Itsenäiset orvot

"Minun täytyy soittaa äidille ja kysyä saanko mennä." Istumme iltaa sambialaisten ystävien kanssa. Lusakassa esiintyy myöhemmin illalla suosittu zimbabwelainen muusikko Oliver Mtukudzi, ja mietimme illan jatkamista ulkoilmakonsertissa.

Ystävää, 26-vuotiasta yliopistossa opiskelevaa tyttöä jännittää. Hän pelkää, että äiti ei anna lupaa lähteä. Hän sanoo, että käytäntö on yleinen. Sambialaiset nuoret asuvat vanhempien luona siihen asti, että menevät naimisiin. Tyttöjä valvotaan tarkasti, pojat ovat vapaampia liikkumaan.

Olen hämmentynyt. Olen asunut maassa lähes kaksi vuotta enkä ole aikaisemmin törmännyt samaan ilmiöön. Hetken mietittyäni tajuan mistä se johtuu. Tämä tyttö on ainut sambialainen ystäväni, jonka vanhemmat ovat vielä elossa. Kaikki muut ovat orpoja.

Illan isäntä asuu parin neliömetrin varastohuoneessa sambialaisen perheen takapihalla. Hän silittää joka aamu paitansa ja housunsa, ja kävelee töihin YK:lle. Siellä hän tuskailee vanhempien työntekijöiden laiskuutta ja tehottomuutta, ja ministereiden ja valtion virkamiesten loputonta välinpitämättömyyttä.

Hän jäi orvoksi lapsena, ja on sen jälkeen pärjännyt elämässä sitkeyden, poikkeuksellisen lahjakkuuden ja joidenkin onnenpotkujen ansioista. ”Täällä suurin osa ihmisistä pääsee hyviin työpaikkoihin oikeiden suhteiden, eivät lahjakkuuden ansiosta. Minulle ainoa mahdollisuus pärjätä on tehdä työni hyvin.”

Kun puhutaan afrikkalaisista aids-orvoista, mielikuva on aina sama: laihoja, kärpässilmäisiä lapsia, joista onnekkaimmat saavat apua hyväntahtoiselta kansalaisjärjestöltä. Mielikuva on hyvin suureksi osaksi totta.

Mutta sambialaisissa kaupungeissa elää myös toisenlaisia orpoja. He ovat nuoria aikuisia, jotka ovat menettäneet paljon, ja joutuneet ottamaan hyvin pieninä hyvin paljon vastuuta. Heille orpous on merkinnyt paitsi valtavaa surua ja epävarmuutta, myös jotain muuta: itsenäisyyttä ja mahdollisuutta irrottautua perinteisistä rooleista.

Monet lapsena orvoiksi jääneet nuoret aikuiset asuvat yhteisöissä ystävien tai sisarusten kanssa. He ovat tottuneet kantamaan vastuun itsestään lapsesta asti, ja nyt aikuisina he tukevat toisiaan ja määrittelevät itse sosiaalisen elämänsä säännöt.

Näiden yhteisöjen mukana Sambiaan syntyy hiljalleen uudenlaista kulttuuria, joka murtaa perinteisiä sukupolvien ja sukupuolten rooleja. Samalla elämässä pärjänneet orvot nuoret aikuiset suhtautuvat menestykseen ja työntekoon ratkaisevasti erilaisella tavalla kuin suuri osa valtaa pitävästä eliitistä. Heille mikään ei ole tullut ilmaiseksi ja he tietävät, miten helposti kaiken voi menettää. Heille ainoa tapa pärjätä on tehdä työnsä todella hyvin.

Maassa, jossa suuri osa valtaa pitävistä on huomattavasti kiinnostuneempi asemansa tuomista eduista kuin maan asioiden hoitamisesta, asenne on lähes vallankumouksellinen.