Kapitalismin kohtalo

En usko väitteeseen, ettei ihmisiä kiinnosta politiikka. En myöskään usko väitteeseen, että ihmisiä kiinnostavat vain pienet, itseä lähellä olevat asiat. Ihmisiä ei ehkä kiinnosta se, onko Mari Kiviniemellä joku ministerinpesti ja jos, niin mikä. Sen sijaan ihmisiä kiinnostavat suuret linjat.

BBC:n tuoreen kyselyn mukaan yhä useampi maailmassa on sitä mieltä, että kapitalismi on nykymuodossaan tullut tiensä päähän. Vain 11 prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, että kapitalismi toimii hyvin.

Laajalti, siis ympär' maailmaa toivotaan muutoksia yhteiskuntamme perustaan, eli valtion ja talouselämän suhteeseen. Lähes kaikkialla kannatettiin valtion nykyistä voimakkaampaa puuttumista elinkeinoelämään. Ihmiset myös toivovat tulonjaon tasausta.

Kun etsii poliitikkojen vastauksia tämänkaltaisiin suuriin linjoihin – vastauksella tarkoitan niin periaatteellista kantaa kuin käytännön toimenpide-ehdotuksia siitä, miten toivottavaan suuntaan edettäisiin – vallitsee suuri hiljaisuus.

Timo Harakan pamfletissa Luoton loppu esitetään esimerkiksi rahamarkkinoiden irrottamista vapaakaupasta. Kiitos Harakalle kirjasta ja erityisesti sen konkreettisuudesta. Koska en usko mustavalkoisiin ratkaisuihin, kuten vapaakaupan vastustamiseen tai kannattamiseen, kaipaan enemmän Harakan kaltaisia rohkelikkoja, jotka uskaltavat esittää omat mielipiteensä.

Minusta talouspolitiikka on vaikeaa, koska on hankala muodostaa aidosti omia näkemyksellisiä kantoja oloissa, missä keskustelua käydään vähän ja se on epätäsmällistä. No, Jutta Urpilainen yritti olla täsmällinen, eikä sekään ihan putkeen mennyt.

Talouspoliittinen ja ulkopoliittinen uskottavuus syntyvät politiikassa samalla tavalla: painokkaasti lausuttujen avainsanojen kautta. Jos osaa puhua tärkeän näköisenä makrotaloudesta ja transatlanttisista suhteista, se riittää.

Ero on siinä, että ulkopolitiikassa pienetkin vihjaukset voidaan tulkita linjauksiksi, kuten nyt tuorein uutinen siitä, että ”Häkämies verhotusti vihjasi Nato-jäsenyydestä” (Aamulehti 9.11.).

Talouspolitiikassa on niin totuttu siihen, ettei mikään muutu, joten on todella selvästi sanottava, millaista muutosta halutaan, ennen kuin sitä kukaan uskoo.

Toivottavasti uudessa poliittisessa ohjelmassaan vihreät pystyvät antamaan kattavan kuvan siitä, mihin suuntaan me kapitalismia haluamme kehittää; verotuksen suuret linjat ovat tärkeä osa tätä. Tavoitteena pitää olla tuloerojen pienentyminen, ei kasvamisen hidastuminen.