Koko maailman energia uusiutuvilla 2030?

olen ilmeisesti nukkunut talouden oppitunneilla kun tuollaiseen väitteeseen en ole ikinä törmännytkään:

"Muutokseen tarvitaan huikeat 100 biljoonaa dollaria, mutta kyse on pääosin yritysten normaaleista investoinneista, jotka maksavat itsensä takaisin kohtuullisen ajan kuluessa, ei niinkään julkisen sektorin tai kuluttajien taskuista."

Päteekö tämä sama Olkiluodon uuteen ydinvoimalaan? Greenpeace esim. väitti, että pelkästään valmistumisen viivästyminen on maksanut kuluttajille 3 miljardia euroa. Onneksi tämä tieto on virheellistä ja kyseessä on vain yrityksen "normaali" investointi, joka ei kuluttajan tai valtion kukkarossa käy.

On toki mukavan helppoa sanoin syleillä koko maailman puuta sen sijaan ,että halaisimme omaa metsää. Eli halataan tätä lähipuuta nimeltään Helsingin hiilikasa.

Vihreät toki voivat keskustella maailman energiantuotannon megatrendeistä vuosikausia ja näyttää kasvoiltaan puhtailta. Tosiasissa kuitenkin vihreätkin kasvot ovat hiilenmustat. Helsingissä poltetaan joka vuosi järjetön määrä hiiltä energiaksi. Hiili on fossiilinen polttoaine. Poltamme lastemme tulevan ilmakehän täyteen hiilisavua.

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen sanoi, että ydinkaukolämpöä ei hänen eläessään Helsinkiin tuoda. Johtaja Jussi nojaa likaiseen hiilivuoreen ja tupruttelee maailman keuhkot täyteen hiilikaasuja kunnes maailma kuolee hänen kanssaan?

Mitä siis pitäisi tehdä? Sen sijaan että keskustellaan ultraglobaalisti uusiutuvan energian megatrendeistä viisi-kymmenen vuotta ja näytellään viisasta naamaa, katsotaan peiliin ja puhdistetaan hiilipöly kasvoilta nyt välittömästi hyvällä kaukolämpöpäätöksellä.

Koska Vihreät ovat Helsingin toiseksi suurin puolue, olemme aivan suoraan vastuussa järjettömän suuren hiilikasan polttamisesta ilmakehäämme. Mitä teemme juuri nyt heti? Emmekö mitään? Lähinergiapäätösten sijaan diskuteeeraamme globaaleista megatrendeistä?

Minusta ainakin tuulivoima pitäisi lailla kieltää, koska se aiheuttaa todella paljon tuhoa esim. lintukannoille. Ne ovat myös rumia ja meluisia eikä niiden tuottama sähkö ole kilpailukykyistä koskaan ilman veronmaksajien tukea. Itse en ainakaan halua, että omia veroroposiani käytetään sähkön tekemiseen, kun muitakin vaihtoehtoja on.

Erityisesti olen huolestunut perämerelle kaavailuista merituulipuistoista. Ne tulisivat erittäin vaarallisille paikoille muuttolintujen ja esim. merikotkan kannalta. Esim. Espanjassa arvioidaan n. miljoonan linnun kuolevan tuulimyllyjen lapoihin. Itse en ainakaan halua, että erittäin uljaan petolintumme hauras kanta tuhoutuu moisiin härveleihin!

Nyt herätys luontojärjestöt ennekuin on liian myöhäistä! Estäkäämme järjetön lintukantojen tuho. Nettiadressit, milenosoitukset ym. liikkeelle. Tukea varmasti löytyy, kun vain kerromme ihmisille tuulivoiman haitoista rehellisesti ja avoimesti.

