Salkkumies nähty bussissa, taas

Havahduin tällä viikolla siihen, etten ole 15 vuotta täytettyäni nähnyt kertaakaan miehen genitaaleja tahtomattani.

Jostakin syystä itsensäpaljastajat ja muut ahdistelijat ovat menettäneet mielenkiintonsa aikuisenvartaloista naista kohtaan, kun vielä esipuberteetti-iässä eri asteisia hörhöjä sai jatkuvasti karistaa kannoiltaan.

Kenties osasyy oli se, että asuin pahamaineisessa lähiössä, jossa joka toinen vastaantulija oli alkoholisti tai avohoitopotilas.

Kaikki luokaltani tunsivat paikallisbussissa matkustavan salkkumiehen, joka etsiytyi aina penkille, jonka ikkunapaikalla istui pieni tyttö. Kun sopiva paikka oli valittu, mies asetteli salkkunsa käytävänpuoleiselle penkille näköesteeksi ja alkoi reippaasti runkata.

Ikkunapaikalla istuvan tytön ei auttanut muu kuin katsella tiiviisti maisemia.

Samanlaisia setiä oli myös lähimetsässä, jossa ulkoilutin naapurintädin koiria. Kerran yksi koirista karkasi ja jäi haukkumaan metsikön keskellä ilkialastomana seissyttä miestä.

Jouduin valitsemaan kahden pahan väliltä ja päätin hakea karanneen koiran miehen ja mutaisten pornolehtien välistä. Mies ei sanonut minulle mitään, jatkoi vain rivakkaa kädenliikettään.

Myöhemmin olen usein ajatellut sitä, kuinka kepeästi minä ja luokkani tytöt suhtauduimme tuohon ahdisteluun. Aikuisille taisimme joskus mainita bussin salkkumiehestä, mutta useimmiten tyydyimme vain naureskelemaan noille surkimuksille.

Ehkä iva oli puolustusmekanismi, tai sitten pippelin näkeminen oli meille arkea.