Mitalipelit

Eikö ole aika epäekologista rahdata viinejä Suomeen Etelä-Afrikasta, Australiasta, Yhdysvalloista jne? Ekologisinta olisi, jos ranskalaiset joisivat ranskalaisia viinejä, italialaiset italialaisia, argentiinalaiset argentiinalaisia ja suomalaiset suomalaisia. Jos haluttaisiin olla todella ekologisia, niin toscanalaiset joisivat toscanalaisia viinejä, venetolaiset venetolaisia ja piemontelaiset piemontelaisia.
Ja mikäpä olisi parempi tapa taistella viinin globalisaatiota ja massatuotteistumista vastaan?

Kaikkein ekologisinta on panna ne pihapiirin vanhoista omenapuista saadut omput käymään ja tästä mäskistä tislata itsellee tommonen kunnon määrä omenaviinaa ja läträtä sen kanssa koko pitkä pimeä talvi. Tislaus tietenkin vanhan puuhellan päällä, niin on polttoainepuolikin ekologisesti kunnossa.

Nyt on pakko kertoa tositarina hullulta 70-luvulta. Asuin silloin omakotitalossa Pohjois-Espoossa ja piha oli täynnä voikukkia. Sain jostain reseptin tehdä viiniä voikukkien terälehdistä ja niinpä perheeni ryhtyi toimiin. Ystävät ja tutut kutsuttiin mukaan, koska voitte uskoa, että 50 viinilitran teko lähinnä pumpulinpainoisista terälehdistä vaatii valtavan määrän voikukkia. Lopulta ne saatiin kasaan, mutta siihen meni kyllä päiviä. Viini pantiin käymään vesilukon kanssa tietty. Aikanaan se pullotettiin ja vietiin pihallamme olevaan maakellariin. Kun pulloja sitten avattiin hajuna tulvahti vastaan valtava parfyymisyys. Maku sen sijaan oli rutikuiva, tyylikäs. Muistelen aina silloin tällöin tätä ainoaa viinituottajana oloani haikeudella. En kuitenkaan koskaan enää ryhtyisi siihen puuhaan, vaikka sitä viiniä hyvin voisi kutsua suomalaiseksi gewürtstramineriksi.

Oli ihan pakko vähän googlailla tuota voikukkaviiniä ja heti löytyi reseptejä ja kokemuksia.

http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/62081/Voikukkaviini%20%20%2025%20litraa

http://www.elisanet.fi/eric.totterman/kotiviini.htm

Konstailevia noi nykyajan voikukkaviinireseptit. 70-luvulla ainekset olivat yksinkertaiset: voikukkia, sokeria, vettä, viinihiivaa. En enää muista mitä manöövereitä niille tehtiin ennen kuin koko mäski laitettiin käymään vesilukolla varustettuun noin 55 litran vesipulloon, mutta sen muistan, että siinä isossa kauniissa lasipullossa se kävi kuukausia, ilmoittaen aina välillä olemassaolostaan äännähdyksellä plup, plup... Yritin äsken etsiä hyviä reseptejä Ruotsista, mutta vastaan tulikin eduskuntakäsittelyjä. Maskrosvinin teko kiellettiin siellä 1978. Sikäläiset vihreät debatoivat sen valmistamisen puolesta 1990 – tuloksetta. Vuodesta 1994 voikukkaviiniä on kuitenkin saanut taas tehdä myös Ruotsissa, koska sitä ei pidetä viininä!

Tuli tässä mieleeni, ja on pakko kommentoida, että suomalaisen Hermannin viinitilan valkoisista viinimarjoista ja keltaisista karviaisista tekemä kuohuviini "Hermannin Hengi" on kerrassaan herkullista ja vieläpä suomalaista. Itse olen maistanut sitä Ravintola Juuressa, mutta sitä näyttäisi saavan paitsi joistain muista helsikiläisravintoloista niin myös Alkon tilausvalikoimasta.

Minusta täällä pohjoisessa ei pitäisi juoda lainkaan viiniä, vaan omenoista, herukoista ym. kotimaisista raaka-aineista tehtyjä marjaviinejä.

Viinit ovat luonteva valinta ruokajuomaksi niiden omimmilla kasvualueillaan (välimeren maat, ranska, saksa) mutta meille ne sopivat huonosti.

"Viinit ovat luonteva valinta ruokajuomaksi niiden omimmilla kasvualueillaan (välimeren maat, ranska, saksa) mutta meille ne sopivat huonosti."

Höpsis. Suomalainen ruokakulttuuri on kansainvälistynyt. Tavallisissa suomalaisissa kodeissa syödään jo paljon ruokaa, joka suorastaan vaatii hyvää viiniä seuraukseen.

Esimerkiksi pihvi ja malbec -yhdistelmä toimii ihan yhtä hyvin Suomessa kuin Argentiinassa. Ei suu erota maantieteellistä sijaintia.

Jos suomalaiset söisivät pelkkää lenkkimakkaraa ja hernekeittoa, niin sitten toki selvittäisiin maidolla ja kaljalla.

Kyllä viini on yksi niistä nautinnoista, joiden takia voi ihan suosiolla kasvattaa hiilijalanjälkeään. Ja sama koskee toki hyvää pihviäkin!

Tosin ehkä Suomessakin voidaan tulevaisuudessa tehdä ihan oikeaa viiniä. En tosin tiedä riittääkö pelkkä lämpeneminen vai pitäisikö valo-olosuhteidenkin muuttua, että viiniviljelmät menestyvät. Tärkeintä olisi kuitenkin varmaan, että kesän ja syksyn lämpötilat pysyisivät tasaisen lämpiminä.

Malbec ja muut "pihviviinit" tuskin ovat ensimmäisenä tyrkyllä, mutta ainakin Rieslingiä kalalle ja Pinot Noiria riistalle voisi olla luvassa. Siinä sitä on ekologista "gurmeeta" 2100-luvulle!

Viinimaailman mitalipeleissä standardeja on siinä määrin tarpeeksi, että olisi osuvampaa puhua standardittomuudesta. Tuottajien vinkkelistä lienee kätevää, että liki kaikki kilpailuun osallistujat voittavat, jopa silloin kun kuluttaja häviää.

Kiitti kiinnostavasta blogista.

Arto K.

www.viini.tv
viinipiru.fi

Tervehdys,

Hauska idea tuo särmikkäät ja alkuperäiset sarja viinikilpailuihin. Toisaalta viininviljelijät, jotka tekevät alkuperäisiä, omintakeisia ja persoonallisia viinejä eivät tee viinejään kilpailuja ja maisteluita varten, vaan ruuan kanssa juotavaksi. Mitenköhän Teran rypäleestä tehty viini mahtaisi pärjätä kisoissa? Varmasti huonosti, mutta kulinaristin pöydässä varma voittaja.

Jatka vain samaan malliin luomu- ja biodynaamisten viinien puolestapuhumista.

Myös Natural wine viiniliikkeen viinit ovat tulleet jäädäkseen, vaikka niissä saattaakin joillekin irvileuoille olla liikaa jotakin, kenties makua.

ystävällisin terveisin,

Jarno