Kannatan isojen tuulivoimaloiden kieltoa. Lintujen massatappamisen ja valtavien maisema- sekä meluhaittojen lisäksi ne ovat vaarallisia myös ihmisille. Tuulivoimalat ovat aiheuttaneet selvästi enemmän kuolemia suhteessa tuotettuun energiaan kuin esimerkiksi modernit ydinvoimalat. Nykyään tuulivoimalat tappavat n. 15 ihmistä per tuotettu 100 TWh, mikä on samaa luokkaa kuin hiilivoiman arvioitu vaarallisuus.

http://www.wind-works.org/articles/BreathLife.html

Tuulivoima ei ole tulevaisuuden energiamuoto, ja Brusin mainitsemat visiot tuulivoiman lisäämisestä lähinnä vastuuttomia. Tulevaisuusvisioissa tulisi ottaa huomioon myös taloudelliset seikat. Jos joku haluaa maksaa haitallisesta energiatuotannosta moninkertaisesti verrattuna ydinvoimaan, saa hän sen tehdä. Muiden pakottaminen moiseen verotuilla on järjetöntä.

Tuulivoima aiheuttaa lintukuolemia, kuten nimimerkki luonnonsuojelija mainitsee. Toisaalta ei voida väittää, etteivätkö myös muut energiamuodot vaikuttaisi eläinten ja ihmisten menestymiseen ja elämänlaatuun. Myös lintujen. Vaikutukset eivät ehkä ilmene välittöminä kuolemina vaan epäsuorina ympäristövaikutuksina, mikä vaikeuttaa asian arviointia ja todentamista.

Se, että koetaanko tuulivoimala rumaksi tai meluisaksi riippuu täysin yksilöstä ja on varmasti myös tottumiskysymys. Kyseessä on myös arvokysymys. On myös kysyttävä miten kauniilta näyttäisi toisen energiamuodon käyttö? Esimerkiksi hiilivoimalan tai turvevoimalan rakentaminen vaatii hiiltä/turvetta. Tämä tarkoittaa, sitä että isoja maa-alueita otetaan teollisuuden käyttöön. Onko se sitten kaunista?

"eikä niiden tuottama sähkö ole kilpailukykyistä koskaan ilman veronmaksajien tukea." Voinet varmasti esittää tähän tutkittua tietoa, mikäli näin väität? Tulevaisuuden ennustaminen lienee kuitenkin vaikea asia.

Tuulivoimatekniikka kehittyy koko ajan eli kilpailukyky ja tehokkuus parantuvat jatkuvasti. Tukiasia on myös poliittinen. Tuetaanhan Suomessa turpeenkin polttoa vaikka siihen ei olisi tarvetta.

Tuulipuistojen suunnittelussa on käsitykseni mukaan pakko tehdä YVA eli ympäristövaikutusanalyysi, jossa arvioidaan tuulivoiman vaikutuksia mm. linnustoon. Suunnittelun tarkoituksena on vähentää mahdollisia ympäristöhaittoja jo etukäteen.

Ja mikäli tuulivoima on niin paha niin silloin olisi hyvä kertoa miksi ja mikä energiatuotantomuoto sitten on hyvä. Energiaahan tarvitaan joka tapauksessa ja kaikki energiamuodot vaikuttavat ympäristöön tavalla tai toisella. On kysymys valinnasta.

Asioita saa ja on hyvä kritisoida, mutta tällöin tulisi myös tarjota ratkaisuja asioiden parantamiseksi. Kritiikki kritiikin vuoksi ei johda mihinkään.

Koska maatuulivoima maksaa kaksinkertaisesti ja merituulivoima nelinkertaisesti sen mitä markkinasähkö niin se tarkoittaa samalla sitä että se kuluttaa luonnonvaroja samassa suhteessa enemmän.
Se johtuu siitä että kaikki raha joka menee tuulivoima investointeihin ohjautuu lopulta kulutukseen.
On parempi käyttää rahat hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen kuin tuhlata ne epätaloudelliseen energiantuotantoon.

Senhän pitäisi jo olla tässä vaiheessa kaikille selvää ettei tuulivoiman tuotanto vaikuta hiilidioksiidipäästöihin suuntaan eikä toiseen.

Markus Moisio,

Arvio kolmen miljardin tappioista sähkönkäyttäjille ei ole Greenpeacen arvio, vaan sen on tehnyt suurten sähkönostajien etujärjestö Elfi Oy.

