Poliitikot kuin kirjailijat

Mitä yhteistä on poliitikoilla ja kirjailijoilla? Kaikki.

Molemmat tavoittelevat suosiota: lukijoita tai äänestäjiä. Niitä saadaan julkisuudella, jonka myötä kirjailijoiden suhde kriitikoihin on yhtä jännittynyt kuin poliitikkojen suhde toimittajiin.

On suosikkeja ja on vainoamista. Ainakin kirjailijoiden ja poliitikkojen mielestä.

Kirjallisuuspalkinnot ovat kirjallisuuden vaalit. Paras ei voita, eikä aina pääse edes ehdolle. Kukin kehuu suosikkiaan estoitta, vaikkei olisi hänen vaaliohjelmaansa tai uusinta kirjaansa lukenut.

Voittajaa juhlitaan mediassa oli hän kuka tahansa, koska ihminen on aina mielenkiintoisempi kuin hänen politiikkansa tai kirjansa. Häviäjät etsivät syytä kaikkialta muualta paitsi kirjastaan tai ajamastaan politiikasta. Puolta kansasta ei voisi vähempää kiinnostaa.

Kustantamot ovat kirjallisuuden puolueita. On isoja ja on pieniä, on nuoria ja on asemansa vakiinnuttaneita. Nykyään ne näyttävät kaikki samanlaisilta, eivätkä muut kuin alan ihmiset osaa erottaa niitä toisistaan. Loikkaamisia tapahtuu.

Kustantamoiden työntekijät, kustannustoimittajat, markkinointiväki sun muut ovat puolueiden politrukkeja, puoluesihteereitä ja vaalipäälliköitä. Heillä on paljon valtaa, vaikkei se päälle näy. Taustavaikuttajat synnyttävät ja nostavat kirjailijoita ja poliitikoita. Ja kaatavat.

Poliitikon pahin vihollinen on saman puolueen samanikäinen ja -näköinen poliitikko samasta vaalipiiristä. Niin on kirjailijankin.

Kustantamo ei nosta syksyn markkinointikärjeksi kahta kolmekymppistä miesprosaistia, jotka kertovat sukupolvensa tarinaa. Äitiyden tai tyttöyden kokemusta luotaavia naisrunoilijoita ei Suomen kokoiseen lilliputtimaahan loputtomasti mahdu.

Kirjailijoiden ja poliitikkojen joukossa on loputtomasti narsisteja, jotka loukkaantuvat loppuiäkseen, jos joku hänen nimensä kuultuaan kysyy ’Mitä sä teet ammatiksesi?’

Koko ajan valitetaan, kuinka huonosti kaikki on, vaikka asiat ovat oikeasti hyvin. Verrattuna mihin maahan tahansa Suomessa luetaan, ostetaan ja julkaistaan tolkuttoman paljon kirjoja. Kirjastolaitoksemme on kansainvälisessä katsannossa edelleen ainutlaatuinen.

Koko ajan valitetaan, kuinka huonosti kaikki on, vaikka asiat ovat oikeasti hyvin. Verrattuna mihin maahan tahansa porvarimme ovat hyvinvointivaltiota kannattavia ympäristöihmisiä ja vasemmistolaisemme yksilönvapauksia kunnioittavia demokraatteja, jotka eivät juoni enää vallankumousta. Sosiaaliturvamme on kansainvälisessä katsannossa edelleen ainutlaatuinen.