Somalia – nyt tai ei koskaan?
Maailman vaarallisin maa. Laivoja ryöstelevät merirosvot. Nälänhädän riski. Alle neljännes lapsista koulussa. Kaupunkeja terrorisoivat raskaasti aseistetut nuoret miehet. Julkisia kivityksiä ja teloituksia talebanin tyyliin.
Afrikan sarven Somaliasta ei ole pitkään aikaan kuulunut muuta kuin huonoja uutisia.
Sen jälkeen kun sotilasdiktaattori Siad Barre joutui väistymään vallasta kylmän sodan loppumisen myötä vuonna 1991, maassa ei ole ollut toimivaa hallitusta. Maata ovat terrorisoineet vuoroin Yhdysvaltain tukemat maalliset sotapäälliköt ja arabimiljonäärien tukemat ääri-islamistiset Shabab-joukot.
Löyhästi yhteen liittyneiden Shahab-joukkojen taistelijoiden määrä on kasvanut viimeisten vuosina muutamista sadoista tuhansiin. Taustalla on Yhdysvaltain muutaman vuoden takaisten ilmaiskujen jättämä marttyyritunnelma ja raha. Joukkojen nuoret miehet saavat taistelemisesta palkkaa.
Shahabin ja heidän ulkomaisten rahoittajiensa tavoite on luoda islamilainen valtio, johon kuuluisivat myös Kenian pohjoisosan ja Etiopian itäosan somalien kansoittamat alueet. Tiedustelupalvelut uskovat, että Shahabin terrori-isku Nairobiin on vain ajan kysymys, ja että iskuja suunnitellaan myös Euroopan ja Yhdysvaltain kaupunkehihin.
Nyt Somaliassa on pilkahtanut häivähdys toivoa.
Muutama viikko sitten Etiopiaan Afrikan Unionin kokoukseen kerääntyneet Afrikan maiden johtajat toivottivat Somalian vastavalitun presidentin Sharif Ahmedin tervetulleeksi seisaalta annetuin aplodein. Maltillinen islamisti Ahmed lupasi kampanjassaan palauttaa Somalian kansallisen yhtenäisyyden ja saada ääri-islamistit kuriin joko hyvällä tai pahalla.
Uudella presidentillä on käsissään romahtanut maa, jossa kaikki yritykset rauhaan ovat epäonnistuneet viimeisen 18 vuoden aikana. Hallituksella ei ole budjettia ja maan pääkaupunki on niin vaarallinen, että parlamentti joutuu työskentelemään naapurimaan Djiboutin hotellissa.
Shahabia rahoittavat saudimiljonäärit näkevät hallitsemattoman Somalian mahdollisuudet terroristien suojapaikkana.
Presidentti Ahmedilla ei ole mitään mahdollisuutta toteuttaa kampanjansa lupauksia ilman ulkomailta tulevaa taloudellista ja diplomaattista tukea. Somalian naapurimaat, ja sen tulevaisuudesta strategisista tai muista syistä kiinnostuneet Yhdysvallat ja Euroopan maat joutuvat ratkaisemaan, tukevatko ne uutta presidenttiä, ja jos niin miten.
Vaikka tukea tulisi, tehtävä on massiivisen hankala. Somaliaan perehtyneet ulkomaiset tutkijat tietävät maan oloista tällä hetkellä vähemmän kuin koskaan aikaisemmin sadan vuoden aikana. Maassa vierailu on niin vaarallista, että tiedon hankkiminen tapahtuu kuulopuheiden perusteella.
Miten sellaisen maan vakauttamiseen voi löytää toimivan strategian?
Silti, Somalialla on pitkästä aikaa presidentti, joka on päättänyt edes yrittää.
- Ihmeellistä unelmahöttöä (10.2.2012)
- Luomuperuna? Ei missään tapauksessa! (8.2.2012)
- Tuulivoiman varaan ei voi jättäytyä! (7.2.2012)
- Sopivat rajat pedoille (7.2.2012)
- Miksi maksaa päästömaksuja? (6.2.2012)
- Lipsumista loppusuoralla (5.2.2012)
- Usko on sydämen asia (3.2.2012)
- Mamujen työttömyysaste on yli (1.2.2012)
- Ontuva selitys (1.2.2012)
- Myöhästyminen on ikävää. (1.2.2012)
- Mittauksista (1.2.2012)
- Huomio (31.1.2012)
- komia lista (31.1.2012)
- Paavo Lipposen kirje Pekka Haavistolle (31.1.2012)
- Laittakaa ihmiset viestiä (28.1.2012)
- Monilla mobbareilla menee oma (27.1.2012)
- Eläinaktivistit ovat aikamme samuraita (6.2.2012)(6 kommenttia)
- Turkki vai somiste (27.1.2012)(13 kommenttia)
- Piirun verran positiivista populismia (27.1.2012)
- (1 kommentti)
- Ilmastonmuutos – ideologiaa vai tiedettä (28.11.2011)(20 kommenttia)
- Vihreä argumentti globalisaatiota vastaan (20.11.2011)(8 kommenttia)
- Miksi ei yksityisautoilua vastusteta (17.11.2011)(49 kommenttia)
- Kriittinen kirja Linkolan ajattelusta (21.9.2011)(70 kommenttia)
- Onko vihreän oltava kasvissyöjä? (6.9.2011)(109 kommenttia)
- Pelletti- ja puulämmitys (31.8.2011)(9 kommenttia)
- Persuista ja populismista (18.8.2011)(38 kommenttia)
- Vasemmisto ei halua antaa rahaa köyhille (11.8.2011)(17 kommenttia)
Vihreä Lanka Oy. Päätoimittaja Juha Honkonen. Yhteystiedot: Fredrikinkatu 33 A, 2. kerros, 00120 Helsinki, puh. (09) 5860 4123, toimitus[ät]vihrealanka.fi.
