Kreisit äänestäjät

Kuukausitolkulla odotettua kunnallisvaalipäivää vietetään koiranilmassa. Tv:n säätytöt- ja pojat ennustavat sunnuntaiksi syksyn pahinta myrskyä.

Fiksu ihminen jää kotisohvalle katsomaan Salkkareiden uusintoja.

Uusimmassa Vihreässä Langassa Åbo Akademin dosentti Åsa Bengtsson sanoo, että Suomen vallitsevassa poliittisessa järjestelmässä on vaikeaa valita vaaliehdokastaan järkiperustein. Se on itse asiassa mahdotonta.

Siksi ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, jos valitsee ehdokkaansa nätin naaman tai oikean musiikkimaun perusteella.

Jutusta jäi pois se, että jo itse päätös äänestää on järjetön – irrationaalinen – huolimatta siitä, kenelle äänensä päättää suoda.

Rationaalisen valinnan teoreetikkojen mukaan rationaalinen päätös syntyy, kun ihminen yrittää maksimoida hyötynsä ja minimoida kulunsa. Äänestäessä hän siis yrittää tehdä sen niin, että voittaa mahdollisimman paljon ja häviää niin vähän kuin mahdollista.

Mutta tästä alkavat ongelmat. Lienee selvää, että hyöty, jonka äänestämisestä saa, ei korvaa siitä tulevia kuluja – äänestäminen vie aikaa ja vaatii sekä ruumiillista että henkistä viitseliäisyyttä.

Mahdollisuus, että juuri minun antamani ääni on ratkaiseva, on niin pieni, että päätös vaivautua äänestämään on täysin irrationaalinen.

Vaalituloksesta kun pääsee nauttimaan, vaikka ei olisi äänestänytkään.

Siispä jo se, että niinkin monet äänestävät, todistaa että ihmiset eivät ole kovin järkeviä.

Tänä sunnuntaina vain hullut päättelevät, että kannattaa missata jakso numero 1624 ja vielä kastua läpimäräksi – vain jotta saisi kertoa mielipiteensä.