Alla pätkä Elfin tiedotteesta parin vuoden takaa:

"Olkiluoto 3:n 2,5 vuoden viivästyminen maksaa pohjoismaisille sähkön käyttäjille yhtä paljon kuin koko ydinvoimalaitosinvestointi eli n. 3 Mrd. euroa."

Voit tutustua laskelmiin tarkemmin Elfi:n sivuilla:
http://www.elfi.fi/

Ruotsiin, Piitimen kuntaan, ollaan rakentamassa suurta tuulivoimapuistoa. Puiston rakentajien mukaan pinta-alaa tarvitaan 450 km2 (yli puolet Helsingin pinta-alasta) ja sähköntuotanto tulee olemaan 8-12 terawattituntia vuodessa, mikä Ylen uutisten mukaan vastaa kahta ydinreaktoria. Kyseinen projekti on Euroopan merkittävimpiä tuulivoimahankkeita.

Artikkelissa mainittu alle 50 km2 tuulivoimaa koko maailmaa varten eli viidesosa Piitimen tuulipuistosta tuskin kuitenkaan kattaa puolta edes Ruotsin, saati sitten koko maailman sähköntarpeesta. Fiksuna (ja vieläpä ympäristöasioihin erikoistuneena), sekä taustatyönsä tehneenä toimittajana Terhi Brusin kertookin varmasti pikapuoliin mikä näissä luvuissa ei täsmää.

Ylen uutinen Piitimen tuulivoimapuistosta: http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/03/vihreaa_valoa_jattimaiselle_tuuli...

Tuulivoimapuiston valmistajan sivut: http://www.svevind.se/Projects/Project.aspx?projectID=1&lang=en-US

Ei tuulivoimaa todellakaan pidä eikä kannata kieltää. Se on osa kokonaisuutta energiantuotannossa ja sen osuutta pitää kasvattaa. Ei sillä kuitenkaan turvata Suomen eikä minkään muunkaan maan teollisuuden eikä kuluttajien energiantarvetta tulevaisuusessa. Tuulivoimalla voidaan tuottaa pieni lisä vähäpäästöistä sähköä, mutta sen varaan ei voi teollisuustuotantoa jättää. Teollisuus vaatii tasaista ja ennustettaavaa sähköntuotantoa. Tuulisähkön tuotantoa voi epävarmasti ennakoida kai vain joidenkin tuntien aikahorisontissa. Siksi tuulivoima tarvitsee stabiloivaa säätövoimaa, mielellään todellisen kapasiteettinsa verran, jotta voidaan joka hetki turvata riittävä energian saanti ja oikea jännite ja taajuus verkossa. Mitä tämä stabiloiva säätövoima olisi? Vesivoima olisi ainoa päästötön vaihtoehto, mutta Suomessa sen kapasiteetti ei riittäisi alkuunkaan tuohon tarkoitukseen.

Jos tavoitteena on, että ns. energiaintensiivinen teollisuus loppuu Suomessa, ei uutta ydinvoimaa tarvita. Silloin voitaisiin nojata enemmän uusiutuviin. Mutta jos kannattaa esim. terästeollisuuden alasajoa Suomessa, silloin pitäisi johdonmukaisuuden vuoksi kannattaa sen alasajoa koko maailmassa, koska se tuottaa päästöjä sijainnista riippumatta. Mistä silloin hankittaisiin raaka-aineet tuulimyllyihin ja kaikkiin muihinkin rakenteisiin? Pitääkö keksiä joku uusi materiaali? Teräksen kierrätys tuskin ratkaisisi ongelmaa. Teräksen hinta nousisi varmasti, saatavuus heikkenisi, kierrätysteräksen laatu ei todellakaan riittäisi kaikkiin tarkoituksiin. Teräksentuotanto vain näin esimerkkinä.

Uusiutuvilla voisi ehkä tuottaa maailmassa tarvittavan energian, mutta ei nyt eikä tulevaisuudessa siten, että tuotanto vastaisi joka hetki kulutusta ja olisi jännitteen ja taajuden suhteen hallinnassa. Ei millään. Aina tullaan tarvitsemaan jotakin ”luotettavaa”, mutta enemmän päästöjä tuottavaa energiantuontantoa. Se on välttämätön paha. On valittava se energiantuotantomuoto, joka on kaikkein vähiten haitallinen ympäristölle, mutta samaan aikaan riittävän luotettava ja taloudellisesti kannattava. Mikä on parempi vaihtoehto ydinvoimalle?

