Koulujuhlat tähän päivään

Tontti unohtaa tietoisesti, että kristinusko on edelleen valtauskonto Suomessa, olkoonkin, että se on monelle "vain" kulttuuriperinnettä, rumasti sanottuna tapakristillisyyttä. Ymmärtääkseni sekin ansaitsee kunnioituksensa.

Sitäpaitsi kristinusko ei ole mikään Lähi-Idän paimentolaiskansojen uskomus, kuten Tontti hyvin tietää. Se on eurooppalainen kirjauskonto, toisin kuin esim. suomalaiset muinaisuskomukset.

Voidaan myös kysyä, mitä suomalaista on kreikkalaisessa filosofiassa, renessanssitaiteessa tai valistuksen opeissa. Kenties niidenkin ilmentymät tulisi poistaa Suomen kouluista.

Ymmärrän, että kristinuskoa, kuten mitään muutakaan uskomusta, ei pidä tyrkyttää kenellekään väkisin. Kristillisten perinteiden kieltämisellä kielletään kuitenkin olennainen osa eurooppalaista kulttuuria.

Jos sille tielle lähdetään, niin mitä meille jää - pelkkää havujen huminaa?

No nyt se Tontti sitten loukkaantui :(

Joku huomautti jo aikoja sitten suvaitsevaiston ihmeellisestä pakkomielteestä vääntää pilaa vastustajien nimistä. Mikäköhän siinä on takana?

Uusrasistien hullu-uho? Tällaisia uuskielisiä käsitteitä nämä sankarit viljelevät. Mitenkäs olisi uussuvaitsevat, uushyysääjät, uusmokuttajat, uuskotimaalaiset, uusulkomaalaiset....
Näitähän keksii loputtomiin yhden etuliitteen avulla.

Tontin nimestä saisi maukkaan väännöksen mutta ei viitsi jatkaa tätä henkilökohtaisella tasolla kun ei sattunut omalle kohdalle.

Kuinka kuusijuhla ja Suvivirsi suomalaisessa perinteessä on nostalgian kaipuun paapomista? Olemmehan Suomessa ja maassa maan tavalla. Länsimaisenkin naisen on ankaran islamilaisissa maissa käytettävä julkisissa paikoissa huivia koska maassa maan tavalla. Muitakin vastaavia esimerkkejä sikäisestä tapakulttuurista löytyy ja niitä on ulkomaalaisenkin noudatettava rangaistuksen uhalla. Meillä ei olla yhtä ankaria mutta meillä on oikeus omaan kulttuuriimme omassa maassamme.

Jouko, kirjoitit juuri niin kuin asia on. Maassa maan tavalla, tai maasta pois. Ei Suomessa ole kenenkään pakko olla jos tavat ja kulttuuriperinne eivät miellytä.

Enkeliitaivaan jouluvirtenä ja jojoutuiarmasaikaa kesävirtenä ovat suomalaista kansanperinnettä ja kansallista identitettiä. Meillä on siihen oikeus hyvää oloa hakiessamme. Jos se ei jotain uutta ryhmää miellytä tai loukkaa, niin ainahan voi lähteä muualle.

"Monikulttuurisessa Suomessa koulujuhlien järjestäminen edellyttää eri uskontojen ja uskonnottomuuksien huomioimista, uusrasistien hullu-uhosta huolimatta."

- pakana olen minäkin, mutta heikoissa kantimissa lienee Tontin tyttären kasvatus jos virren tai perinteisen joululaulun kuunteleminen tempaa lapsen hullu-uholaiseen rasistiseen uskovaisuuteen...
Tsemppaa nyt Tontti pikkasen.

Muistelen tässä joulu ja pääsiäisen aika Belgiassa, jossakin alueella oli tapana tai on vieläkin.
Lapset kävivät jouluna uudenvuotena ja myös pääsiäisenä kylissä ja kaupungeissa ovelta oveen laulamaan herttaisia lauluja , lapset saivat palkkioksi muutama kolikko, makeinen tai hedelmä.
Silmään pistävä oli muslimitaustaisten lapsien osallistuminen ja kieltämättä he osasivat parhaiten laulaa (Stille Nacht heilige nacht) suom. Jouluyö juhlayö ja heiltä tuntuu laulan tulevan syvältä sydämestä. .
Tosin päinvastoin kun syntyperäiset Belgialaisten lapset, heidän sesonki alkoi, 6 joulukuuta Pyhä Nikolaus juhlasta, ja jatkoi keskeytyksettä pääsiäiseen joka päivä.

Joten käsitykseni on koulujuhlien aikana antakaa jokaiselle muslimi lapselle €5.00 ja hän tuo siitä hyvästä siskot veljet ja jopa vanhemmatkin laulamaan, suvivirsi ym..

Lilja ja nimellinen ovat nyt ymmärtäneet väärin.

Tontti ja muut kotimaiset agnostikot ja ateistit käyttävät maahanmuuttajia vain keppihevosenaan poistaakseen näkyvistään yhteiskunnassamme vielä jäljellä olevat kristillisyyden merkit.

Turha siis vedota siihen, että maassa maan tavalla, jos maan tapaa ollaan muuttamassa sisältäpäin.

Minun nimestäni saa veistellä juttuja. Siitä on aika paljon veisteltykin , osa tosin lahoja ja osa liikalannoitettua rehumäntyä. :)

"Tontti ja muut kotimaiset agnostikot ja ateistit käyttävät maahanmuuttajia vain keppihevosenaan poistaakseen näkyvistään yhteiskunnassamme vielä jäljellä olevat kristillisyyden merkit."

Tuossa saattaa olla perää. Mutta ihmisyyden olemukseen kuuluu olla selvillä sukujuuristaan ja kulttuurisesta identiteetistään. Tätähän mokuttajat toistavat maahanmuuttajienkin kohdalla. Kukaan ei kiellä kulttuurinsa harjoitamista omien seiniensä sisällä mutta ulkopuolella on noudatettava yhteisiä sääntöjä. Ja ne säännöt muodostetaan yhteisillä päätöksillä demokraattisin keinoin.

Jos Suomesta halutaan tehdä islamilainen tasavalta tai emiraatti tai vaikkapa kuningaskunta niin senkin on tapahduttava demokraattista tietä. Varmasti valtaosa suomalaisita toistaiseksi vastustaa sitä jos se kerrotaan heille suoraan. Sitä vastustavat varmasti myös ateistit.

Islamilaisuus kilpailee kristillisyyden kanssa länsimaissa. Jos kristilliset perinteet hylätään niin aika varmasti islamilaisuus tulee tilalle. Sekin on nähtävissä.

Tontti: "Vaikuttaa siltä, että menneen maailman koti, uskonto ja isänmaa -uho on yhä kokoomuksen perimmäinen agenda, vimmaisista peittely-yrityksistä huolimatta."

Voihan sitä halutessaan asian noinkin ilmaista. Metsään kuitenkin menee - ja täydellisesti. Joulujuhlaperinteessä on kyseessä nimenomaan suomalainen kulttuuriperimä. Ei koti, uskonto tai isänmaa sinänsä. Eikä vähäisimmässäkään määrin Kokoomuksen vanhojen iskusanojen kunnioittaminen. Vaan 1000-vuotisen alati muuttuvan kulttuurin arvostaminen.

Voi myös kyvyttömyyttään jäädä tuleen makaamaan tuhannen vuoden taakse, kuten seuraava lainaus osoittaa: "Minun tosin on vaikea ymmärtää, mitä suomalaista on Lähi-idän muinaisten paimentolaiskansojen uskomuksissa, jotka on Suomeen väkivaltaisella pakkokäännytyksellä tuotu."

Minä olen ylpeä suomalaisesta kulttuuriperimästä. Niin Ukosta, Tapiosta kuin sopeutumiskykyisestä protestanttisuudestakin. Ne ovat sisältämiensä arvojen kautta luoneet pohjan hyvinvoinnillemme.

Olen myös iloinen, että minun lasteni ei tarvitse osallistua minkäänlaisiin monikulttuurisen utopian ylistysmenoihin. Ja vaikka niitä koulussa järjestettäisiinkin joulun aikaan, aina voi kieltäytyä tarjoilusta ja sanoa "kaada itsellesi vaan, kiitos". Tämä ei tarkoita, etteikö kykenisi sietämään erilaisuutta.

Yksipuolisia, suomalaista kulttuuriperintoä aliarvostavia monikulttuurisia karkeloita, ei onneksi 99%:ssa suomalaisia ala-asteita järjestetä. Tästä suuri kiitos ihmisille, jotka ymmärtävät keitä ovat ja mistä tulevat, ja jotka eivät leiju jalat tukevasti ilmassa.

Lasteni koulussa oli myös erittäin lämminhenkinen ja onnistunut - perinteinen - joulujuhla. Yllättäen osallistujina ja itse näytelmissä oli myös somalilapsia. Oli hienoa saada todistaa, miten suurta sopeutumishalukkuutta maahanmuuttajissakin on.

