Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Kalaa ja tomaattia uudella tavalla

Mikael Ahlfors

Vihreä bisnes. Toimittaja Terhi Brusin seuraa blogissaan ekotaloutta, viherpesua, työtä ja kuluttamista. Mikael Ahlfors

Vihreä bisnes. Toimittaja Terhi Brusin seuraa blogissaan ekotaloutta, viherpesua, työtä ja kuluttamista.

14.1.2009

Terhi Brusin

Kalaa ja tomaattia – mitä tulee mieleen? Todennäköisesti kalasäilykkeet tai uunikala tomaattikastikkeessa. Yllättävämmältä voi kuullostaa, että kaloja ja tomaatteja kannattaa myös kasvattaa yhdessä.

Berliiniläinen tutkimuslaitos Leibniz-Institute of Freshwater Ecology and Inland Fisheries on kokeillut kasvihuoneen ja kala-altaan yhdistämistä suljetun kierron tuotannoksi vuodesta 2007.

Viime vuonna sen koehallista saatiin 200 kiloa kirjoahventa ja 600 kiloa tomaatteja ilman keinotekoisia lannoitteita, minimaalisella vedenkulutuksella ja pääosin auringon energialla.

Perusmalli on peräisin luonnollisissa sisävesissä elävien kalojen ja vesikasvien vuorovaikuksesta.

Kalat tuottavat kiduksissaan ammoniumia, joka muuttuu vedessä ammoniakiksi. Liiallisilla pitoisuuksilla se on haitaksi myös kaloille itselleen. Vesikasvit osaavat kuitenkin muuntaa ammoniumin nitraatiksi, joka on kasveille mainio ravinne.

Leibniz-instituutin koehallissa kalojen vesi johdetaan kahden suodattimen kautta säiliöön, jossa bakteerit muuttavat ammoniakin nitraatiksi. Nitraattipitoinen vesi virtaa ravintoliuoksena tomaattien juuriston läpi.

Kasvien puhdistama ja ilmaan haihduttama vesi otetaan talteen, jolloin uutta vettä tarvitaan päivittäin vain 2–3 prosenttia altaan vesimäärästä.

Englanninkielinen termi tälle on aquaponicsystem for a emission free tomato- and fishproduction in greenhouses. Samanlaisia kokeita on meneillään ainakin Sveitsissä ja Australiassa.

Kalajauhon sijaan Leibniz-instituutti ruokkii kalojaan kärpäsentoukilla. Tänä vuonna instittuutti kokeilee myös sähkön tuottamista biokaasuvoimalassa, joka käyttää raaka-aineekseen kala- ja tomaattihallin suodatinjärjestelmässä kertyvää lietettä.

Tutkijoiden yhtenä ajatuksena on ollut kehittää keino proteiini- ja vitamiinipitoisen ravinnon tuotantoon kuivilla ja köyhillä alueilla, joilla on paljon aurinkoa.

Menetelmä on herättänyt kaupallistenkin viljelijöiden kiinnostuksen esimerkiksi eteläisessä Espanjassa, jossa vihannesten tuotanto nielee kohtuuttomasti vettä.

Esimerkki osoittaa aika hyvin, että vihreä bisnes on yksinkertaisimmillaan asioiden ajattelua uudesta näkökulmasta.

Kirjoittaja on ympäristöasioihin erikoistunut vapaa toimittaja, joka asuu Berliinissä. Lisää Brusinin blogitekstejä löydät täältä.





Viite