Mekosta asiaa

20.11.2008

Johanna Sumuvuori

Marraskuu on valtiovarainvaliokunnan jäsenelle kuukausista julmin. Budjettikuulemiset ja -neuvonpidot vaativat loputtoman kokousten armadan.

Eduskuntataloon ja sen lukuisiin kabinetteihin ja kokoushuoneisiin syntyy tiivis parisuhde. Jos symbioosiani eduskuntatalon kanssa pitäisi valita edustamaan joku biisi, se olisi tällä hetkellä J. Karjalaisen Ankkurinappi: "Kun kohdattiin oli pimeää, kun erottiin oli pimeämpää…"

Maanantai oli tämän viikon ainoa päivä, jona ehdin viettämään vähän vapaa-aikaa. Raahasin viimevuotisen linnanjuhlapukuni Tiia Vanhatapiolle, jolla oli jo valmiina loistava idea puvun uudistamiseksi.

On aina hauskaa huomata, miten suuri ero luovuudessa ammattilaisen ja maallikon välillä onkaan. Olin kotona yrittänyt miettiä itsekseni, miten vanhan puvun tuunaaminen voisi onnistua. En osannut kuvitella sitä oikein missään muussa muodossa kuin missä se nyt on.

Tiian esiteltyä uuden ideansa olin heti mukana kuviossa ja tajusin, että se onnistuu mainiosti. Tiian vaatesuunnittelun yksi perusidea on nimenomaan se, että asuja voi muunnella erilaisiin tarkoituksiin.

Maanantai osoittautui muutenkin vaatteiden suhteen oikeaksi onnenpäiväksi. Paluumatkalla Vanhatapion liikkeestä piipahdin UFFille, josta löysin kolmellakympillä kaksi loistokunnossa olevaa mustaa vintage-mekkoa.

En voinut uskoa tuuriani, sillä usein parhaat mustat vaatteet revitään second hand -kauppojen rekeiltä alta aikayksikön.

Olen ostanut elämäni aikana aika paljon vaatteita nimenomaan UFFilta, vaikka välillä olen ollut epävarma liikkeen taustoista. Asiasta on käyty vilkasta keskustelua Langan verkkosivuillakin.

UFFilla asioiminen on kuitenkin miellyttävää, koska vaatteet on asetettu hyvin esille ja valikoima on monipuolinen. Tähän asti olen luottanut siihen, että UFFin toiminta on ainakin pääsääntöisesti eettisen tarkastelun kestävää.

Koko loppusyksyni on vaatteiden osalta nyt hieman selkeämpi. Sen lisäksi, että löysin kaksi kierrätysmekkoa, sain siivottua vaatearkkuni, joka alkoi muistuttaa auki pursuavana kaaoksena Kiasmaan soveltuvaa installaatiota.

Sain haalittua kasaan myös vaatimattoman keon kiertoon laitettavia asuja, jotka ajattelin myydä pois Valtterin kirpparilla, ellei laiskuus voita. Laiskan valintahan on tietenkin perinteinen UFFin kierrätyslaatikko.

Tweet