Tontin kuvaama "uusrasismi" on kaksiteräinen miekka, mikä olisi hyvä pitää mielessä. Kivien viskominen sinne tänne voi tuntua mukavalta, mutta kannattaisiko kuitenkin erityisesti tässä kohdin kuunnella oman kulttuurinsa puhtaimpia opetuksia?

Entäs jos pointti onkin siinä, että kristillisyys ja kuusijuhlat *eivät* kuulu eivätkä ole kuuluneet monen suomalaisen kulttuuriperinteeseen, ainakaan muuten kuin pakolla?

"Entäs jos pointti onkin siinä, että kristillisyys ja kuusijuhlat *eivät* kuulu eivätkä ole kuuluneet monen suomalaisen kulttuuriperinteeseen, ainakaan muuten kuin pakolla?"

Kuten aikaisemmin sanoin, aina voi tällaisissa vakaumusta läheltä liippaavissa asioissa valita, mihin osallistuu. Ei kai kukaan pakota osallistumaan enemmistön arvostamaan juhlaan? En minäkään laittaisi lapsiani mihinkään monikulttuuriseen joulujuhlaan, vaikka enemmistö sellaisia joulujuhlia haluaisikin.

Ja ainahan voi järjestää omat juhlat omalla kustannuksellaan. Kyllä kai enemmistöllä on oikeus päättää, mitä juhlia koulussa joulun aikaan vietetään?

"Monikulttuurisessa Suomessa koulujuhlien järjestäminen edellyttää eri uskontojen ja uskonnottomuuksien huomioimista, uusrasistien hullu-uhosta huolimatta.

Näin tehtiin vuonna 2008 ainakin yhdellä helsinkiläisellä ala-asteella ja juhla oli kaikkien juhla."

Onneksi Suomi ei kuitenkaan ole monikulttuurinen maa joten tämän voi sivuuttaa erikoistapauksena, toistaiseksi. Eihän nyt yksi helsinkiläinen ala-aste vielä maata tee, eihän?

Mitä tulee joulujuhliin, ne voisi lakkauttaa kokonaan pois ja korvata jollain paremmalla, kulttuurivapaalla (hah!) toiminnalla. Kaikil olis sitte tosi nastaa ja rauha maas.

"Poindingeri :
Entäs jos pointti onkin siinä, että kristillisyys ja kuusijuhlat *eivät* kuulu eivätkä ole kuuluneet monen suomalaisen kulttuuriperinteeseen, ainakaan muuten kuin pakolla?"

Joo , entäs jos pointti onkin siinä että latinalaiset aakkoset eivät kuulu suomalaiseen kulttuuriperinteeseen , ainakaan muuten kuin pakolla.

Minäkin olen ateisti, vieläpä joidenkin mielestä kiihkoateisti.

Uskonto ja valtio pitäisivät olla erotettuja toisistaan, Suomessa ei näin käytännössä ole, mutta ei minua ei haittaa suvivirret (ne ovat lapsilleja nuorilla vain lauluja eivät mitään muuta) enemmänkin uskonnon opetus ja uskonnolliset symbolit.

On helppoa hyökätä valtauskonnon kimppuun, mutta muslimien uskonnosta ei saa sanoa mitään? Onko se sitten rasismia? Mielestäni minulla on oikeus arvostella jokaisen hokkuspokkus uskontoja.
Ei ole myöskään koulun tehtävä opettaa uskontoja kuin historiallisessa merkityksessä.

Hunnut ja ristit pois kouluista. (Nyt ole ilmeisesti hullu rasisti, koska en vaatinut pelkästään ristejä pois?)

Tontti liikkuu nyt sameilla vesillä.

Vaikka luulisi jokaisen ymmärtävän, että Tontti pyrkii "Lähi-idän muinaisten paimentolaiskansojen uskomuksilla" pilkkaamaan vain ja ainoastaan suomalaisten uskontoa, löytyy aina myös uussuvaitsevaisia, jotka tulkitsevat tuollaiset sanankäänteet arvostetun Allahin pilkaksi.

Yrittääköhän Tontti kirjoituksellaan edistää suvaitsevaisuutta ja käännyttää lukijoitaan monikulttuurisuuteen. Tarjoaako hän jonkun mielestä monikulttuurisuuden jontenkin houkuttelevana ilmiönä, jota ehdottomasti kannattaa tavoitella. Olisi kyllä omituista, jos kirjoituksen perimmäinen tarkoitus olisi jokin muu. Olisihan Tontille ja puolustamalleen asialle eduksi, jos se saa lisää kannattajia. Jokainen voi sitten arvioida, onko ko. kirjoitus onnistunut suvaitsevaisuuden ja monikulttuuriduuden mainospuheena vai tekeekö se sille enemmän vahinkoa kuin hyötyä.

Omasta mielestäni hän tarjoaa monikulttuurisuuden olemusta juuri sellaisena kuin se on; latteana (ja latistavana)historiattomana ja tylsänä. Sitä on miltei mahdotonta markkinoida houkuttelevana. Sen olen huomannut joka ainoasta lukemastani monikulttuurisuutta ihannoivasta kirjoituksesta.

Henkilökohtaisesti en erityisemmin nauti koulujen juhlien uskonnollisista piirteistä, saati virsien veisuusta. Toisaalta näkisin, että lapsillekin olisi hyvä rakentaa jonkinlainen kulttuurinen identiteetti, johon sisältyy myös omiin juuriin liittyviä asioita - ja vaikka kristinusko tuotiin Suomeen väkisin, samalla tavalla esimerkiksi islam ja kaikki muutkin uskonnot ovat levinneet nykyisille alueilleen.

Aika paljon on korostettu sitä, että mamulapsien kulttuurisen identiteetin tukeminen on tärkeää. Vihreiden joukossa on kannatettu kovasti moskeijoidenkin rakentamista juuri kulttuurisen identiteetin tukemisen nimissä. Miksi kantasuomalaisten lasten kohdalla pitäisi tehdä poikkeus ja tavallaan riisua heidän elinympäristönsä suomalaiseen kulttuuriin liittyvistä asioista? Vaikka minä ja Jarkko Tontti emme pidä virsistä emmekä kaipaa ylhäältä johdettua hengellisyyttä juhliimme, voimmeko puhua niiden puolesta, jotka haluavat koulun juhlien kristilliset piirteet säilyttää?

Olen näkevinäni ajatuksessa jonkinlaista epäjohdonmukaisuutta. Toki ajatus koulun neutraaliudesta uskontojen suhteen on hyvä, jokainen perhe voi toki itse päättää, viekö lapsensa kirkkoon, moskeijaan tai vaikka skeptikkojen kokoukseen. Toisaalta joulun viettäminen on tärkeä osa suomalaista kulttuuria ja jos sen uskonnollinen (tai mytologinen, asenteesta riippuen) alkuperä pitää monikulttuurisuuden nimissä siivota pois näkyvistä, ollaan aika epäilyttävillä vesillä. Eihän monikulttuurisuus sentään suomalaisten omasta kulttuurista luopumista tarkoita, vai mitä?

Eräässä ajankohtaisohjelmassa kerrottiin koulusta, jossa vietetään kaikkien suurimpien uskontojen juhlapäiviä - ja tuetaan siis kaikkien oppilaiden kulttuurista identiteettiä ja samalla tutustutetaan heidät toistensa kulttuuriin. Tällainen vaihtoehto tuntuisi aidommin monikulttuuriselta, jos monikulttuurisuutta tavoitellaan. Itse kyllä kannattaisin mieluummin tätä ratkaisua, jos monokulttuurisia käytänteitä nähdään tarpeelliseksi ryhtyä muokkaamaan.

"Tämä päivähän" ei ole kaikille samanlainen - moni ei halua heittää edes niitä virsiä menemään, ei ainakaan suvivirttä. Ei pidä olla kulttuurisesti suvaitsematon...

Jos taas tarkoitus on karsia kaikki sellaiset kulttuuriset piirteet, joita jokainen ei koe omakseen, pitää siinäkin olla johdonmukainen ja suorittaa kulttuurinen kastrointi tasapuolisesti kaikille ihmisille - myös ja etenkin maahanmuuttajille. Tällaista tasapäistämistä kovin moni tuskin kannattaa, ei ainakaan meidän vihreiden joukossa.

Minun tosin on vaikea ymmärtää, mitä suomalaista on Lähi-idän muinaisten paimentolaiskansojen uskomuksissa, jotka on Suomeen väkivaltaisella pakkokäännytyksellä tuotu.