Uusiutuvista pitää ottaa irti kaikki, mitä niistä saa kestävällä tavalla, mutta se ei tule riittämään. On liikaa rajoitteita. Uusiutuvien kehittelyyn pitää panostaa rajusti, mutta myös ydinvoiman kehittämiseen. Tulevaisuuden ydinvoimalat ovat paljon turvallisempia, tehokkaampia ja ympäristöystävällisempiä kuin nykyiset, jos niiden kehittämiseen panostetaan riittävästi. Esim. nanotekniiikan ansioista materiaalit tulevat olemaan kestävämpiä, ydinpolttoaine voidaan hyödyntää tehokkaammin, jolloin jätteen määrä ja vaarallisuus putoavat merkittävästi.

”Katsotko nappia painaessasi menneisyyteen vai tulevaan?”

Sitten olisi hyvä katsoa myös tätä hetkeä ja lähitulevaisuutta. Niin kiire ei saa olla energiaratkaisuilla, että tuhotaan menneiden vuosikymmenten työ. Millä muulla kuin ydinvoimalla me varmistamme NYT, että vuosikymmenienkin kuluttua energiaa tuotetaan riittävästi ja riittävän luotettavasti. Tuuli- ja aurinkoenergian primääristä energianlähdettä emme voi konrolloida.

Tuo 50 km2 pinta-ala puolen maailman energian tuottamiseen syö kyllä valitettavan paljon artikkelin uskottavuutta. 50 km2 = 50 * 1000 m * 1000 m = 50 000 000 m2.
50 000 000 m2 / 3800000 ~ 13,2 m2. 13,2 m2:n pinta-ala yhtä tuulimyllyä kohti. Neliönä tuon pinta-alan sivu olisi alle 4 m. Voisi siinä lavat kolista jonkun verran toisiaan vasten. Maapallolta toki löytyy riittävästi pinta-alaa, mutta mitä tuo kertoo artikkelin kirjoittajan kyvystä arvioida realistisesti annettuja laskelmia?

Mielenkiintoinen blogi tärkeästä aiheesta. Valitettavasti läheskään Manhattanin kokoinen alue ei riitä, jos tuulivoimalla halutaan tuottaa puolet maailman energiasta.

Brusinin siteeraamat tutkijat kirjoittavat Scientific Americanissa, että tuulivoima vie yhden prosentin maapallon pinta-alasta, kun otetaan huomioon tila tuulimyllyjen välissä:

"The worldwide footprint of the
3.8 million turbines would be less than 50 square kilometers (smaller than Manhattan). When the needed spacing between them is figured, they would occupy about 1 percent of the earth’s
land, but the empty space among turbines could
be used for agriculture or ranching or as open
land or ocean." (Scientific American 10/2009, s. 61)

Maapallon maapinta-ala on noin 150 miljoonaa neliökilometriä. Yksi prosentti tästä on 1,5 miljoonaa neliökilometriä. Tämä on 4,4 kertaa Suomen pinta-ala, tai 30 000 kertaa Manhattanin pinta-ala.

Ilmeisesti tutkijat viittaava yhdellä Manhattanilla pelkkään tuulimyllyjen runkojen vaatimaan maapinta-alaan, luku on siis täysin teoreettinen.

Uusiutuvan energian lisääminen on erittäin tärkeää, mutta sen potentiaalia laskettaessa pitää olla uskollinen matematiikan ja fysiikan faktoille.

"eikä niiden tuottama sähkö ole kilpailukykyistä koskaan ilman veronmaksajien tukea." Voinet varmasti esittää tähän tutkittua tietoa, mikäli näin väität? Tulevaisuuden ennustaminen lienee kuitenkin vaikea asia.

Tuulivoimatekniikka kehittyy koko ajan eli kilpailukyky ja tehokkuus parantuvat jatkuvasti. Tukiasia on myös poliittinen. Tuetaanhan Suomessa turpeenkin polttoa vaikka siihen ei olisi tarvetta.

