Lehtomäki – älykäs, nuori ja epärehellinen

Mielestäni nyt on aika pohtia vaalirahoituksen oikeutusta laajemminkin. Ei riitä että määrätään miten vaalituloista tulee ilmoittaa, vaan mielestäni pitää myös pohtia tarkkaan mitkä lähteet ja summat ovat vaalirahoituksessa oikeutettuja.

Uskoisin että suuri vaalibudjetti auttaa ehdokasta pääsemään eduskuntaan. (Asiasta lienee tehty tutkimuksiakin?) Jos yksityishenkilö tai yritys tukee kansanedustajaehdokkaan vaalibudjettia, eikö hän tällöin pyri ostamaan haluamansa kaltaista eduskuntaa?

Vaikkei hän teollaan pyrkisi vaikuttamaan "yksittäiseen päätökseen" (tätä toistettiin ainakin YLEn eilisessä keskusteluohjelmassa), on tämä mielestäni selkeästi vaalien tulokseen vaikuttamista rahalla. Mielenkiintoista onkin verrata tätä esimerkiksi korruption ja lahjonnan käsitteisiin.

Mielestäni Suomen tulee tehdä lakimuutoksia, jotta emme ajaudu USA:laiseen malliin, jossa ehdokkaat tarvitsevat miljoonabudjetit tai heillä ei ole mitään mahdollisuuksia. Tämä johtaisi siihen, että vain suurimmat puolueet, rikkaimmat yksityishenkilöt tai ns. hyvävelikerhon jäsenet pystyisivät realistisesti pyrkimään eduskuntaan. Siihen emme kai ole pyrkimässä.

Olemme kenties vielä kaukana näistä uhkakuvista, mutta ainakin itse tahtoisin nahdä Suomen korruption kääntyvän laskuun nousun sijaan. Transparency Internationalin CPI indeksi oli Suomella vielä kuusi vuotta sitten 9.9, mutta se on viime vuosina tasaisesti laskenut ja on nyt 9.4. Vaikka Suomi on edelleen vertailussa kärjen tuntumassa emme voi antaa kehityksen jatkua tällaisena.

CPI: http://www.transparency.org/policy_research/surveys_indices/cpi

Hyviä pointteja J.V.

Erityisesti aloin pohtia tuota Suomen korruptiokehitystä.

Eilen televisiosta tuli mainio siirtotyöläisten ongelmia Suomessa käsittelevä dokumentti. Siinä virkamiehet linjasivat suoraan, että korruptio, kuittikauppa ja rahanpesu ovat hiipimässä suomalaiseen poliittiseen järjestelmään.

Erityisesti rakennusalalla on hämäräbisneksiä poikkeuksellisen paljon, ja rakennusala on kaavoituksen kautta poliittisessa ohjauksessa.

Miten tässä näin kävi?

Vaalirahoituskeskustelua on syytä laajentaa suomalaisen yhteiskunnan ja politiikan muutosten kriittiseen erittelyyn. Eilinen dokumentti siirtotyöläisten aliarvoisesta kohtelusta ja sen hiljaisesta hyväksymisestä oli paljon puhuva. Kun raha ratkaisee ja julkista valtaa heikennetään, seuraukset ovat tällaisia. Heikki Patomäki on mielestäni hyvin luonnehtinut nykytilannetta todeten, että nautimme vielä hyvintointiyhteiskunnan saavutuksista, mutta ajan kuluessa uusliberalistinen politiikka alkaa näkyä yhä selkeämmin eri yhteiskuntaelämän lohkoilla (koulutus, korruptio ym.). Sikäli on syytä on huolissaan tulevaisuudesta.

On myös hyvä, että Lehtomäen toimet nostetaan esiin. Tuntuu, että mediahuomio kohdistuu lähinnä nykyiseen poliittiseen johtoon (ja miehiin). Elinkeinoelämän huipulle ruokkima poliitikko ei lupaa hyvää suomalaiselle yhteiskunnalle.