Sinun on siis vaikea ymmärtää että kristinusko kuuluu suomalaiseen kulttuuriin sekä de facto että de jure. Perusteinasi näyttäisi olevan:
a) 1000 vuotta sitten tapahtunut vääryys - jättäen samalla huomioimatta 1000 vuotisen kulttuuriperinnön
b) Lähi-idästä periytyvän uskomuksen - rippumatta siitä onko se johdonmukaista jo maantieteellisen asemamme puolesta (vrt. muu Eurooppa).

Jatkaen aloittamaasi analogiaa Tontti, ruotsin kieli ei selvästikään voi mielestäsi kuulua Suomeen saati Suomen kouluihin, onhan se samalla väkivaltaisella kampanjalla tänne tuotu kuin kristinuskokin, ja ruotsia äidinkielenään puhuviakin on vain 5% kun taas kirkkoon kuuluvia on yli 80% väestöstä.

Vimmaista yritystä näyttää kuitenkin näinä aikoina löytyvän suomalaisen kulttuurin kaikenlaisesta kieltämisestä.

Mainittakoon etten itse kuulu, enkä koskaan ole kuulunut kirkkoon. Kotoani olen saanut vahvasti humanistisen kasvatuksen.

Kiitänkin sinua Tontti, ja samalla kaikkia hengenheimolaisiasi vihreiden parissa, sillä teidän on kunnia siitä että olen viimeisen vuoden aikana kokenut sellaisen poliittisen valaistumisen jonka johdosta olen lopettanut vihreiden äänestämisen, ja siirtynyt äänestämään sellaisia henkilöitä jotka uskaltavat puhua epämiellyttävistä mutta tarpeellisista ja todellisista asioista poliittisten liturgioiden sijaan.

Tontin kirjoituksia on aina ilahduttavaa ja jopa hieman elähdyttävää lukea. Niissä on aina jokin pointti tai uusi näkökulma. Lisäksi ne ovat taiten kirjoitettuja.

Monet vuodet olemmekin saaneet seurata lähes yksinomaan rasistien, uuspatrioottien ja markkinaliberaalien sekä arvokonservatiivien vouhkaamista. Oikein ahistaa se tunkkainen ja tympeä ilmapiiri, jonka tuo sakki on luonut mediaan ja koko yhteiskuntaan. Tontille heitetyistä kommenteistakin enin osa on sellaiselta - noh - ahdasmieliseltä paskasakilta. Mitäpä tuota kaunistelemaan.

Kiitosta et paljon saa jatkossakaan: vallitsevasta mielipiteestä poikkeava kirjoittelu yritetään leimata joko kyläoriginellin tai änkyrän jurnutukseksi. Seuraavaksi "ne" yrittävät nauraa sinulle.

Lieneekö hieman vanhakantaista ottaa lainaus vieläpä Gandhilta, joka on jo vähän förbi. Mutta tämä toivottavasti sopii: "Ensin he eivät ole huomaavinaan sinua. Sitten he nauravat sinulle. Sitten sinä voitat heidät".

"Monikulttuurisessa Suomessa koulujuhlien järjestäminen edellyttää eri uskontojen ja uskonnottomuuksien huomioimista, uusrasistien hullu-uhosta huolimatta.
Näin tehtiin vuonna 2008 ainakin yhdellä helsinkiläisellä ala-asteella ja juhla oli kaikkien juhla."

- minkä h...tin takia pidetään sitten mitään "juhlaa". Juhlitaan joulun tuloa, mutta sen merkityksestä ei Tontin mukaan saisi mainita sanaakaan?
Juhlitaan kouluissa mieluummin vaikka Joulun jälkeen alennusmynntien alkamista ja kulutusjuhlaa. Se on ihanasti "Tätä Päivää".

Pitkään mietin, onko tuo Nimettömän kehukirjoitus sarkasmia. Päätin, että on - tulee parempi mieli.

Olisihan se hienoa jos nauretuksi tuleminen edeltäisi aina voittoa.

Jos jonkinlaista juhlaa on ihan pakko ennen vuodenvaihdetta viettää niin opetusministeriön tulee laatia ohjeet juhlissa käytettävästä rekvisiitasta.
Jos kuusi-nimistä puuta käytetään yleisessä kokoontumistilassa niin sen koristelu tulee suorittaa arvovapaasti ja ilman uskonnollisia hullu-uholaisia viitteitä. Latvassa ei saa olla tähteä eikä oksilla enkelikoristeita. Kynttilät, värikkäät pallot ja mahdollisesti makeiset ovat sopivia koristeita.
Juhlapäivänä nautittavaan ateriaan ei saa kuulua sianlihaa, koska se saastaisena eläimenä voi loukata samassa tilassa aterioivia muihin uskontokuntiin kuuluvia.

Kulttuureja on monia, myös meidän suomalaisten keskuudessa. Kommentteja lukiessa tuntuu, että minulla ainakin on vähemmän yhteistä tämän porukan kanssa kuin urugualaisen maanviljelijän. Ihan hyvä bloggaus, Tontti.

Hyvä Jarkko, osuit juuri oikeaan saumaan. Erinomaista, kerrassaan erinomaista! Joulu on muinainen pakanallinen bakkanaali, jonka imperialistiset valloittajakristityt (ruotsalaiset) ymppäsivät omiin harhaisiin uskomuksiinsa sopivaksi ja/tai päinvastoin. On äärimmäisen epäisänmaallista puolustaa aasialaista kristinuskoa joulurituaaleissa, pitäisi palvoa alkusuomalaisia maahisia, tonttuja, pukkia ja Ukkoa. Prrrkele.

Mie luulen yleisesti ja laajasti ottaen olevani huomattavasti lähempänä Tontin näkemystä maailman ja suomalaisen yhteiskunnan tilasta kuin tässä kirjoitusta kritisoineita mielipiteitä.

Tuon koin jostain syystä tärkeäksi sanoa ennen kuin muuta mainitsen.

Eli sen asian, joka tuli mieleen.

Ala-asteen toisen luokan jälkeen en ole käynyt uskonnontunteja. Paitsi muutaman sitten lukiossa, kun oli yhteisiä. Vaan muutoin ala-asteella, silloin kauniilla 80-luvulla, luokanopettajamme oli sitä vanhan koulukunnan väkeä, joka jokaisen päivän aloitti soittamalla urkuharmoonilla virren. Me oppilaat lauloimme mukana.
Tämä oli ainoastaan mukavata, hyviä ja kauniita melodioita on tässä meidän virsikirjassa. Eikä joka-aamuinen veisuu minusta kristittyä aivopessyt.

Vaikka jouluisinkin oli sitä evankeliumia ja muuta. Joku se semmonen rauhan ja lempeyden viesti, mikä näistä kuvaelmista usein jäi päällimmäiseksi mieleen, on varmasti osaltaan edesauttanut omaakin kasvamistani (monilta osin) tasapainoiseksi, asioihin kriittisesti suhtautuvaksi joskin rajojen avautumisen hyvänä asiana kokevaksi ihmiseksi.

Että sitä vaan täsä ehkä halusin pohtia, että ei pidä pesuveden mukana heittää sitä pyykkiä pois. Vai mitenkä nämä sanonnat menevät.

Suhtaudun uskontoihin hyvin kriittisesti, toisaalta en ole vakaumuksellinen ateistikaan, koska se vaatisi liikaa sokeaa uskoa. Erityisesti fundamentalismia pidän ihmiskunnan aidsina, joka sairastuttaa kaikki yhteiskunnat, joissa se pääsee valloilleen. Vastustan uskontojen nostamista kritiikin yläpuolelle epämääräisen "uskonnollisten tunteiden kunnioittamisen" nimissä, koska yhteisöllisyydessään uskonnot ovat käytännössä politiikkaa. Erityisen paljon vastustan uskontojen nostamista kritiikin yläpuolelle silloin, kun niiden harjoittajat vaativat sitä väkivalloin.

Kuulun Vihreisiin, koska kannatan arvoliberaalin yhteiskunnan rakentamista ja ylläpitoa ja kaikenlaisen tasa-arvon vahvistamista sekä ympäristön arvon ymmärtämistä taloudellisia päätöksiä tehtäessä. Monikulttuurisuuteen suhtaudun vaihtelevasti, riippuen siitä, mitä tuolla kummallisella sanalla milloinkin tarkoitetaan.

Jos monikultturisuudella tarkoitetaan yhteiskuntaa, jossa jokainen ihminen saa elää vapaasti haluamallaan tavalla (mikä pitää sisällään uskonnonvapauden, seksuaalisen vapauden jne.) niin kauan kuin ei vahingoita muita tai riko joko maan lakeja tai toimi ihmisoikeuksien julistuksen vastaisesti, kannatan ehdottomasti monikulttuurista Suomea.

Jos taas monikulttuurisuudella tarkoitetaan sitä, että omasta kulttuurista pestään pois kaikki sellaiset piirteet, jotka ovat vieraita muiden kulttuurien edustajille ja toisaalta näitä muita kulttuureja suojellaan kaikelta kritiikiltä ja integraatiolta, näkisin ilmiön aika epäilyttävässä valossa.

