Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Rasistisen vaalivoiton myytti

19.11.2008

Jehki Härkönen

Käyttäjän Jehki Härkönen kuva

Kirjoittaja on vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton Vinon pääsihteeri.

Teksti on julkaistu lehdessä 14.11.2008. Lisää lehdessä julkaistuja kolumneja löydät täältä.

Sitkeän poliittisen myytin mukaan neokonservatiivit ja populistioikeisto ovat vallanneet valkoisen työväenluokan äänet kaikkialla maailmassa konservatiivisten arvojen avulla.

Ei homoille ja abortille. Ja ennen kaikkea, ei maahanmuuttajille.

Näillä teemoilla menestyivät Yhdysvalloissa niin Ronald Reagan kuin George W. Bush. Suomessa niillä ratsastaa nykyisin Timo Soinin perussuomalaiset.

Tällainen analyysi antaa lohduttoman kuvan yhteiskunnasta. Iso osa väestöstä on paskiaisia, joiden ääniä voivat tavoitella vain hyvin konservatiiviset ehdokkaat.

Lane Kenworthy ja kolme muuta sosiologia Arizonan yliopistosta tutkivat viime vuonna amerikkalaisten neokonservatiivien äänestäjien perusteluita valinnoilleen. He totesivat, että abortilla, aseilla, uskonnolla tai edes rotukysymyksillä oli lopulta hyvin vähän vaikutusta äänestyspäätöksiin.

Yhdysvaltain valkoinen työväenluokka äänesti melko yksimielisesti demokraatteja aina 1970-luvun puoliväliin asti. Sitten matalan tuottavuuden työt alkoivat siirtyä halvan tuotannon maihin ja amerikkalainen työväenliike käytännössä tuhoutui.

Demokraateilla ei ollut enää mitään annettavaa taloudellisen murroksen uhreiksi joutuneelle työväenluokalle. Nämä etsivät uutta toivoa liittovaltiota kritisoivista neokonservatiiveista.

Tällaiset muutokset tapahtuvat hitaasti, mutta niitä on myös hankala perua. Republikaanien suosio jatkui läpi 1990-luvun, vaikka Bill Clintonin hallinto pitkästä aikaa paransi matalien tuloluokkien asemaa.

Lopulta nuoremman Bushin hallinto onnistui kuitenkin romuttamaan näiden äänestäjien elämän ja neokonservatiivien suosio kääntyi jyrkkään laskuun.

Suomalaisessa politiikassa työväenluokan merkitys on jatkuvasti vähentynyt. Demarit siirtyivät jo kauan sitten työtä tekevän keskiluokan edustajiksi. Vihreät ajavat korkeasti koulutettujen asiaa ja ehdottelevat palvelualojen matalapalkkaisten paskaduunien lisäämistä vähemmän koulutettujen pelastukseksi.

Vasemmistoliitto taas on alentanut äänestäjänsä ”kaikkein heikoimmiksi”, joiden etua se uhrautuvasti suvaitsee puolustaa.

Ainoastaan perussuomalaiset kohtelevat matalapalkkaisia ja töidensä puolesta pelkääviä duunareita ja työttömiä ihmisinä. Toki joukossa on muutama rasististen marginaaliryhmien edustaja, mutta nämä ovat häviävän pieni osa puolueen kokonaiskannatuksesta.

Vihreät voivat lisätä kannatustaan omiensa joukossa syyttelemällä perussuomalaisia rasismista. Mutta jos haluamme oikeasti tuhota perussuomalaiset, meillä täytyy olla keinoja parantaa heidän äänestäjiensä taloudellista asemaa.





Viite