Päättäjän napa on syvemmällä kuin uskoisikaan

toissaviikolla äänestettiin hallituksen luottamuksesta kahteen otteeseen. Vanhukset jäivät vaalirahakohun jalkoihin 6–0.

Tämä on sääli, sillä lehtijutut ja lääninhallitusten selvitykset vanhustenhoidosta ovat karua luettavaa. Vanhuksia doupataan hiljaisiksi lääkkeillä, heitä sidotaan peteihin, eivätkä he pääse vessaan.

Uskon, että tästä maasta löytyy useita kaltaisiani kansalaisia, jotka olisivat enemmän kuin valmiita maksamaan lisää veroja, jotta vanhukset saisivat ihmisarvoista hoitoa.

Nyt vanhusten laitoshoidosta yritetään luopua koko maassa. Vanhusten siirtäminen vuodeosastoilta kodinomaisiin tiloihin ja avohoitoon kuulostaa kauniilta.

Pelko kuitenkin on, että yksityisiin palvelukoteihin ja riittävään kotiapuun on varaa vain rikkailla. Loput mätänevät vaipoissaan – nyt vain kotonaan.

Kuntien henkilöstö- ja rahapula tuskin katoaa siirtotempuilla mihinkään. Uutiset vanhusten ruokahuollon pettämisestä Helsingissä eivät lupaa hyvää.

On pakko ihmetellä, miten vallan kahvassa olevilta, yleensä niin terhakkaasti omia etujaan ajavilta suurilta ikäluokilta ei löydy tässä asiassa tahtoa raottaa valtion kukkaroa ja ryhtyä tositoimiin.

Heidän vanhempansahan – ja kohta myös he itse – niissä vaipoissa makaavat, muutkin kuin Sauli Niinistö television satiirisarjassa.

Osaltaan kyse lienee todellisuudesta vieraantumisesta, päättäjällä kun on yleensä varaa maksaa yksityisestä hoidosta. Tai sitten päättäjän oma napa on todella syvemmällä kuin uskoisikaan.