Vihreänä ja humanistina olen sitä mieltä, että kaikkien kulttuuria tulee kunnioittaa, myös oman kulttuuripiirin erilaisia alakulttuureja, niin kauan kuin ne täyttävät edellä mainitut keskeiset ehdot (eli eivät ole ristiriidassa maan lakien tai ihmisoikeuksien julistuksen kanssa).

Näkisin, että kolumneissaan Jarkko kärjistää ja provosoi tahallisesti, jotta saisi ihmiset ajattelemaan ja kommentoimaan ajatuksiaan - ja niinhän hyvä kolumnisti tekee. Hajuttomia ja mauttomia läpäläpä-kolumneja ei kukaan jaksaisi lukea.

Toisaalta Jarkon kritiikki kohdistuu aika turvalliseen kohteeseen eli suomalaiskansalliseen kulttuuriin. Kiihkoilu kodin, uskonnon ja isänmaan tiimoilta on toki kornia, todellakin menneen maailman touhuja. Toisaalta maltillisessa uskonnollisuudessa ei ole mitään vikaa, kotia jokainen tarvitsee (vaikka teinipunkkari saattaa kadulla huutaessaan muuta luullakin tapeltuaan isänsä kanssa) ja vaikka isänmaa sanana on etovan hurmoksellinen, kyllä se oma maa, jossa voi laatia omia lakeja ja edistää ihmisoikeuksien julistuksen mukaisia arvoja, on ihan kätevä juttu - kysykää vaikka palestiinalaisilta.

Provokaatiota tai ei, Jarkon teksti edustaa tietynlaista vihreää suvaitsemattomuutta, joka ei lopulta ole sen mukavampi juttu kuin muidenkaan suvaitsemattomuus, vaikka on poliittisesti korrektimpaa kritisoida suomalaista kulttuuria ja suomalaisia kuin vaikkapa somalikulttuuria tai yleensä islamia, joiden kritisoimisen monet vihreät ovat täydellisesti demonisoineet. Ymmärrän provokaation arvon, mutta nykytilanteessa en välttämättä pitäisi järkevänä kärjistää yhtään enempää vihreiden ja meihin epäilevästi suhtautuvien välistä vastakkainasettelua. Sehän ei varmaankaan käännytä kovinkaan suuria massoja vihreiksi, sen sijaan se rakentaa vihreiden imagoa aika arveluttavaan suuntaan ja ajaa äänestäjiä anti-vihreään suuntaan, missä kulttuuristen ryhmien keskinäistä suvaitsevaisuutta ei enää edes yritetä edistää.

Olin minäkin nuorena punkkareiden mukana hoilaamassa, että "koti, uskonto, isänmaa - pelkkää paskaa!", ja hauskaa oli, mutta en näkisi, että samalla asenteella kannattaa rakentaa arvoliberaaliutta ja suvaitsevaisuutta edistävän puolueen poliittista imagoa.

Ei tästä ole kovinkaan pitkää aikaa, kun "meidän" kulttuuriimme kuului uskoa maan olevan litteä ja auringon kiertävän maata. Eri mieltä olevat poltettiin, jos suunsa aukaisivat. Edelleen erimielisiä pyritään syrjimään järjestämällä valtion kouluissa ym. juhlat perustuen tähän kulttuuriperinteeseen, johon kukaan älykäs ihminen ei rehellisesti voi samaistua. Suuri osa ihmisistä menee mukaan tavan vuoksi, vaikka todella uskovaisiahan on "meistäkin" alle 50 %. Se alkaa jo näkyä kirkosta eroavien määrässä. Sen olisi syytä näkyä muuallakin.

Mielipiteeni Jussi K. Niemelän kanssa on täysin identtinen! Hyvin sanottu!

Tavan vuoksihan me vietämme joulua, pääsiäistä, vappua, juhannusta... Jokainen voi toki viettää niitä omalla tavallaan eikä joulunakaan tarvitse leipoa synttärikakkua Jeesus-lapselle, mutta ei kai näiden tapojen mytologista taustaa tarvitse kokonaan piilottaa, niiden tunteminenhan on lapsillekin ihan yleissivistystä. Lapset saavat sitten itse päättää, mihin uskovat ja mihin eivät.

Olen kyllä samaa mieltä siinä, että tunnustukselliset sävyt pitää koulujen juhlista karsia. Virret maistuvat pahalta suussa ja sattuvat korviin. Sen sijaan jokin seimikuvaelma on ihan söpöä, mytologinen rituaali, johon voi suhtautua vaikkapa samoin kuin Halloweeniin,jota sitäkin on Suomessa alettu juhlia, vaikka mörköihin ei yleisesti uskotakaan.

Hyvä vastine Jääskelaiseltä, kiitos.

Monilla tuntuu olevan melkoisia traumoja kristillisyydestä. Syitä voi vain arvailla.

En ihmettelisi jos joku kohta vaatii ristien poistamista krikkojen katolta. Ne kun ovat myös ei-kristittyjen näkyvillä ja niitä löytyy joka pitäjästä.

Heh heh. Hyvä provokaatio, Jarkko. Kun joku uskaltaakin asiasta kirjoittaa, pienet nelikulmaiset mokukriitikkorobotit tulevat heti pienet nelikulmaiset sähkösilmät vilkkuen syytämään pieniä nelikulmaisia "mokukriittisiä" oppilauseitaan, jotka kaikki ovat jo pyytämättä kuulleet noin kymmenen tuhatta kertaa. Sitten pienet nelikulmaiset robotit vielä piipittävät närkästyneesti sananvapaudestaan (siis omastaan, ei koskaan muiden), kun joku pyytää pieniä nelikulmaisia robotteja antamaan edes kerran suunvuoron muillekin. Sehän olisi aivan kauheaa sananvapauden riistoa, jos ihmiset saisivat joskus puhua asioista keskenään pienten nelikulmaisten robottien piipityksen häiritsemättä.

Jos Vihreissä olisi enemmän puheenvuorojesi mukaista ajattelua, ei minulla olisi minkäänlaista ongelmaa äänestää Vihreiden ehdokasta missä tahansa vaaleissa. Mielestäni erittäin humanistista ja rakentavaa otetta tähänkin asiaan, kiitos siitä.

Niemelän ja Panun, ja salanimi Nälkäkorven, jonka suoltamaa "ajatusta" meillä on ko. blogista ilo lukea, esittämien kommenttien tuoma lisäarvo yhteistyön rakentamiseen ja suvaitsevaisuuden lisäämiseen jää minulta kyllä havaitsematta. Tuon tyyppistä suhtautumista vakavaan asiaan ja kielenkäyttöä odottaisi lähinnä vähäväkisiltä kansalaisilta.

Mutta antaa pitemmittä puheitta poikien kommenttien ja Nälkäkorven blogin todistaa puolestaan. Samoin tekevät Jääskeläisen hyvät kommentit.

Monikulttuuristuvassa Suomessa on tärkeää tukea lasten kulttuurisen identiteetin muodostumista, olivatpa heidän taustansa mitkä hyvänsä. Siksi en kannata kaikkien kristillisten piirteiden karsimista koulujen juhlista, vaikka tunnustuksellisessa muodossa niitä ei pidäkään toteuttaa, kuten ei uskonnon opetustakaan. Jeesus nyt kuitenkin on jo filosofina aika tärkeä osa länsimaista ajattelua, vaikka häntä ei jumalana kaikissa piireissä palvottaisikaan. Sama pätee tietysti muslimilasten kohdalla Muhammediin, vaikka profeetta esikuvana melko lailla Jeesuksesta poikkeaakin.

Toisaalta kulttuurinen kritiikki on sekin äärimmäisen tärkeä asia. Muutenhan mikään kulttuuri ei kehity. Oman kulttuurin lisäksi pitää voida kritisoida myös muita kulttuureita - asiapohjalta ja mieli avoimena. Käytännön tasolla monet opettajat opettanevat lapsille myös kriittistä ajattelua, mutta ehkä kriittisestä ajattelusta pitäisi tehdä oma oppiaineensa - tai todellisuuden (aikapula) tuntien integroida kriittinen ajattelu kaikkien aineiden opetussuunnitelmiin, jotta erityisesti uskonnolliselta fundamentalismilta vältyttäisiin ja lapsia kannustettaisiin terveeseen skeptisyyteen (joka on eri asia kuin äärispektikkojen nihilistinen kiihkomaterialismi).

