Senaatintorin sanoma

"Voisiko Suomi kasvaa suljetusta suuriruhtinaskunnasta avoimeksi kansalaisyhteiskunnaksi?"

Voisi, jos internetin tarjoama mahdollisuus otettaisiin tai annettaisiin ottaa avoimesti vastaan ilman yritystä ohjata keskustelun laatua ylhäältä, alhaalta, sivusta tai muualta.

Rikosoikeudelliset asiat ovat erikseen, mutta keskustelun tulee olla täysin vapaata; kuten kahviloissa muinoin, kun käyttämääsi käsitettä kansalaisyhteiskunnasta vasta luotiin.

Ja tärkeästä aiheesta. Tosin sitä kansalaisyhteiskuntaa edusti esim. Seurahuone sekä myöhemmin tieteelliset seurat aivan torin vieressä. Torin laidalta löytyy myös vanha raatihuone muistuttamasta Eurooppalaisesta kaupunkilaitoksesta.

Ihmettelin tosin väitettä ettei sekularismi ole juurtunut Suomeen- ilmeisesti tarkoitat de jure eli jotain ranskalaistyyppistä systeemiä? Käytännössähän kirkolla on harvinaisen pieni rooli suomalaisten elämässä. Lisäksi olisi kiinnostavaa pohtia ranskalaisen sekularismin suhdetta monikulttuurisuuteen.

"Suomessa kansalaisyhteiskunta on aina ollut alikehittynyt. Kansalaisjärjestöjen, kuten Amnestyn tai Greenpeacen jäsenmäärät ovat väkimäärän nähden vähäisiä. Vastaavasti poliisiin ja armeijaan luotetaan vertailumaita enemmän, presidentistä puhumattakaan."

Ihmeellinen kommentti.

Ensinnäkin, millä perusteella ei-demokraattisten monikansallisten järjestöjen jäsennyysl iittyy kansalaisyhteiskuntaan? Eikö kansalaisyhteiskunta liity nimenomaan kansalaisuuteen? Ja miten sen vastakohdaksi on nostettu nimenomaan virkavalta?

Amnesty on itse pilannut maineensa puolustamalla samalla tarmolla jokaista näkemäänsä vääryyttä ilman sen kummempaa itsekritiikkiä. Niinpä suomalainen Amenstyn tukija tukee antamallaan kymmenellä eurolla yhtälailla Jussi Hermana kaltaisia ihmisiä kuin liimaa haistelevia orjuutettuja katulapsia, ilman että hänellä on vapautta valita minkä hyväksi hänen rahansa menee.

Greenpeace puolestaa ei ole nähnyt demokratiaa koko olemassaolonsa aikana, vaan siitä on tullut ituhippien ja kehityksewn vastustajien linnake, joka kerää rahaa valheiden verkon tukemana.

Poliisi ja armeija ovar perinteisesti olleet ne laillisen väkivallan linnakkeet, ja niin käytännössä kaikki haluavat sen säilyvän. Kukaan ei halua joutua tilanteeseen, jossa hän joutuu käyttämään väkivaltaa tai joutumaan sen kohteeksi. Siksi demokraattisissa yhteiskunnissa toimii valtiovallan kontrollissa toimiva poliisi (sisäisiä asioita varten) ja armeija (ulkoisia asioita varten).

Väkivalta on aina vakava asia. Niissä yhteiskunnissa, joissa hallinto ei toimi tilanne näkyy ensin poliisin toiminnassa.

Kuvitellaan yksi tilanne kolmessa eri yhteiskunnassa:
Perhe herää siihen, kun naapuri hakkaa vaimoaan. Perheen isä ei halua itse joutua tappeluun, joten hän soittaa poliisit.
1) Poliisi saapu, rauhoittaa tilanteen, vie pahoinpitelijän pois ja katsoo ketkä vosiivat toimia todistajina.
2) Poliisi saapuu, rauhoittaa tilanteen, ottaa pahoinpitelijältä lahjukset, poistuu paikalta, tilanne jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut.
3) Poliisi saapuu, rauhoittaa tilanteen, menee ilmiantajan ovelle, pahoinpitelee hänet ja vie vankilaan kunnianloukkauksesta.

