Ministerin pätevyydestä

Imagen uusimmassa numerossa muistellaan kahdenkymmenen vuoden takaista kulttuurikohua. Kaj Kalin haastatteli vuonna 1989 kulttuuriministeri Anna-Liisa Kasurista ja nolasi demaripolon pahan kerran.

Takeltelevalta ministeriltä menivät haastattelussa sekaisin kaiken muun ohessa Edelfelt ja Järnefelt. Nykytaiteesta täysin pihalla ollut ministeri ilmoitti suosikkirunoilijakseen Eino Leinon ja suosikkisäveltäjäkseen Sibeliuksen.

Urbaania kansainvälisyyttä Kekkosslovakiaan ylösrakentanut lehti tirskui armotta kanteleen kanssa poseeraavalle Kasuriselle. Kohu kiihtyi kun ministeriöstä yritettiin jälkikäteen korjailla haastattelua. Pian vaadittiin Kasurisen eroa.

Eduskunnasta tipahtanut Kotkan Sanomien kolumnisti Paavo Lipponen ponnahti puolustamaan puoluetoveriaan.

Hauska episodi sinänsä.

Nykyäänkin ministerien pätevyyttä testaillaan kuulustelemalla hallinnonalan yksityiskohtia julkisuudessa. Outoa.  Ei ministerin tarvitse olla minkään erityisalan asiantuntija, vaikka ei siitä haittaakaan ole. Politiikka on ihan oma osaamisen alueensa.

Ministerin pätevyys mitataan sillä, kuinka hyvin hän pitää ministeriönsä puolia. Se edellyttää kykyä tulla toimeen muiden puolueiden ihmisten ja virkamieskunnan kanssa.

Tärkein koitos on jokavuotinen budjettiriihi. Vastassa ovat valtiovarainministeriön haukat, joiden elämäntehtävä on leikata ja karsia. He nokkivat heiveröiset hetkessä hengiltä.

Pätevä ministeri myös ympäröi itsensä itseään viisaammilla asiantuntijoilla. Hän kuuntelee heitä, mutta tekee sitten oman päätöksensä, runnoo sen läpi hallinnossa ja puolustaa sitä julkisuudessa.

En tiedä, onko nykyinen kulttuuriministeri Stefan Wallin selvillä eri taiteenalojen viimeisimmistä virtauksista. Enkä ole siitä kiinnostunut. Hänen tehtävänsä on hankkia kulttuurille rahaa ja edistää sitä muutenkin.

Jos kulttuuriministeri hoitaa päätehtävänsä, hän saa minun puolestani sekoittaa Edelfeltin vaikka Lagerfeldiin tai pitää Maiju Lassilaa merkittävänä naiskirjailijana.

Wallin näyttää menestyneen tähän mennessä kohtuullisen hyvin. Taloustaantumasta huolimatta dramaattisia leikkauksia ei ole taiteen kannalta keskeisissä toiminnoissa ainakaan vielä tehty.

Yksi syy voi olla se, että Wallin on puolueensa puheenjohtaja. Sellaista ei ole kulttuuriministerinä pitkään aikaan nähty. Se tarkoittaa, että Wallin on mukana valtioneuvoston ydinporukassa. Siellä missä käydään ne kaikkein kovimmat väännöt.