Tämä tietysti edellyttäisi, että paitsi kristinuskon, myös ei-kristittyjen maahanmuuttajien uskonnolliset fundamentit asetettaisiin kriittisen tarkastelun kohteeksi. (Samaa kritiikkiä pitäisi opetella harrastamaan myös kaikkien poliittisten ideologien suhteen, erityisesti omaksi koettujen.) Jos liikunta oppiaineena kannustaa lapsia liikkumaan, voisi kriittinen ajattelu kannustaa kyseenalaistamaan kaiken, myös sen aatteellisen maaperän, jolla itse seisoo. Subjektiivisen todellisuuden ja erityisesti sen aatteellisten rakenteiden säännöllinen purkaminen ja uudelleenkokoaminen on hyvä harrastus, jota itse kunkin kannattaisi harrastaa useammin - myös meidän vihreiden, vaikka muita oikeammassa tietysti olemmekin... :-)

Mitä tähän vihreiden ja persujen vastakkainasetteluun tulee, se ei nähdäkseni johda sen enempää viisauteen kuin onneenkaan. Ihmiset ovat joskus oikeassa, joskus väärässä. Se, että olemme eri mieltä väärässä olevan kanssa, ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme itse automaattisesti oikeassa. Usein kiistakysymyksien tiimoilta syntyy hedelmätöntä uhoa siksi että alkuperäisessä kysymyksessä on vikaa. Esimerkiksi Hamas ja Israel ovat molemmat väärässä, vaikka palestiinalaiset juuri nyt enemmän kärsivätkin ja Israel tekee tuhoisampaa vääryyttä kuin Hamas raketteineen. Vihreät ja persut ovat hieman samanlaisessa tilanteessa, paitsi että kumpikaan puolue ei vielä ole varsinaisesti iso ja mahtava. Ideologisessakin sodassa ensimmäinen uhri on kuitenkin totuus, mikä on Vihreän Langankin palstoilla havaittavissa.

"Pitkään mietin, onko tuo Nimettömän kehukirjoitus sarkasmia. Päätin, että on - tulee parempi mieli."

Hah! Siis väärin kehuttu. Alkaa tuo ahdasmielisyys olla jo aika ahdasmielistä...

Onkohan Tontti sisäistänyt sitä, että luterilaisuus on arvoiltaan varsin vahvasti perinteistä pohjoismaalaisuutta?

Toiseudenkin ymmärtäminen on tärkeää. Nyt kun on niin, että J. Nälkäkorpi on itsensä kanssa samaa mieltä, voimme uskoa senkin, että Zen on viimein laskeutunut ateistiseen maailmaan.

http://zachrishaaparinne.wordpress.com/2009/01/14/ateistista-vainoharhai...

"Jarkko Tontti väittää kolumnissaan ”Koulujuhlat tähän päivään” 12.1. Vihreässä langassa, etteivät suomalaisten koulujen juhlat saisi perustua kristinuskoon tai sen perinteeseen. Tontti perustelee väittämäänsä sillä, että kristinusko ei kuulu tähän päivään ja, ettei käytäntö tue monikulttuurisuutta (1).

Tontin mukaan kokoomuksen pitäisi hylätä kristinusko ja vahvistaa imagoaan nuorekkaana kaupunkiliberaalina puolueena eikä tähän sovi ”uho” ”kodista, uskosta ja isänmaasta”. Tarkoittaako se, että on kristitty tai ei kannata kristinuskon suoranaista kieltämistä, että kannattaa vanhoja suojeluskuntalaisia periaatteita? Ja jos Tonttia oikeasti (lue: tärkeä sana) kiinnostaa suojeluskuntalaisesta iskulauseesta irtautumista, miksei Tontti vaadi kodin merkityksen poistamista kokoomuksen arvomaailmasta?

Tontti ei myöskään allekirjoita uuden opetusministeri Virkkusen toteamaa ”[kristilliset juhlat] kuuluvat suomalaiseen kulttuuriperinteeseen”. Kolumnistin mukaan Lähi-idästä saapunut paimentolaiskansojen uskomus on tuotu Suomeen pakkokäännytyksellä. Jos kristinuskosta ei ole tullut osa suomalaista kulttuuria vielä lähes tuhannenkaan vuoden jälkeen, miten Tontti kuvittelee maahanmuuttajista tulevan suomalaisia koskaan? Puheet pakkokäännytyksestä taas nostavat lähinnä hymyn tämän kirjoittajan huulille – kukas se olikaan kieltämässä kristillisen perinteen kouluissa?

Kirjoittajan väitettä siitä, ettei kristinusko kuulu tähän päivään en ymmärrä lainkaan. Vuoden 2007 lopussa kirkkoon kuului 81,7% - 4 327 313 – suomalaisista ja noin 60% solmituista avioliitoista oli evankelisluterilaisia. Jopa 88,5% on käynyt evankelisluterilaisen rippikoulun ja syntyneistä 84% sai vuonna 2007 evankelisluterilaisen kasteen (2). Kun vielä ynnätään mukaan ortodoksinen kirkko, katolinen kirkko ja kristilliset herätysliikkeet, voidaan varsin vakuuttavasti todeta, että kristinusko on osa Suomea ja läsnä selvän enemmistön elämässä. Meillä demokratian kannattajilla on tapana ajatella, että enemmistön vakaumuksella ja tahdolla on väliä. Tontista en menisi takuuseen.

Monikulttuurisuuden vetäminen tähän soppaan taas on lähinnä keppihevonen. Miksei joulujuhlissa voitaisi tuoda esille myös muita uskontoja ja miksi niiden esilletuominen edellyttäisi pannaa kristinuskolle? Ja jos nämä nykypäivän ateistit tosiaan pelkäävät, että heidän lapsensa ovat aivopesun uhreja laulaessaan ”Maa on niin kaunis”, on parempi hakeutua pikaiseen hoitoon kuin vaatia muita samaistumaan omaan paranoiaan vainoharhaisuuteen.

Herää myös kysymys miksi joulua, tai muita kristillisiä juhlia, tulisi ylipäätään juhlia jos kerran kristinuskoa ei saa tuoda esille koulun juhlissa? Onhan se huvittavaa, että kristillinen juhla ei saisi muka olla kristillinen. Kuin väittäisi, ettei vihreiden puoluekokous saisi olla ympäristöpainotteinen.

Ymmärrän hyvin, että on väärin tuputtaa kristinuskoa ainoana oikeana totuutena, mutta joulujuhlien kristillisyys ei täytä millään tasolla käännytyksen määritelmiä. Ainoa, joka nyt tuputtaa omaa uskoaan tai uskomattomuuttaan on Tontti, jonka on näemmä vaikea hyväksyä kansan enemmistön vakaumusta. Kuka se olikaan se todellinen kulttuuri-imperialismin harjoittaja?

Minä en tuputa Sinulle kristinuskoa, älä sinä tuputa minulle ateismia."

Alkuun kysymys: Kuka tai mitä on Johannes Nälkäkorpi? Nuo tekstit eivät vaikuta ihan terveen mielen tuotoksilta. Häpeän jos joku vihreä tuollaisia kirjoittaa.

Kristinuskosta sanoisin, että eikö sitäkin tulisi suvaita siinä missä muidenkin uskontoja niin kauan kun usko on harmitonta meille muille kuten luterilainen kansankirkkomme pääosin on?

Vaikkapa nälkävuosien kokemuksista peräisin olevan suvivirsi (suvi suloinen, toive hallattomasta kesästä) on merkitykseltään niin paljon enemmänkin kulttuuriperinteeseemme nivoutunut, eikä vain kristillinen. Lauletaan sitä maamme historiaa ja sen kovia aikoja ja kesän tuomaa iloa kunnioittaen. Eikai se nyt ole keltään pois, kirjailija Tontti?

Erittäin ikäviä ja suomalaista ja eurooppalais-kristillistä kulttuuria loukkaavia mielipiteitä Tontilta. Olen täysin samaa mieltä P.I. Jääskeläisen kanssa:

”Jos taas monikulttuurisuudella tarkoitetaan sitä, että omasta kulttuurista pestään pois kaikki sellaiset piirteet, jotka ovat vieraita muiden kulttuurien edustajille ja toisaalta näitä muita kulttuureja suojellaan kaikelta kritiikiltä ja integraatiolta, näkisin ilmiön aika epäilyttävässä valossa.”

Ymmärrän toki senkin pointin, että kolumnistin tehtävä on herättää keskustelua ja siinä hän onnistuikin. ”Hajuttomia ja mauttomia läpäläpä-kolumneja ei kukaan jaksaisi lukea.”

Seuraava kommentti sisälsi todella oudon syrjintäväitteen:

”Edelleen erimielisiä pyritään syrjimään järjestämällä valtion kouluissa ym. juhlat perustuen tähän kulttuuriperinteeseen…”

Anteeksi vaan, mutta 80-90 % suomalaisista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Se on osoitus siitä, mikä on kansan enemmistö ja haluaa luterilaisen kulttuurin kuuluvan suomalaisiin perinteisiin. ”Erimieliset” voivat järjestää omat uskonnottomat joulujuhlansa muualla. Miksi perinteitä kunnioittavan enemmistön pitäisi taipua nihilistisen vähemmistön kieltohenkiseen tyranniaan? Uskonnonvapaus, joka Suomessa pitäisi vallita, tarkoittaa vapautta uskoa johonkin, ei uskontojen poispyyhkimistä näkyvistä..

