Sinkkuelämää Egyptissä

Nuori mies on nimeltään X. Hän käy lukion viimeistä luokkaa ja hänen tekemistään valvotaan tarkasti. Hänen passinsaantia on rajoitettu. Yhteiskunta tarkkailee häntä.

Hän joutuu puhumaan koulussa kavereilleen sovinnaisia juttuja tai muuten hänen tyttöystävänsä jättää hänet. Hän kokee että hänen arvonsa mitataan toisten silmissä, eikä hän saa olla oma itsensä.

Kun lukio loppuu, poika on täysi-ikäinen. Tuolloin hänen on päätettävä meneekö hän vankilaan. Mikäli hän ei halua mennä vankilaan, hänet määrätään vuodeksi pakkotyöhön ilman palkkaa.

Poika valvoo öisin ja yrittää vältellä ajatusta tulevaisuudesta. Hänen on pakko teeskennellä tyttöystävälleen, että asiat ovat kunnossa. Poika pelkää, että vankilaan joutuessaan hän menettää tyttöystävänsä. Vankilaan joutuessaan hän menettää myös toimeentulonsa ja valtaosan työpaikoista hyljeksii häntä, ja hänet syrjäytetään yhteiskunnasta.

Pojalla on halu perustaa perhe, vuokrata koti, ja jatkaa jo junnuna aloittamaansa mukavaa harrastustaan keskeytyksettä. Hän säästää rahaa jotta unelmasta tulisi oikea. Mutta unelmia varjostaa pian alkava palkaton pakkotyö, tai vankila ilman säästämisen oikeutta.

Amnesty on huolestunut suomalaisista mielipidevangeista. Pojasta saattaa tulla yksi näistä vangeista, joita euroopalainen, demokraattiseksi väitetty yhteiskunta sulkee sisäänsä. Armeijaikäisten poikien yleisin kuolinsyy on itsemurha, ja poika miettii sitä yhtenä mahdollisuutena päästä pois ahdingosta.

Eikä tämä miehestä kertova tarina tapahdu Afrikassa vaan Suomessa jossa naisilla on äänivalta ja vapaus.

Jarmo Lius. Ymmärrän että tarkoitat hyvää, mutta mielestäni on loukkaus kaikkia Islamin alla eläviä naisia kohtaan rinnastaa varusmiespalvelus siihen sortoon, alistamiseen ja henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan, mitä Islamilaisissa maissa naisiin ja tyttöihin tänäkin päivänä kohdistetaan.

Tavoitteeni ei ole verrata henkistä- ja fyysistä väkivaltaa sisältävää, pelkoa menettää henkensä ja terveytensä, pakkoa harjoitella ihmisen murhaamista, eli puolenvuoden-vuoden kestävää täydellistä vapauden riistämistä, tavoitteeni ei ole verrata armeijaa uskontoon.

Koska kirjoitukseni käsittelee, kuten Elina Hirvonenkin käsittelee, ihmisryhmiin kohdistuvaa vapauden riistoa tai kärsimystä, en toivo kenenkään aiheetta loukkaantuvan.

Suomessa kolme-nelikymppiset naiset valittavat sitä, miten he jäävät sinkuiksi ja lapsettomiksi ja miten hyvää miestä on mahdotonta löytää.

Jos Suomessakin tytöt naitettaisiin heti kuukautisten alettua tai 13-vuotiaina, ei kukaan suomalaisnainen itkisi sitä, miten he jäävät vanhoiksipiioiksi. Kaikki tytöt pääsisivät naimisiin.

Ja samalla tavoin pojat voitaisiin panna miesten kouluun jo 12-vuotiaina, kuten monissa islamilaisissa maissa on tapana. Näin suomalaismiehetkin miehistyisivät eivätkä jäisi sellaisiksi äidin helmoissa viihtyviksi nahjuksiksi kuin mitä he nykyään ovat.

Minun on erityisen pakko kirjoittaa siksi, että olen viimeisten viikkojen aikana syönyt ramadan-aamiaista tähtitaivaan alla vieraanvaraisten sudanilaismiesten kanssa, jutellut egyptiläisen muslimiystävän kanssa maan politiikan tasapainoilusta maallisuuden ja islamismin välillä, ja tavannut maailmasta, elämästä ja uskonnosta hyvin eri tavoin ajattelevia ihmisiä, jotka kaikki viettävät parhaillaan islamin pyhää kuukautta ramadania.

Tuntuu, että näitä ihmisiä on pakko puolustaa. Ei Halla-ahon kirjoituksia, vaan sitä omituista leikkiä vastaan, jossa hyvää tarkoittavat ihmiset erehtyvät puolustamaan ”suvaitsevaisuutta” tavalla, joka sekä rikkoo yhtä demokratian tärkeimmistä arvoista, että vahvistaa kuvaa islamista kummallisena, erityistoimenpiteitä vaativana asiana, josta puhuttaessa on oltava varuillaan.

Jos tällainen artikkeli olisi julkaistu missä tahansa muussa mediassa, sen kirjoittaja olisi leimattu rasistiksi.

Nyt kun vihreätkin alkavat hieman "kääntää kelkkaa", on yhtäkkiä pop huomioida myös fundamentalismi. Taisivat pikku palavereissään tajuta, ettei rasismi-leiman iskeminen enää tehoa, että kaiken pahan takana ei olekaan joku sikaria pössyttelevä heteromies, että ihmiset eivät olekaan totaalisia idiootteja, vaan kykenevät havaitsemaan asioita omilla aisteillaan, niinku oho, ihan aikuisten oikeesti.

Minä olen lukenut samanlaisia artikkeleita samankaltaisissa lehdissä niin kauan kun muistan. Ja ei tässä ole kyse fundamentalismista, vaan tavoista.
Hirvosen kolumni oli jälleen luettavaa tavaraa. "Viesti Vihreille"-nimimerkki sen sijaan vaikuttaa henkilöltä joka vastaa juuri on alkanut lukea sanomalehtiä

Montakos näistä tapaamistasi ramadan-muslimeista ja muista oli naisia? Eikö kellot soineet missään vaiheessa?

Kuulehan Jarmo Lius: vuoden verran pakkokoulutusta tarkasti määritellyin ja tunnetuin säännöin on HIEMAN eri asia kuin koko elämän kestävä mielivaltainen pakko ja vankeus.

Nimimerkki Nimetön vaikuttaa ihmiseltä, joka on onnistuneesti ohittanut kaiken sen sekularismivastaisen viherpunapropagandan, jota on tullut jok'ikisestä tuutista sitten 90-luvun alun. Taitaa olla valikoiva maku.

Tämä kirjoitushan olisi voinut kertoa ihan hyvin jonkun eurooppalaisen kaupungin mamulähiössä elävästä tytöstä. Kunniamurhiakin on tapahtunut Länsi-Euroopassa vaikka kuinka paljon.

Vihreäthän ovat etunenässä tuomassa meillekin tätä monikulttuuria, tosin meille vakuutellaan että meillä ei tehdä kotoutuksessa samoja virheitä mitä muualla on tehty.

En suhtaudu kovin luottavaisesti siihen, että Suomen virkamiehet keksivät miten virheet vältetään, kun yksikään länsimaa ei ole siihen vielä kyennyt.