Eräässä hiljattain
Eräässä hiljattain tulleessa dokumentissa somalimies kertoili ase kädessään: "Jatkamme siviilien ryöstelyä ja murhaamista niin kauan kunnes Allah antaa meille uuden hallituksen." Allahin toimia odotellessa...
Nyt ei kuin rauhaa rakentamaan
Suomen ja Eu:n pitäisi laittaa paljon rahaa ja arvovaltaa Somalian pelastamiseksi jatkuvalta sodan kierteeltä. Jos tuo jatkuva sotien kierre loppuisi pelastaisimme Somalian vajaan 10 miljoonaisen kansan sodalta. Se olisi paljon enemmän kuin kaikki Pohjoismaat tulevat ikinä pelastamaan humanitaarisella maahanmuutto-avulla ja hintalappusta puuttuisi 3-5 nollaa. Tämä olis sitä ihan oikeaa maailman sotien uhrien pelastamista, vaikka se ei tulisi missään vaiheessa näkymään kaduillamme ja sitä kautta muistuttamaan omasta hyvyydestämme. Taisi Martti Ahtisaari pelastaa tällä tavalla Acerissa enemmän ihmisiä sodalta kuin Suomi pelastaa koskaan humanitaarinen maahanmuutto-avulla.
Komppaan AlaKumin kommenttia
Huolimatta siitä että eräs HS:n toimittaja olikin vakavissaan sitä mieltä että kaikki afrikkalaiset mahtuvat Eurooppaan. Teknisesti tieto voi olla totta, mutta esimerkkejä siitä että erilaiset klaanisodat ovat jatkuneet myös uudessa asuinmaassa on sen verran, että tulisi ymmärtää että väestönsiirrolla ei asiaa ratkaista. Jos sikäläisittäin saadaan solmittua rauha, on sillä huomattavasti kauaskantoisemmat vaikutukset kuin eri osapuolien ottamisessa Eurooppaan "humanitäärisistä" syistä. Hieman samanlainen tilanne kuin Israelin ja Palestiinan välillä, Ruotsissa eivät uskalla järjestää tennisottelua kuin tyhjille katsomoille ja ulkopuolelle raskas poliisimiehitys kun pelkäävät mullahien ryhtyvän riehumaan. Niinhän siinä sitten kävikin, joten Suomessa olisi vielä mahdollisuus hoitaa homma järkevämmin eikä pyrkiä haalimaan eksoottisia halinalleja tiedostavimpien omantunnon kiillottajiksi.
Stubb, Haavisto & Afrikka Suomen ulkopolitiikan painopisteessä
Rauhan rakentaminen on tietysti parasta politiikkaa. Suomella on tässä hyvät perinteet mm. rauhanturvaamisessa, mutta myös viimeaikaiset kehitykset antavat toivoa.
Viittaan tällä esimerkiksi siihen, että Afrikka on nostettu Suomen ulkopolitiikassa selkeäksi painopistealueeksi ja osana tätä Pekka Haavisto nimitettiin ulkoministerin erityisedustajaksi Afrikan alueen kriiseihin, alueinaan Sudan ja Afrikan sarvi, Eritrea, Etiopia sekä Somalia.
Stubb:
"Haavisto jatkaa presidentti Ahtisaaren rauhantyötä
Perustelen Haaviston nimittämistä muun muassa hänen pitkäaikaisella perehtymisellä Afrikan alueen tilanteeseen sekä YK:n osoittamalla kiinnostuksella Haaviston toimintaa kohtaan. Omalla erityisedustajallaan Suomi myös nostaa profiiliaan YK:n turvallisuusneuvoston kampanjoinnissaan."
Suomi siis pyrkii maailmalla tekemään oman osansa. Mitä muuta tukea rauhanpyrkimyksille löytyy, jää nähtäväksi. En voi kuin edelleen toivottaa parasta menestystä.
Hyvä kirjoitus, Elina Hirvonen
Mielenkiintoisia näkökulmia, sopivasti uskolla ihmiseen ja toisaalta ripauksella kyynisyyttä ja realismia.
Kyllä Somaliaankin vielä rauha saadaan, mutta helppoa se ei tule olemaan.
Kaikki sodat talttuvat aikanaan
eli ainakin sitten kun vastapuoli häviäää tai yhteiskunta väsyy sotimaan. Kauan se kyllä voi kestää. Euroopassakin jo jokunen sata vuotta sitten satavuotinen sota sekä kolmikymmenvuotinen sota. Suomenkin historiassa on 25-vuotinen sota.
Kirjoita uusi kommentti