Kööpenhamina-skeptisyys ei auta ketään

Ilmastoskeptisyyden uusin muoto on Kööpenhamina-skeptisyys.

Kööpenhaminan kokoukseen on enää kolme viikkoa, mutta sen tulokseksi toivotun uuden ilmastosopimuksen yksityiskohdat ovat yhä auki.

Samaan aikaan, kun ilmastoneuvottelijoiden esikunnat ja esimerkiksi maanantaina Brysselissä kokoontuvat EU-maiden ympäristöministerit hikoilevat saadakseen edes sopimuksen peruslinjat viimeisteltyä, julkisuuteen on alkanut putkahdella besserwissereitä, joiden mukaan koko ilmastokokous on tuomittu epäonnistumaan.

Kööpenhamina-skeptisyys on palkitseva laji, koska siinä tulee väistämättä olleeksi oikeassa. Maapallon pelastussuunnitelmaa ei tietenkään saada yhdellä kertaa yksityiskohtia myöten valmiiksi – ei sellaista kai kukaan kuvitellutkaan.

On kuitenkin totta, että Kööpenhaminasta on toivottu juridisesti sitovaa puitesopimusta, ja sellaisen syntyminen on päivä päivältä epätodennäköisempää. Ilmastokokousta voi kuitenkin pitää onnistuneena, jos siellä saadaan aikaan edes niin sanottu poliittinen sopimus, jolla maailman johtajat sitoutuvat päästövähennyksiin ja juridisen sopimuksen aikaansaamiseen.

Vahva ja moraalisesti velvoittava poliittinen sopimus voi olla jopa parempi tulos kuin laiha sopu parista detaljista. Poliittiseen sopimukseen on nyt hyvät mahdollisuudet. Ihmiskunta ei ole koskaan kohdannut yhtä suurta yhteistä uhkaa kuin ilmastonmuutos, eikä pitänyt yhtä arvovaltaista kokousta.

Suomen pääneuvottelija Sirkka Haunia uskoo Hanna Erikssonin haastattelussa, että juridinen sopimus voidaan tarvittaessa viimeistellä ensi vuoden lopussa Meksikossa pidettävässä kokouksessa.

Tappiomielialan lietsominen on siis turhaa. Nyt on päin vastoin aika rohkaista päättäjiä yrittämään tosissaan ainakin poliittista sopimusta.