Ei minulla ole varsinaista tutkittua tietoa väitteeni tueksi, mutta ei taida olla sinullakaan oman väitteesi tueksi. Olen sen sijaan haastatellut tuulivoimaloiden suunnittelijoita ja ainakaan heidän mukaan ei mitään merkittävää kehitystä kilpailukyvyssä ja tehokkuudessa ole lähivuosikymmeninä ole tapahtumassa. Myöskään menneinä parina vuosikymmeninä, jolloin tuulivoimaa on kehitetty ja rakennettu, ei tuulivoimaloiden hinta suhteessa tuotettuun enrgiaan ole laskenut, ehkä pikemminkin päinvastoin.

Myöskään merituulivoimaloiden toteutuksesta ei ole olemassa vielä ratkaisua. Muuta tietoa ei ole, kuin että ihanan kallista tulee olemaan! Nyt kun olemme menossa vielä kylmenevään ilmastoon, jolloin jääolot tulevat olemaan merituulivoimaloiden kannalta vielä haastellisemmat, taitaa ainut mahdollisuus olla rakentaa tekosaaria tuulivoimaloita varten. Mikä mahtaa olla niiden ympäristövaikutus? Miten YVA:ssa on nämä asiat huomioitu? No ei tietenkään mitenkään, kun ei vielä tiedetä miten voimalat aiotaan merelle rakentaa!

Vielä tuotetun energian hinnasta sen verran, että suhde turve/puu/tuuli on 1/2/4 eli kun turvetta ei subventoida niin tuulivoimaa pitää subventoida esim. syöttötariffeilla 3/4 osaa sähkön hinnasta. Eiks niin? Tämäntakiahan tuulivoimalle halutaan syöttötariffit, kun se muuten ei ole taloudellisesti kannattavaa. Mitenhän minusta ei tunnu oikein järkevältä 13 miljardia vuodessa lainaa ottavan maan lähteä tekemään sähköä valtionvelalla!

Suurin syy miksi itse vastustan merituulivoimaloita perämerelle on se, että ne ovat suuri uhka esim. juuri jonkinlaiselle tasolle elvytetylle
meri- ja maakotkakannoille. Tämä huolimatta siitä, tuetaanko tuulivoimma vai ei. En halua itse olla sanomassa lapsilleni, että meidän sukupolvi tuhosi Suomen kotkakannan hölmöillä ja kalliilla tuulivoimaloilla.

toimittajilta jonkinlaista kriittisyyttä ja tieteellistä/teknistä sisälukutaitoa. Jos sitä ei ole, niin ainakin voisi vaivautua tarkistamaan mitä asiaa tuntevat kriitikot sanovat toimittajan lähteestä sen sijaan, että lähteen uskottavuutta kritiikittömästi nostetaan. Toimittjan pitäisi mielestäni tehdä muutakin kuin copy-pastata ja kääntää. Niitä varten on a) hiiri ja b) googlen translator
Lisää mm. http://nucleargreen.blogspot.com/2009/10/jacobson-and-delucchi-half-bake...

Ylen uutinen Piitimen tuulivoimapuistosta on liioiteltu; Olkiluoto 3:n sähköntuotanto tulee olemaan n. 14 TWh, jolloin tuo tuulivoimapuisto vastaisi n. 60...85 prosenttia nykyaikaisen ydinvoimalan sähköntuotantokapasiteetista.

Seuraavassa olen hiukan näpytellyt taskulaskinta (myös vihreiden toivoisin joskus tekevän näin).

Jos haluaisimme korvata esimerkiksi Olkiluoto 3:a vastaavan energiatuotannon tuulivoimalla, tarvitsisimme n. 1.5 kertaa vastaavan tuulivoimapuiston kuin Piitimessä. Puiston pinta-alaksi tulisi vastaavasti melkein 700 km2 (eli 26 km x 26 km!). Myllyjä tarvitsisimme vastaavasti taas n. 1500 kappaletta. Jokainen voi pohtia kyseisen tuulivoimapuiston ympäristövaikutuksia itsekseen.

