmassa elämistä yrittäviä epätäydellisiä ihmisiä.

Jännittävää, miten nopeasti vanha sana saa uusia merkityksiä, jos riittävän suuri joukko alkaa sitä käyttämään. Tiesin kyllä, että nuiva yhdistetään myös maahanmuuttokriittisyyteen, mutta haluaisin muistuttaa että sana on kohtalaisen vanha suomenkielen sana.

Maahanmuuttokriittisyys on varmasti osa keskustelun aihetta, mutta siihen tuntuu varsin monilla olevan niin vahvat näkemykset, että asiallinen keskustelu on vaikeaa. Siksi jatkaisin mieluummin tuolla Afrikan auttamislinjalla.

Tämä jo mainitsemani eteläafrikkalainen kurssikaverini sanoi myös, että ennuste sille, että Afrikan talous seisoo omilla jaloillaan, on nykyvauhdilla noin 200v päästä. Tämä on mielestäni se, mihin tulisi puuttua. Tuntuu käsittämättömältä, että YK:lla ei ole mitään painavaa sanottavaa esim. Zimbabwen tilanteesta, yms. Jenkeillä on demokratia-ilosanomallansa ollut aina selkeä rahallinen tavoite, tämä tavoite ei nyt täyty Afrikassa ja koska sota on kallista puuhaa, ei viitsitä pakottamaankaan lähteä. Kuitenkin on uskomatonta että siirtomaavaltojen ajasta on jäljelle jäänyt puhdas riisto, kaikki muu on siivottu pois maiden itsenäistymisen myötä. Asiat varmasti tapahtuvat puhtaan laillisesti, tämä onkin ehkä se ongelma. Paikallisia hallituksia pystytään lahjomaan/painostamaan niin, että heillä ei ole intressiä muuttaa lakeja ja kauppajärjestöt ja muut ovat hampaattomia virallisten hallitusten edessä. Kuitenkin maiden paikallistasolla rehottavat sekä mafiat, että muu rikollisuus, toisissa maissa enemmän, toisissa vähemmän. Kuitenkin ymmärrykseni mukaan Eurooppalaiseen tasoon suhteutettuna rikollisuus on suurta.

En ymmärrä miksi nämä asiat eivät ylitä uutiskynnyksiä? Täällä päivitellään vain, miksi asiat ovat siellä huonosti, mutta mitään ei vaivauduta tekemään. 200 vuotta tarkoittaa noin 4 - 5 eurooppalaista sukupolvea ja noin 8 - 9 paikallista sukupolvea, luulisi tämän jo herättävän kysymyksiä.

Nykyisistä metodeistamme voi sen verran mainita, että emme saa sopeutettua muutamaa sataa tulijaa eurooppalaiseen kulttuuriin, vaikka he tulevat tänne ja elävät meidän standardiemme mukaan. Jos metodit eivät muutu, miten voidaan kuvitella, että saisimme kokonaisen maanosan muuttumaan?

En osaa tarjota ratkaisua, en oikeasti tiedä mikä se olisi, mutta yhdeksän sukupolven mittainen riisto kuulostaa aika hurjalta.

Asiaa oikein ajatellessani, nostan Elinalle hattua vain korkeammalle.

T: Juha

Toivottavasti ei missään enää koskaan päädytä eurooppalaistyyppisiin ratkaisuihin edes mutkan kautta.
Jos afrikkalaiset niin tekisivät, he ehkä lähtisivät pohjoiseen löytämään uusia asuinalueita tai keksisivät fasismin tai kommunismin tai muuten vain panisivat ranttaliksi.
Vai onkohan niin jo käynyt?

"Jos Afrikasta uutisoitaisiin samalla tavalla kuin Euroopasta tai Yhdysvalloista: katastrofien lisäksi hyvin sujuneita vaaleja, vaikeiden kokemusten tai alkuperäiskulttuurien outouksien lisäksi ajatuksia ja näkemyksiä, asiantuntujoiden visioita? "

Varmasti hyvin sujuneista vaaleista raportoidaankin. Lisäksi raportoidaan kansanmurhista, eteläisen Afrikan alenevasta elinajanodotteesta jne.

Harvassa Euroopan maassa elinajanodote putoaa 25 vuotta vuoden 1975 jälkeen niin kuin esimerkiksi Zimbabwessa ja eteläisen Afrkan "talousihmeessä" Botswanassa. Siksi Euroopan maitten osalta elinajanodotteen putoamisesta ei puhuta. Paitsi itäisen Euroopan maitten osalta kyllä puhutaan, koska esimerkiksi Venäjällä miesten elinajanodote on pudonnut ratkaisevasti.

Usein puhutaan nimenomaan niistä asioista joita oikeasti tapahtuu. Euroopan maitten osalta puhutaan romahtaneesta syntyvyydestä, kun taas Afrikan osalta jatkuvasta väestönkasvusta.

Afrikan osalta puhutaan AIDS-epidemiasta, koska AIDS-epidemia on WHO:n mukaan afrikkalainen ongelma. Kauan WHO:kin halusi puhua AIDS-epidemiasta myös Aasian, Venäjän jne. tapauksissa. Nyt WHO myöntää että tämä oli virhe, koska määrärahat menivät vääriin kohteisiin !

WHO:n ongelma oli se, että Afrikan erikoislaatua ei suostuttu myöntämään.

Mutta myönnetään - varmasti olet osittain oikeassa. Katselin Ylen Namibia-ohjelmaa joku kuukausi sitten ja olin suhteellisen hämmästynyt. Afrikassa todella on maita joissa menee edes tyydyttävästi.

Afrikan ongelma #1 on väestöräjähdys. Jos sitä ei kyetä pikimmiten, siis tässä ihan heti ja nyt, ratkaisemaan, Afrikan tulevaisuuden ennuste on kurjaakin kurjempi.

Eero Paloheimolla on hyvä Afrikkaa koskeva juttu

http://www.eeropaloheimo.fi/Mita_Afrikasta_saa_sanoa.htm

jossa hän mm. kertoo, että Saharan eteläpuolisen Afrikan väliluku kolminkertaistuisi kuluvan vuosisadan puoleenväliin mennessä. Parhaillaan Afrikan väestöräjähdys näkyy mm. Välimeren yli tapahtuvana laittomana maahanpyrkimisenä Eurooppaan, sekä erilaisena afrikkalaisina konflikteina. Niiden todellisista syistä ei vain ns. polittisen korrektiuden nimissä saa puhua koska afrikkalainen lisääntyminen on TABU.

Afrikan suurin ongelma on varmasti väestönkasvu. Kun n. 40 vuotta sitten aloitettiin kehitysapu, niin lähtöajatuksenana tuloksekkaalle kehitystoiminalle oli se, että väestömäärä ei juurikaan kasva. Miten kävi? Nyt väestö on kaksinkertaistunut ja ravintoa 20%/nuppi vähemmän. Kehitysaputoiminta on epäonnistunut. Sen sijaan Afrikasta löytyy useita maita jotka ovat päässeet ja/tai pääsemässä jaloilleen ilman merkittävää kehtysavun vaikutusta, kuten Botswana, joka on maailman maista rikkaimman neljänneksen joukossa, eikä kärsi väestönkasvusta. Useat eteläisen Afrikan valtioista ovat tällä kehitys tiellä - Angola, Namibia. Valkoinen hallinto jätti vauraan Zimbabwen, ja näin kävi. Etelä Afrikka on hoitanut asians hyvin ja pysynyt vauraana, mutta kärsii maahanmuutosta. Nyt valtaan nousi vasemmistolainen Zuma, katsotaan miten käy.