Kysymykset:
A) Missä näissä tapauksista on kyse kansalaisyhteiskunnasta?
B) Missä näistä tapauksista poliisilla on kansan luottamus?

Ihan kiva kolumni, mutta tässä nyt vähän vihjailtiin, että suomalaiset ovat/ovat olleet jotenkin erityisen uskonnollisia. Tämä nyt on harvinaisen kaukana totuudesta, Suomi on varmaan maailman sekulaareimpia maita. Kuinka monessa maassa esimerkiksi on ateisti presidenttiä?

Ja onko kansalaisyhteiskunnan kehittyneisyyden mittari oikeasti Amnestyn ja Greenpeacen jäsenmäärät? (Tosin mutu-tuntumalla voisin arvata, että kansalasiyhteiskunta oikeasti on alikehittynyt. Mene ja tiedä.)

Suomalaiset ovat kyllä hyvin uskonnollisia.

Hiljanneen vähenevä porukka on perinteisen luterilaisen uskonnollista. Perinteisten ja uususkontojen edustajia tullee aina olemaan.

Sen sijaan uusi uskonnollisuus on pakkouskonnottomuus. Se vetää totalitarisuudessaan vertoja mille tahansa uskonnolliselle totalitarismille.

Uuspakkouskonnottomuus on sitä, että mikään muu uskonto (lue: kristillisyys) ei saa saada tilaa tai näkyvyyttä (krusifiksit pois, suvuvirret vaietkoon)

Pakkouskonnottoman kannalta Hare Krisna -kulkue on ihan okei, harmittomia hörhöjä ne kuitenkin on, Sveitsin minareettikielto taas on törkeä, onhan se trendikästä olla lievä viherislamisti.

Kristinuskosta sen sijaan pitää vaieta, sitä pitää väkisin kritisoida, kirkkoa pitää joka käänteessä arvostella siitä, että hoitaa eläkevastuunsa. Kauheaa, kirkko on säästänyt ja sijoittanut rahaa eläkkeitä varten, miten sikamaista. Eihän kukaan muu hoida eläkevastuitaan sijoittamalla?

Pakkouskonnottoman pyhä on se, että mitään pyhää ei ole. Paitsi itse pakkouskonnottomuus.

"Amnesty on itse pilannut maineensa puolustamalla samalla tarmolla jokaista näkemäänsä vääryyttä ilman sen kummempaa itsekritiikkiä"

Amnestyn tehtävä on puolustaa sananvapautta, pidit sitten tyypistä tai et. Kun puolustettava sananvapaus määritellään jotenkin, siinä on vaikea karsia tapauksia jonkin pärstäkertoimen tai poliittisen suuntauksen perusteella. Tai päättää tuesta jäsenten huutoäänestyksellä.

Onko Halonen ateisti?

Tontille sekularismi tarkoittaa myös naturalismia, jonka hän haluaisi uuden universaalin maailmankatsomuksen keskeisemmäksi elementiksi. Miten tässä olisi kyse maailmankatsomusten yhdenvertaisuudesta?

Jostain syystä Amnestystä ja Greenpeacesta puhutaan kansalaisjärjestöinä. Niihin ei kuitenkaan voi kuka tahansa liittyä jäseneksi. Keräysrahat niille silti kelpaavat. Ne ovat yhtä paljon kansalaisjärjestöjä kuin vapaamuurarit. Jälkimmäiset eivät sentään feissaa ohikulkijoita kaduilla.

"Amnestyn tehtävä on puolustaa sananvapautta, pidit sitten tyypistä tai et. Kun puolustettava sananvapaus määritellään jotenkin, siinä on vaikea karsia tapauksia jonkin pärstäkertoimen tai poliittisen suuntauksen perusteella. Tai päättää tuesta jäsenten huutoäänestyksellä."

Amnestyn päätarkoitus ei ole saannvapauden puollustus, vaikkakin se kuuluu heidän agendaansa.

Pointtini oli siinä, ettei Amnestya rahallisesti tukeva voi juurikaan vaikuttaa siihen, mihin hänen tukensa käytetään.