Vastaavan puiston vaikutuksia veronmaksajille voisimme pohtia seuraavaksi (valtiohan maksaa syöttötariffin mukaisesti korvauksen tuulivoimasta). Jokaista tuotettua MWh:ia kohden valtio joutuisi nykyhintojen mukaisesti maksamaan 40 euroa. Tuotannolla 14 TWh:ia tämä lasku olisi 560 miljoonaa euroa, ja tuotannon ollessa merituulisähköä 1.1 miljardia euroa. Eli tämä olisi se hintalappu joka vuosi veronmaksajalle siitä että yksi ydinvoimala on saatu korvattua. Lisäksi kun summaamme syöttötariffeja muusta tuetusta sähköntuotannosta, suosittelen että muutkin kuin cityvihreät opettelisivat villasukkien neulomisen jalon taidon.

Muitakin mielenkiintoisia lukemia on saatavissa kyseisen projektin sivuilta. Esimerkiksi tuulivoiman käyttöaika kyseissä puistossa on arvioitu olevan installoitavan tehon perusteella 37 %. Olkiluodossa laitosyksiköiden käyttöaika oli vuonna 2009 96 %. Käyttöajan perusteella on itsestään selvää että tuulivoimalle vaaditaan vastaavasti perusvoimaa taustalle. Mitä tämä olisi? Vihreille ei vesivoiman lisärakentaminen kelpaa, ydinvoima taas on muuten perkeleestä (eikä ydinvoimaa voida ajaa ylös tai alas tuulien mukaan). Jääkö muuta kuin sähkön tuonti? Ja kuten tiedätte, yhteispohjoismainen sähköpörssi ei ole Ruotsille ja Norjalle mitään hyväntekeväisyyttä; mitä enemmän tarvitsemme korvaavaa sähköä tuontina (riippuvuus suurista tuulivoimayksiköistä) sitä kalliimpaa sähkö pörssissä on.

Tuulivoima suuressa skaalassa olisi ehdottoman vahingollista sekä luonnolle että veronmaksajalle.

Tukiaisissa tuulivoima on kiistämättä omassa luokassaan. Vihreiden tulevaisuusselonteosta laskin, että he haluaisivat jopa 9000 MW uusia tuulivoimaloita maahan vuoteen 2020. Karkeasti tämä tarkoittaisi n. 7,5 miljardin euron investointitukia, ja yli puolen miljardin syöttötariffeja joka vuosi. Annilla ja kumppaneilla jäi kertomatta, mistä löytyy se rahasampo josta nämä otetaan.

Ennen kuin joku vetää esiin suuren ydinvoimalan 5 miljardin hintalapun täytyy sanoa että tuossa summassa eivät veronmaksajat ole mukana millään tapaa.

On muuten melko mieletöntä, kun kirjoittaja vertaa tuulimyllyjä henkilöautoihin. Jos väittää erikoistuneensa ympäristöasioihin, niin olisi hyvä tietää miten paljon esimerkiksi terästä ja erikoismetalleja yhteen tuulimyllyyn tarvitaan. Henkilöautoon näitä kuluu 700-900 kiloa, entäpä 3.6 MW:n tuulimyllyyn?

Hyvä toimittaja Brusin.

Haluaisin esittää sinulle vielä kysymyksen päivittämääsi tuulivoiman vaatimaan pinta-alaan liittyen. Seisotko vielä esittämäsi/tukemasi skenaarion takana?

Onko mielestäsi realistista, että maailmasta voidaan irrottaa, rakentaa ja valjastaa energiankäyttöön 1 % pinta-alasta 20 vuodessa (jos puhutaan maapinta-alasta on tämä edellä mainittu pinta-ala 4.4 kertaa Suomen pinta-ala, ja sinun artikkelisi perusteella jopa 15 kertaa Suomen pinta-ala)?

Huomioithan mahdollisesti asiaan vastasessasi myös rakentamisen rajoitukset kuten olemassa oleva sähköverkko jne.

Voisin Matin esittämiin lukuihin lisätä, että mielestäni tuo 9 000 MW:n teho vaatisi vuosittaista tukea jopa miljardin veronmaksajilta.

