Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Naistenpäivä ja yksilön puolustus

8.3.2010

Jarkko Tontti

Käyttäjän Jarkko Tontti kuva

Kirjoittaja on kirjailija ja lakimies, joka ei allekirjoita uskomusta ”ihmisiä on vain kahdenlaisia, niitä jotka luokittelevat toisia, ja niitä jotka eivät luokittele”.

Tiedän purjehtivani juuri nyt kohti vaarallisia vesiä. Mies, joka edes miettii kirjoittavansa lauseen 'naiset ovat...' saa nanosekunnissa kommentin, joka niittaa patriarkaatin edustajan koska hän tuuppii naisia milloin mihinkin ahtaaseen laatikkoon. No hyvä. Ei mennä tästä pidemmälle, vaan otetaan kurssi toisaalle.

Ehdotan sukupuolipuheesta luopumista tai ainakin sen vähentämistä. Yksilöiden väliset erot ovat monin verroin tärkeämpiä kuin sukupuolten väliset erot. Ei vain sukupuolen perusteella yleistäminen, vaan kaikki ryhmäidentiteetteihin survominen on loppupeleissä väkivaltaa yksilöä kohtaan.

Minä kuulun jossain mielessä esimerkiksi porukkaan 'valkoihoiset kuntosalilla viihtyvät heterojuristimiehet, jotka ovat käyneet armeijan'. Tästä huolimatta en halua taakakseni niitä mielikuvia, joita tämän sinänsä oikean luokituksen myötä minuun voidaan liittää.

Yleistysten harhaanjohtavuus pätee kaikkeen luokitteluun, varsinkin politiikassa. Mielenkiintoiset poliittiset erot sijaitsevat poliittisten puolueiden sisällä, eivät niiden välillä.

Samoin kansallisuuteen, uskontoon tai niin sanottuun 'kulttuuriin' perustuvat stereotypiat ovat parhaimmillaankin puolitotuuksia, joiden avulla niihin vetoaja edistää päämääriään. Kaikissa ryhmissä on valtakamppailunsa, eri mieltä olevia, jotka eivät halua alistua annettuun ryhmäidentiteettiin.

Suurinta osaa stereotypioista käytämme itse sitä huomaamatta, minä myös ja aivan liian usein.

Jokaisessa neutraalilta näyttävässä luokitteluissa on piiloagenda, toive siitä, miten määrittelijä haluaisi maailman makaavan. Se mistä vaietaan, on aina tärkeämpää kuin se, mitä sanotaan.

Tiedän hyvin, että käytännössä luokitteluista ei päästä eroon. Yleistyksiä on pakko tehdä, ajattelu tukeutuu niihin välttämättä. Sukupuoleen keskittymällä päästään myös kiinni joihinkin käytännön ongelmiin, joita on tavattu kutsua tasa-arvokysymyksiksi.

Mutta silti, tarvitsemme vähemmän sukupuolipuhetta, enemmän yksilön ainutkertaisen erilaisuuden ihmettelyä.

Kukaan ei ole vain ”nainen” tai ”mies”, eikä yleensäkään olento, josta kaikki oleellinen selviäisi palauttamalla hänet aarporaajaksi, hollolalaiseksi tai minkä vaan porukan jäseneksi.





Viite