Niin kauan kun kirkkoon kuuluu näinkin suuri osa kansasta, ei ole todisteita siitä että suomalaiset kansana haluaisivat millään tavalla hylätä kristillisiä perinteitä. Ne ovat mitä syvimmässä määrin osana suomalaista kulttuuriperinteitä siinä missä tonttuperinteetkin, samoin kuin joululeivonnaiset, juhannusperinteet, sauna, latinalainen kirjaimisto, perunaruuat, kesämökkeily, parlamentaarinen demokratia ja liberaali yhteiskunta. Näistä perinteistä tai niiden raaka-aineista osa on todellakin tullut maahamme ulkoapäin eivätkä ne silti ole yhtään vähempiarvoisia.

Tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta on turha puhua tässä keskustelussa, sehän on poistettu kouluista ajat sitten. Virsien laulaminen ei ole tunnustuksellista uskonnon tuputtamista, vaan yksinkertaisesti musiikkia ja rituaalia, joka luo turvallisen ja rauhaisan olon, joka kussakin juhlassa on hyvä saavuttaa. Miksei virsiin voi suhtautua kuten muuhunkin musiikkiin? Eräisiin tapahtumiin ja ajankohtiin tietty musiikki vain kuuluu perinteeseen, tunnelma tuntuisi puutteelliselta ilman sitä. Soitettakoon joulujen joulujuhlissa sekä jouluvirsiä että tonttulauluja, niin on tehty iät ja ajat.

Olen pitänyt Vihreitä puolueena, joka kunnioittaa kansojen vanhoja perinteitä (tietysti edellyttäen että ne eivät ole ristiriidassa esim. ihmisoikeusjulistuksien kanssa) ja joka pyrkii suojelemaan niitä esimerkiksi kaupallisuuden tai globalisaation paineilta. Olenko tosiaan erehtynyt? Eikö vanhojen suomalaisten arvojen suojelu merkitse mitään? Suojellaanko perinteitä vain silloin, kun ne ovat jonkin pienen vähemmistön perinteitä, kotimaisen tai ulkomaisen? Patistetaanko enemmistösuomalaista kulttuuria taipumaan kasvottoman globalisaation alle?

Laura Honkasalo kirjoittaa myös erittäin osuvasti:

”Omat lapseni käyvät kirkossa ja menevät pyhäkouluun, koska haluan antaa heille jonkinlaiset uskonnolliset työkalut. Kun he alkavat murrosiässä pohtia minuuttaan ja maailmankuvaansa, heillä on jotain hengellistä pääomaa josta lähteä liikkeelle. Valitkoon sitten islamin, noituuden tai vaikka kyynisyyden, mutta ainakin heillä on tieto siitä, mitä luterilaisuus on. Heidän maailmankuvansa ei pohjaa vain materiaan, eivätkä vuodenkierron juhlat ole pelkkiä suklaa-tarra-orgioita.”

Eikä juhlien pidäkään olla pelkkiä ruoka- tai karkkiorgioita. Hengellinen sanoma niiden takana on hyvä tiedostaa. Ja minun puolestani Suomessa saisi ihan vapaasti olla jokin täysin pakanallis-alkuperäinen juhla, jonka takana oleva henki selitettäisiin jonkin rituaalimenon kautta. Juhannus on ehkä lähin sellainen, vaikka se ei sinänsä juuri vanhoja rituaaleja sisällä. Ateistit voisivat ihan vapaasti viettää vaikka jotain ”järjen juhlaa” tms, johon kuuluisi omia rituaaleja, joiden kautta sanoma tiedostettaisiin. Kulttuuri on sarja rituaaleja ja tunnelmia, ilman niitä se olisi tylsää ja voimatonta… ja ilotonta.

”Herää myös kysymys miksi joulua, tai muita kristillisiä juhlia, tulisi ylipäätään juhlia jos kerran kristinuskoa ei saa tuoda esille koulun juhlissa? Onhan se huvittavaa, että kristillinen juhla ei saisi muka olla kristillinen. Kuin väittäisi, ettei vihreiden puoluekokous saisi olla ympäristöpainotteinen.”

Aivan. Joulusta on tullut näinkin suuri juhla ja rauhan symboli juuri kristinuskon ansiosta, oli ajankohdalla vaikka kuinka pakanallinen alkuperä. Pakanallisena keskitalven juhlana se olisi koululaisille ehkä pari vapaapäivää, tuskin enempää. Koululaiset saavat kiittää mm. kristinuskoa pitkästä joululomastaan, koska sekin johtuu välillisesti joulun suuresta merkityksestä. Kunnia sille, kelle kunnia kuuluu: joulujuhlissa kristillisen sanoman on tietenkin oltava läsnä! Toki rituaalipainotteisesti, ei käännytyspainotteisesti. Jos joku ei kerta kaikkiaan kestä kristillistä joulujuhlaa, hän saakoon minun puolestani vapautuksen... mutta mihin vedetään raja, mitä kaikkia vapautuksia koululainen voi saada koulun ohjelmasta vain siksi, että se ”tuntuu tylsältä tai epämiellyttävältä”?

On jopa monia toisenuskoisia maahanmuuttajia, jotka arvostavat maamme perinteitä ja antavat lastensa osallistua suomalaisiin koulujen kristillisvaikutteisiin joulujuhliin. Jotkut ovat jopa tainneet kirjoittaa mielipidekirjoituksia, joissa pyydetään että suomalaiset pitävät omat perinteensä.

Jos Jarkko Tontin joulumielipiteistä tulee osa Vihreiden virallista linjaa, puolue tulee lähitulevaisuudessa menettämään ääniä – ja paljon.

Kaunis kirjoitus sinivihreältä.

Niinhän se on, että enemmistöä on helpompi kritisoida ja kiitos kristillisiin arvoihin pohjaavan suomalaisen yhteiskunnan, se on myös mahdollista.

Kun islamilaiset kulttuurit ovat vertailukohtana pannassa, niin verrataan sitten Venäjään. Sielläkään ei kolumneissa ihan mitä vaan uskalla sanoa :)

Pienenä sivuhuomauksena kannattaa muistaa millaista oli olla lapsi. En minä ainakaan usein laulaessani miettinyt laulun sanoja vaan lauloin ulkomuistista, joten näistä enkeli taivaan ja suvivirsi- laulamisista ei tullut pienintäkään uskonnollista tartuntaa herkkään lapsen mieleeni. Tai ehkä olin tyhmä lapsi.

Mut oikeasti, ei lapset kelaa asioita samalla lailla kuin aikuiset. Virret kuului joulu- ja kevätjuhlaan ja se siitä.

Sama asia, jos joka välissä toitotetaan, että kaikki on samanarvoisia. Lapsi kyllä tietää, että oikeasti jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset ja toisaalta kivan tyypin kanssa on kiva leikkiä oli tämän perheen sosiaalinen status, kaverin sukupuoli, ihonväri jne. mikä tahansa. Itse esim. lapsena suhtautuduttiin kehitysvammaiseen naapurinlapseen ihan normaalisti, mutta vanhemmat jaksoi muistuttaa, että ottakaa se nyt mukaan leikkehin, vaikka se onkin vammainen. Niinpä.

"Virsien laulaminen ei ole tunnustuksellista uskonnon tuputtamista, vaan yksinkertaisesti musiikkia ja rituaalia, joka luo turvallisen ja rauhaisan olon, joka kussakin juhlassa on hyvä saavuttaa. Miksei virsiin voi suhtautua kuten muuhunkin musiikkiin?"

Enpä minä ainakaan ole osannut niihin suhtautua kuten mihin tahansa - muistan, että viimeistään jostain 2-3-luokkalaisesta lähtien niiden laulaminen tuntui todella oudolta. Useiden virsien sanat ovat aivan verrannollisia rukoukseen, tarkoituksella. Ei niistä ole koskaan tullut turvallista ja rauhaisaa oloa, pikemminkin ristiriitainen ja ulkopuolinen.

Onneksi joulua ei ateistinkaan tarvitse jättää väliin. Lähes kaikki jouluun liittyvät perinteet ovat epäkristillisiä, samoihin muihinkin juhliin. Monia on siitä syystä koitettu kitkeä poiskin, osa taas otettu uusiokäyttöön tarkoituksena korvata pakanallinen juhla kristillisellä. Kristinuskoon liittyviä piirteitä on yllättävänkin vähän.

Niinpä omina kouluaikoina joulujuhlassakin kristillistä oli oikeastaan vain joulukuvaelma, koska kirkossa ei käyty - lukiossa taas sitten vain joulukirkko. Eräät ystäväni kuitenkin olivat syystä käärmeissään, kun heidän lukiossaan koko joulujuhla järjestettiin kirkossa. Siinä tilaisuudessa ei mitään muuta kuin kristillisyyttä ollutkaan.