Laskelmani perustuvat tuulisähkön 30 % käyttöaikaan ja tuulisähkön hintaan 80 eur/MWh vs. tukematon sähkö 40 eur/MWh (eli veronmaksajan kukkarosta tuo erotus 40 eur/MWh).

Summa on jo sen verran iso, että en tiedä suhtautuvatko veronmaksajat hyvällä jos muutenkin kiristyvää verotusta kiristetään pelkästään tuulisähkön ansiosta sadoilla euroilla vuodessa? Voin tosin olla väärässä, mutta itse en tähän ruljanssiin haluaisi osallistua.

P.S Tarkoitukseni ei ole provota tällä palstalla usealla viestillä. Keskustelu on vaan sinänsä mielenkiintoista, ja täällä on kustannuksista keskusteltu muutenkin. Toivoisin kuitenkin osallistumista myös tuulisähkön kannattajilta.

Uraanin hinta on jo moninkertaistunut eikä se ainakaan tule laskemaan. Todellinen ydinvoiman hinta tullaan vasta näkemään silloin kun vanhoja ydinvoimaloita ruvetaan purkamaan ja loppusijoittamaan, silloin kilahtaa energialaskuun vasta nämä kulut, joita ei nyt vielä siellä näy. Yhdysvalloissa puretun nykyisen olkiluodon tapaisen ja kokoisen Ydinvoimalan toteutuneet kulut ovat korkeammat kuin rakentamisen.

Noin 7,5 miljoonaa lintua ja pikkunisäkästä kuolee suomessa autojen alle ja törmäyksissä autoihin joka vuosi. Ennen kuin kielletään tuulivoimalat kuolleiden lintujen takia on kiellettävä siis autoilu.

Polttoaineen osuus ydinvoiman kustannuksissa ei liene mikään päätä huimaava. Olennaisenpaa on sen saatavuus.

Ainakin Suomessa ydinvoimayhtiöt keräävät koko ajan sähkön myyntituloista rahastoon, josta otetaan varat ydinjätteen loppusijoitusta varten sekä aikanaan ydinvoimalan purkamista varten (Posiva http://www.posiva.fi/posiva). Kustannuksen maksavat siis sähkönkuluttajat niiden vuosikymmenien aikana, jolloin maksua kerätään. Kustannus on jo ydinsähkön hinnassa.

Jaakko, kysyt seisonko vielä esittämäni/tukemani skenaarion takana? Kysytkö myös hallituksen budjettiriihesta raportoivalta toimittajalta, seisooko hän budjettiehdotuksen takana?
Tottakai minua näin jälkikäteen harmittaa se moka, että nostin esille tuon Jussi Karmalan osuvasti "täysin teoreettiseksi" kuvaaman luvun, enkä sitä todellista yhtä prosenttia maapallon pinta-alasta.
Hieman realistisuutta toivoisin kuitenkin myös lukijoilta sen suhteen, miten tällainen blogi syntyy ja että se ei ole ihan sama tyylilaji kuin esimerkiksi uutinen.
Minä itse koen tehtäväksi ruokkia keskustelua ja tuoda uusia näkökulmia, joihin lukija ei ehkä Suomesta käsin törmää.
Minusta Jakobsonin ajatukset ovat kiinnostava toisenlainen perspektiivi esimerkiksi siksi, että hän ei ajattele energiahuoltoa nurkkapatrioottisesti vaan miettimällä missä mitäkin energiamuotoa tuotetaan taloudellisimmin.
Tässäkin keskustelussa on heitetty kehään monenlaisia lukuja, mutta niissä puhutaan aina tuulivoimasta vain ja ainoastaan Suomessa. Maailmassa on myös maita, joissa tuulimyllyt jauhavat energiaa jo isommassa mittakaavassa ja joissa niiden tuotanto talven tuulisina aikoina painaa pörssisähkön hintaa reippaasti alaspäin.

Kiitos Terhi vastauksestasi.

Valtion budjettiriihestä raportoiva toimittaja oletettavasti raportoi budjetista objektiivisesti; sinun kirjoituksesi lähtökohdat olivat kaikkea muuta kuin objektiiviset.

