Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Kuningatar Stockmannilla

1.12.2008

Jarkko Tontti

Käyttäjän Jarkko Tontti kuva

Kirjoittaja on kirjailija, jonka viimeisin ostos oli yhden euron hintainen runokirja antikvariaatista. Lisää Tontin blogikirjoituksia löydät täältä.

Joko Stockmannin mainosväen tyylitaju pahasti hukassa, tai heidän joukkoonsa on soluttautunut virnistelevä ironikko.

Stockan joulumainoksissa riekkuu naishahmo, joka on ilmetty kuningatar Maria Antonia Josepha Johanna von Habsburg-Lothringen (1755-1793), joka paremmin tunnetaan nimellä Marie Antoinette. Tarkemmin sanottuna kampanjahahmo on melkeinpä pihistetty Sofia Coppolan Marie Antoinettesta kertovan menestyselokuvan julisteesta.

Ranskan vallankumouksessa päänsä menettäneen itävaltalaisneidon maine ei ole erityisen hyvä. Useimmat muistavat hänet lausahduksesta ”Jos heillä ei ole leipää, niin syökööt leivoksia”, jonka hänen väitetään tokaisseen nälkää näkevällä kansalle.

Lause on vastustajien tekaisema, mutta Marie Antoinette olisi aivan hyvin voinut päästää suustaan sen tai vastaavan möläyksen.

Marie Antoinette on jäänyt historiaan ihmisenä, joka oli suuren osan elämästään kyvytön ja haluton tajuamaan mitä maailmassa on meneillään. Siis mitä tapahtuu todella.

Hän oli ylellisyyttä rakastava tolkuton tuhlari, nykysuomeksi himoshoppailija, joka tunnettiin myös nimellä Madame Kassavaje.

Aikakauden linkoloiden Takaisin luontoon! -huudahdusten innoittamana hän rakennutti Versaillesiin keinotekoisen maalaiskylän, jossa simuloitiin viljelijäelämää. Maaseudun idylliä ihannoinut kuningatar tuli ranskalaisille suurin piirtein yhtä kalliiksi kuin suomalaisille nykyään MTK:n tukiaisviljelijät ja heidän vasallinsa politiikassa.

On väitetty, että keskiluokan kulutuskyky on noussut sellaiseksi, että ennen vain kuninkaalliset ylsivät samaan. Seuraukset tiedetään.

Maapallon kantokyvyn rajat ovat tulossa vastaan, varsinkin kun väestönkasvun pysäyttämisestä ei kukaan enää puhu mitään.

Moralistista asennetta kuluttamiseen ja ”rahan valtaan” on silti syytä välttää. Näiden takaa löytyy lähes aina laitavasemmistolle tyypillistä irrationalistista kateutta ilman järkiperusteita.

Shoppailu tai markkinatalous eivät uhkaa ihmiskunnan tulevaisuutta, jos hintamekanismi ottaa huomioon tuotteiden todelliset kustannukset ja myös tulevat sukupolvet. Tämä edellyttää julkisen vallan väliintuloa muun muassa ympäristöverojen muodossa.

Yksilökin voi vaikuttaa. Tolkun ihminen ei ota mallia Marie Antoinettesta vaan tajuaa olevansa osa yhteiskuntaa ja ihmiskuntaa myös tavaratalossa.





Viite