Jos haluatte olla perillä suomalaisten perinteiden juurista, suosittelen lukemaan kirjan "Perheen omat juhlat" (http://www.pro-seremoniat.fi/juhlat/kirja.phtml). Se tarjoaa paitsi vinkkejä juhlien järjestämiseen, myös hyvää yleistietoa.

Samaa mieltä Miljan kanssa: useimmat virret ovat sanojensa puolesta aikamoisen tunnustuksellista änkyräuskonnollisuutta ja niiden veisaaminen ärsytti jo lapsena, saati nyt. Eli vaikka kannatankin kristillisten piirteiden säilyttämistä joulukuvaelmissa ja eri juhlien kristillis-mytologisen taustan kertaamista (jo ihan oman kulttuurin tuntemuksen nimissä), pidän virsien pakkolaulattamista kiusallisena - tosin Suvivirsi on poikkeus, koomisessa vanhahtavuudessaan sanat hahmottuvat useimmille lähinnä koulunlopetusrituaalina.

Kirkossakäynnin kyllä pitäisi olla kaikille vapaaehtoista, myös niille jotka kirkkoon kuuluvat. Koulu ei kuulu kirkkoon eikä kirkko kouluun. Aikoinaan pidin koululaisena kunnia-asiana pakenemista kirkkoon matkaavista kulkueista. Nyt, opettajana, se on vähän vaikeampaa.

Tässä keskustelussa nähdään muutama asia, joita voi pitää valitettavina. Vaikka toisaalta kuka välittää.

1- monet suomalaiset ovat jättäneet taakseen vielä 30-50 v. sitten vallinneet perinteet
2- mitään uutta yhteistä ei ole löydetty vanhojen perinteiden tilalle. Olemme kasvaneet erilleen toisistamme
3- vihaamme omia perinteitämme. Ulkomaalaisten perinteitä puolustamme
4- on aika erikoista huomata, että ainoat suomalaisia yhdistävät tekijät alunperin ovat syntyneet uskonnosta. Vaikka toisaalta näinhän se on yllättäen muslimeillakin
5- kun uskonnollisuuteen perustuva yhteisöllisyys häviää, jäljelle jää vain kaupallisuus
6- tontti käyttää keppihevosenaan mitäpä muutakaan kuin lapsia. Lasten edulla voidaan perustella mitä tahansa. Aika halpaa toisaalta. Nykyajan pyhä lehmä
7- on kyllä todella tekopyhää taistella suomalaisia perinteitä vastaan vetoamalla "lasten etuun" - kyynelsilmin ja nyyhkyttäen lapsiparkojen puolesta

"Minä en tuputa Sinulle kristinuskoa, älä sinä tuputa minulle ateismia."

Et sinä, mutta entä sinun valtiosi, veronkantaja-kirkkoineen?

Onneksi Carltonin tarjoama mahdollisuus pikkusen on tottakin, paikoin.

Mitä Keski-Korpelan aakkosiin tulee, niin huomio on hyvä. Asiassa on kuitenkin ero. Aakkosilla voi kirjoittaa vapaammin kuin kristinuskolla. Aakkoset ovat eurooppalaista hapatusta, eivät kuitenkaan yhtä pahaa kuin kristinusko. Sama koskee muutakin pakolla tuotua. Ruotsinkielikin on ollut kielteinen ilmiö suomalaisen mielen kannalta, ei kuitenkaan niin kielteinen kuin kristinusko. Ruotsinkieltä ja aakkosia on ollut myös helpompi pakoilla kuin kristinuskoa. Nyt asia saattaa olla kääntymässä toisin päin, mutta historiallinen vaikutus on vielä selvä. Kristinusko, enemmän kuin mikään muu yksittäinen asia, on vienyt meiltä mielen, kielen, merkityksen, alitajunnan, myytit, ja antanut tilalle huonosti sulatettua kuonaa.

Mikä siinä virsien laulamisessa on niin kamalaa? Tuleehan sitä laulettua vaikka mitä lauluja, jos melodia on hyvä, oli sanoitus miten huono tahansa. Joskus johonkin sanoitukseen kiinnittää huomiota vasta vuosien jälkeen ja joitakin ei mieti ollenkaan. Miten lapsen mielen virsien laulattamisella, mutta kaikki muu laaduton sanoitus on ihan ok? Kuunnelkaapa rock-, pop- ja iskelmäsanoituksia; onko ne teidän lapsilta pannassa vai vain sellaiset missä on jotain isin tai äidin mielestä arveluttavaa?

Kristilliset perinteet kuten joulujuhlien tavat liittyvät ensinnäkin suomalaisten valtauskontoon, johon kuuluu lähes 90 %, ja toiseksi ne ovat eläviä perinteitä, toisin kuin Ukon tai Tapion jutut, joista kukaan ei tiedä juuri mitään eikä välitä. Sen sijaan enemmistö pitää seimikuvaelmista ja kauniista joululauluista kuten Enkeli taivaan. Se ei ole mitään tuskaista veisuuta.

Joulujuhlissa on myös muuta kuin kristinuskoon liittyviä juttuja, joten uskonnottomien huomioiminenkin toteutuu.

Joulua juhlitaan sitä paitsi Jeesuksen syntymäjuhlana, joten olisi absurdia pitää koko juhlia, jos ei tähän liittyvää ohjelmaa olisi.

Poindingeri kirjoittaa: "Kristinusko, enemmän kuin mikään muu yksittäinen asia, on vienyt meiltä mielen, kielen, merkityksen, alitajunnan, myytit, ja antanut tilalle huonosti sulatettua kuonaa."

Totalitäärinen uskonto, kuten talebanien harjoittama versio islamista, voi noin toimiakin. Sama pätee kaikkeen fundamentalismiin - myös suvaitsevaisuusfundmentalismiin, joka kieltää oman kulttuurin arvon ja olemassaolon ja kiimaantuu kaikesta vieraasta ja voimakkaasta. (Ja nimenomaan heikko kulttuurinen itsetuntohan altistaa toisten ohjailulle, mm. rasismille ja muukalaisvihalle, ja toisaalta samalla myös kaiken vieraan kritiikittömälle idealisoimiselle - saman kolikon kääntöpuolia molemmat.) Ikävä kyllä olen saanut yliopistossa nauttia suvaitsevaisuusluennosta, jonka keskeinen ydin oli, että suomalaiset eivät ole oikein mitään luennoijan ihanien ulkomaalaisystävien rinnalla. Kyllä suomalaisillakin on taustalla vahva oma kulttuuri, jonka yksi kerrostuma kristillinen perinne on. Itsekriittisyys on tarpeellista, mutta suhteellisuudentaju on hyvä säilyttää rähmälläänolon välttämiseksi. Kulttuurinsa tunteva ja siitä terveellä tavalla ylpeä ihminen pystyy kunnioittamaan myös muista kulttuureista tulevia ihmisiä, mikäli he eivät omilla toimillaan tee kunnioittamista liian vaikeaksi.

Mielen, kielen, alitajunnat ja myytit on pikemminkin vienyt nykynuorisoa riivaava julkkisuskonto, jonka uusia jumalia ovat tosi-tv:ssä pelleilevät idiootit. Kun ihmiset eivät enää lue tai edes katso elokuvia tai tarinan sisältäviä tv-sarjoja, he voivat olla hätkähdyttävän onttoja kulttuurisessa mielessä.

Kristinuskohan sulautti vanhat myytit itseensä, ja viimeksi kun tarkistin, kyllä meillä Kalevalaa ja Kanteletarta on opetettu kouluissakin kristinuskosta huolimatta. Ja jos katsot suomen kirjakielen historiaa, kirkolla on sen rakentamisessa huomattava rooli.

Järjestäytyneet uskonnot voivat toki olla vaarallisia, jos ne eivät pysy sillä paikalla,joka niille modernissa maailmassa on järkevä antaa.

Kristinusko, silloin kun sitä suomeen tuotiin, oli nimenomaan Jääskeläisen tarkoittama totalitäärinen ja fundamentalistinen uskonto. Ruotsista käsin johdettuja operaatioita kutsutaan nimellä "ristiretki", ensimmäinen ja toinen. Hommaan liittyy pakkokastamista, murhaamista, noitavainoja, kiristystä, uhkailua, koko kirjo mikä muuallakin maailmassa, vaikka etelä-Amerikassa tai Afrikassa. Kaikista näistä ei ole koko suomessa ihan hirveän kauaakaan, vielä viime vuosisadalla papit ovat rääkänneet esimerkiksi shamaaneiksi/noidiksi epäiltyjä pohjois-suomessa.