Mielestäni vedit itse Jakobsonin tutkimuksista yhtäsuuruusmerkit suomalaiseen energiapolitiikkaan. Päätät kuitenkin kirjoituksesti lauseeseen: "Se ratkaiseva kysymys suomalaisille kansanedustajille onkin minusta kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä: Katsotko nappia painaessasi menneisyyteen vai tulevaan?". Ikävä kyllä suomalaisen kansanedustajan on ajateltava energiapolitiikkaa "nurkkapatrioottisesti".

Ja tiedän, että tuulisina päivinä tuulisähkö painaa pörssisähkön hintaa alaspäin; onhan tämä havaittu myös Tanskassa. Silloin he myyvät sähkön halvalla toimivaa ja säädeltävissä olevaa vesisähköä tuottaville naapureilleen ja tyynenä päivänä taas ostavat kalliilla. Vaikka kuinka ajateltaisiin globaalisti, niin sen laskun maksaa Tanska, eikä siinä vaiheessa kauniit globaalit ajatukset tanskalaisia lämmitä.

Ja haluaisin muistuttaa että reaalimaailmassa energiapolitiikkaa ei voi ajatella pelkästään globaalisti. Energiapolitiikka on mitä enenemissä määrin myös ulkopolitiikan väline. Tähän ei ole odotettavissa täysin vastakkaista muutosta 20 vuodessa, minkä olet itse valinnut tämän globaalin vision mahdolliseksi toteutusajaksi.

Tiedän että kirjoituksesi tarkoituksena on "ravistella" ja "herättää", mutta on kai kuitenkin kohtuullista odottaa edes jotain realismia?

Arvostan kuitenkin vastaustasi.

- Jaakko

Jossain edellä olevasta mielipiteestä luin mietintää tuulivoiman tarvitsemasta maapinta-alasta. Esimerkiksi Suomessa voisimme hyvin hyödyntää turvetuotannosta vapautuvaa pinta-alaa tuulivoimaloiden sijaintipaikaksi.
Joka vuosi Suomessa noin 2 000 hehtaarin alueelta loppuu turvetuotanto, ja usein pohditaan tuon alueen jälkikäyttöä. On uudelleen soistamista, lintujärvien tekoa alueelle, metsänistutusta, alueen ottamista peltokäyttöön ym. vaihtoehtoja. Yksi lisävaihtoehto edellä mainittujen lisäksi olisi alueille rakennettavat tuulipuistot.

Kun suota valmistellaan turvetuotantokäyttöön, niin siinä yhteydessä alueelle ja aluetta kiertämään rakennetaan hyvän kantavuuden omaava tiestö. Useassa kohteessa on rakennettu korjaamohalli suon laitaan. Sähkölinjat ovat valmiiksi rakennetut. Eli alueella on jo valmiina tuulivoimaloiden tarvitsema perus infrastruktuuri. Suoalueet on laajoja kokonaisuuksia, joten sillä alueella piilee melkoinen tuulireservi.

Ajatusta puoltaa vielä yksi tärkeä asia, eli turvetuotannosta poistuneiden alueiden sijainti. Ne ovat lähes poikkeuksetta kaukana asutuksesta, ja näinollen tuulivoimalat ei häiritsisi ketään.

Tuulivoimaloiden välisellä alueella voitaisiin kasvattaa erilaisia energiakasveja. Ruokohelpeä, energiapajua ym kasveja jotka sitoisi ilmasta hiilidioksidia ja joista saataisiin valmistettua biodieseliä tai ne hyödynnettäisiin lämpövoimalassa turpeen kanssa. Näin saataisiin lähes jokainen neliömetri alueesta hyötykäyttöön. Tuulivoimalan jalustahan ei tarvitse suurta pinta-alaa.

Näin saataisiin yksi uusi järkevä jälkikäyttömahdollisuus entisille turvetuotantoalueille. Ensin käytetään turve energiaksi ja senjälkeen energiaa alkaisi tuottaa samalla alueella tuulivoimalat ja energiakasvit.