Raha ei osu verkkolehtiin

"Elämässä on vain kaksi tragediaa: toinen on se, ettei saa haluamaansa, ja toinen, että sen saa."

Näin irlantilainen näytelmäkirjailija George Bernard Shaw tiivisti myös sanomalehtien johtoportaiden tämän hetkiset tuntemukset.

Erityisesti amerikkalaiset sanomalehdet ovat jo 1960-luvulta asti etsineet uutta tapaa levittää sanomalehti, kun paino- ja jakelukustannukset ovat karanneet käsistä. Halvempaa keinoa etsittiin niin teksti-tv:stä kuin teletext-päätteistä, mutta teknisesti kypsää ja voittoa tuottavaa mediaa ei löytynyt.

1990-luvulla vetävä media löydettiin, mutta nyt pelätään, että se uppottaa sanomalehdet kokonaan. 1990-luvulla lehdet kautta maailman ryntäsivät verkkoon. Suomessakin esimerkiksi Sanoma ja Alma Media laajensivat toimintaansa aggressiivisesti verkkoon. Rahaa ei kuitenkaan tullut takaisin.

Eikä tule vieläkään.

Samaan aikaan myös paperilehtien lukijat vähenevät, lehdet ovat jääneet verkossa maksuttomuuden loukkuun.

Rahat pitäisi siis verkossa repiä kahden lähteen sijaan vain yhdestä: mainoksista. Mainoksilla rahastaminen taas ei ole helppoa, koska täsmällisempi hakukonemainonta on monesta yrityksestä houkutelevampaa.

Lisäksi tutkija Vin Crosbie on huomauttanut, että siinä missä paperilehdessä tilasta on pulaa, verkkolehdessä sitä on vaikka kuinka paljon. Näin mainosten hinnat laskevat helposti alas.

Verkon saaminen maksulliseksi taas vaikuttaa lähes mahdottomalta. Verkossa lukija ei halua sitoutua vaan selailla vähän kaikkea. Maksullisuutta on kokeiltu jo aieminkin niin Suomessa kuin maailmallakin, huonoin tuloksin.

Nyt maksullisuudesta puhutaan jatkuvasti, mutta ainakaan Suomessa yksikään päätoimittaja ei ole vielä naulinnut kiinni selvää aikataulua verkkolehtensä muuttamisesta maksulliseksi. Rahastusta vaikeuttavat tutkimuksien mukaan myös yleisradiot, jotka tarjoavat ilmaiseksi uutisia verkossa ilman huolta kannattavuudesta.

Tässä onkin tärkein syy, miksi yksityiset mediatalot ovat olleet Ylen kimpussa viime aikoina.