Elämme suomessa eräänlaista "talebanin jälkeistä" aikaa; varsinainen ankara aika oli 1200-luvulta lähtien, sitten on pikku hiljaa helpottanut, kun vastarintakin on hiipunut. Kirkko nimenomaan vaikutti koko sivistyksen saapumiseen, kirjakieleen ja kaikkeen, ja *väärään suuntaan*.

Se on kyllä selvää, että telkkari se nyt on suurempi kulttuurituholainen. Mutta uusimman miehittäjän ulosheittäminen ei ehkä onnistu, jollei varhempia juuria tunneta.

Yhä vankemmin olen sitä mieltä, että vihreät tulee menettämään kannatustaan yhä edelleen. En tarkoita, etteikö kirkkoa, suomalaisia perinteitä tai suomalaisuutta saisi kritisoida, mutta miksi aina väheksyen? Miksi aina maahanmuutajien asiat ja toiveet asetetaan etusijalle? Hehän tänne tulevat siksi, että täällä on toimiva yhteiskunta, joka suojaa jäsenensä. Kaikissa maissa näin ei ole. Jotain kai olemme siis tehneet oikein? Jos luovumme kaikesta omastamme, menetämme myös sen maan, jota kutsumme Suomeksi!

En todellakaan haluaisi elää maailmassa, jossa "tontit" päättävät asioista. Sehän olisi kuin suuri vankila: suvaitsevainen vankila tosin...

Poindingeri kirjoitti:

"Kristinusko, silloin kun sitä suomeen tuotiin, oli nimenomaan Jääskeläisen tarkoittama totalitäärinen ja fundamentalistinen uskonto."

Mitä sitten, mitä se liittyy nykyaikaan, ei mitenkään.

"Kirkko nimenomaan vaikutti koko sivistyksen saapumiseen, kirjakieleen ja kaikkeen, ja *väärään suuntaan*."

Miten niin väärään suuntaan? Näkisin että suomalainen ja ruotsalainen yhteiskunta ovat aika lailla kärkipäässä vapauden, demokratian, hyvinvoinnin yms. suhteen maailmassa nykyään, jos kirkon vaikutus kerran oli niin suuri niin hyvin on vaikuttanut.

Monikultturismi on aatesuunta, jonka mukaan kaikki muu kulttuuriperinne on hyvää ja arvokasta, paitsi suomalainen. Eritoten on niin, että kulttuurien eroja on korostettava, ja että maahanmuuttajalla on olemassa "oma identiteetti", erotuksena suomalaisesta identiteetistä. Tämän katsotaan olevan monikultturismissa hyvä asia.

On myös niin, että perinteiden korvaaminen toisilla vain siksi, että meillä on muutamia muualta tulleita oppilaita, antaa väärän viestin. Ei voi olla niin, että muualta tullut vähemmistö toimii syynä omien perinteidemme ja oman kulttuurimme väheksymiselle.

Normisuomalainen ei ota uskontoa vakavasti. Ihminen, joka ottaa sen niin vakavasti, että vetää herneet nenään jostain seimikuvaelmasta, on omanlaisensa hihhuli, ja ansaitsee tasan saman verran kunnioitusta ajatuksilleen kuin mikä tahansa muu hihhuli, jehova tai mormoni.

Olipa mielenkiitoinen kirjoitus.
Tontti on siis sitä mieltä, että esim. Afrikkan maissa ei koulujen tai kaupunkien juhlissa saisi näkyä paikallisia heimoperinteitä, koska noissa maissa asuu myös Eurooppalaisperäistä väestöä, jotka eivät jaa noita perinteitä.

Ai eikö?

Niin sehän on eri asia koska.... koska...

Vai voisiko sittenkin olla niin, että kaikilla maailman kansoilla, myös suomalaisilla, on oikeus omiin perinteisiinsä (vaikka tietysti ihqun tiedostavaa olisi että vain niillä kaikilla muilla olisi.)

Keskustelu on vellonut niin moneen suuntaan, etten pysty enkä jaksakaa tuoda näkökulmiani joka aiheeseen. Mutta eräs asia nousi mieleeni, ja samalla komppaan nimimerkkiä "mitä on olla lapsi":

Mm. Pasi ja Milja, kuinka pikkuvanhoja akateemikkolapsia oikein olitte ala-asteella? Tavallisen uskonnollisuudesta välinpitämättömän tapakristillisen duunariperheen kersana minussa ei satunnainen virsilaulu herättänyt mitään moraalista närkästystä tai ihmisoikeuspoliittista allergiareaktiota. Ei vaan kiinnostanut! Autot, isot työkoneet, dinosaurukset, jalkapallon ja keinupolttopallon peluu välitunneilla sekä kovempaa ja enemmän nuotin vierestä laulaminen kuin kaverit sen sijaan kiinnostivat. Em. tapaan ja silloin tällöin laulettujen virsien tekstianalyysi ei todellakaan kiinnostanut eikä tullut edes mieleen. Eipä kotona myöskään opetettu pitäisi heti ja välittömästi närkästyä, jos koulussa lauletaan kulttuurikontekstiin liittyvistä henkiolennoista. Kun kerran rakas komukka-äitimuorinikaan ei siinä mitään saastuttavaa nähnyt.

Pointtini: tavallisille terveille lapsille ei nykyisin annetta edes irtopisteitä korvien välisen kestävyyden alueella. Lattea tavanvuoksi-lässynlääluterilaisuus, joka vei (omassa lamalapsuudessa, nykyisestä peruskoulusta en osaa sanoa) pahimmillaan pari minuuttia ehkä joka toinen koulupäivä ei aikanaan rikkonut eikä vieläkään rikkoisi tavallisen lapsen psyykettä, omaa tahtoa tahi mielenterveyttä. Mutta silti silkkihanskat kädessä pitäisi olla silittelemässä, ymmärtämässä ja hoivaamassa lapsen munankuoren ohuen egon loputonta haurautta sen tukehtumiseen asti ja samalla toisella kädellä nyrkittää fasistista lässynlääkansankirkkoa, joka on kuohittuna maannut hampaattomana ojassa jo vuosikymmenet, lasten mielten tuhoamisesta.

Lapset on lapsia ja leikkivät lasten leikkejä, eivät aikuisten.

Opetusministerin vaihtoivat. Kuulemani perusteella monet ovat isosti tyytyväisiä, että Sari Sarkomaasta päästiin.

Milloin päästään supermokuttaja Tontista eroon, oltaisiin kovasti tyytyväisiä.

Kansa on puhunut Tontti!
Näet kommenteista mitä mieltä suurin osa kirjoittajista oli tekstistäsi.
En tunne sinua, mutta toivon, että luet Uuden Testamentin läpi ajatuksella (se on: ilman turhaa kiirettä). Ja rukoile aina ennen lukemistasi, Jumalan Pyhän Henkensä kautta avaavan sanaansa sinulle, Jeesuksen nimessä.
Voit olla eri mies sen tehtyäsi.
Mutta uskallatko - se on eri juttu.

Tekee pahaa, olen uskonnoton ja juuriltani niin suomalainen kuin suurin osa muistakin. En ymmärrä miksi Suomessa on niin paljon vanhoillisia uskovia jotka haluavat pakolla pitää kaiken oman uskontonsa omana ja levittää väkisin koulussa oman uskontonsa sanaa. Miksi USKO tulee tunkea kaikkeen? Eikö usko olekaan henkilökohtainen asia, jota jokainen voisi omassa perhepiirissää ja uskonnollisessa yhteisössään toteuttaa? Miksi se on tuotava kouluihin joissa jokainen lapsi oppivelvollisuuden nimissä joutuu käymään? Miksi lapsen työpaikka (=koulu) ei voi olla vapaa uskonnoista, kuten suurin osa aikuisten työpaikoista? Miksi lasten uskonnonvapaus on eriarvoinen kuin aikuisten? Minä en uskonnottomuuttani tahdo toisille tyrkyttää, toivon että muutkin kunniottavat minun vakaumustani ja antavat minun olla rauhassa käännyttämiseltä, töissä ja koulussa ja kaikissa valtion virastoissa.

Näyttää siltä, että ainoa sallittu elämänkatsomus on pakkouskonnottomuus.

Pakkouskonnottomuus ei tietenkään koske islamia, tarpeeksi kaukaa idästä tulleita tai muinaisia uskontoja, joiden lievä tunnustaminen on mielenkiintoista ja niin syvällistä.

Pakkouskonnottomuus on sallittua silloin, jos usko on kristillinen. Kristillinen usko on ehdottoman kiellettyä ja so last season ja played out. Etenkin vihreille.

Islamista joku jaksaa paasata, että pitäisi tutustua siihen oikeasti. Kuka oikeasti on tutustunut kristillisyyteen. Tutustumista ei ole virsilaulun vastustaminen tai käännyttäjähihhulien puheiden kuunteleminen.

Eläköön pakkouskonnottomuus, se vasta on aitoa uskonnonvapautta!