Suomi on hieno maa
OPM rahoittaa erilaisia kulttuurilaitoksia, jotka ovat selvästi osa suomalaisen kulttuurihallinnon jäykähköä kenttää. Opetusministeriöltä tippuu kuitenkin tasaisesti tietoja siitä, miten he ovat jakaneet kulttuuritukia myös muille tahoille.
Musta baskeri kommentoi blogissa kaikkea ajankohtaista iskelmästä oopperaan ja katutaiteesta museonäyttelyihin.
Erityisen ilahtunut olen siitä, että Suomi on maa, jossa demokraattisesti on päätetty tukea myös omaehtoista kulttuurityötä. Riippumattomille kulttuurilehdille jaettiin juuri tukea yhteensä miljoona euroa. Se jakautuu pieniksi puroiksi, pienimmät avustukset taisivat olla 500 euroa.
Tällä rahalla tehdään lukemattomia tunteja vapaaehtoista työtä ja kerätään lisäksi omaa rahoitusta. Ja ennen kaikkea sillä tuotetaan sisältöjä.
Olisi paha virhe odottaa, että kulttuurin sisällöt syntyvät vain valtion rahoittamissa laitoksissa tai markkinarahoitteisesti. Siksi valtiolta tuleva rahoitus on yksi suomalaisen vapaan taiteen kulmakivistä.
Kulttuuriväki keskittyy usein valittamaan liian kehnoa rahoitusta tai purkamaan omaa pettymystään siitä, että rahoitus on kiertänyt juuri heidät ja osunut jonkun toisen osalle. Olisi tyylikkäämpää aloittaa tämä valitus muistamalla se, että on ylipäänsä erinomaisen hienoa, että rahaa vapaille kulttuuritoimijoille jaetaan.
Usein kulttuuri-ihmiset ovat silti oikeassa vaatiessaan lisää rahaa. Niillä pienillä summilla, mitä heille jaetaan, tehdään uskomattoman paljon. Jos joku pystyisi arvioimaan sen ilmaiseksi tehtävän työn määrän, jota erilaisten kulttuuritapahtumien tai esimerkiksi jo mainittujen kulttuurilehtien parissa tehdään, päättäjät hämmästyisivät.
Valtio on ehkä tietämättään keksinyt varsin tuottavan koneen. Pienillä rahapuroilla saadaan taiteen sisältötyöläiset tekemään työtään työaikaa katsomatta. Pieni rahapuro kasvaa tämän työpanoksen myötä suureksi kulttuurijoeksi.
Panos/tuotossuhde on huomattavasti tehokkaampi kuin suurissa kulttuurilaitoksissa, joihin valtio ohjaa suuret rahajoet ja tuloksena on pieniä kulttuuripuroja.
- Luomuperuna? Ei missään tapauksessa! (8.2.2012)
- Entäs naiset? (8.2.2012)
- Tuulivoiman varaan ei voi jättäytyä! (7.2.2012)
- Maahanmuuttajat eivät paranna huoltosuhdetta (7.2.2012)
- Miksi maksaa päästömaksuja? (6.2.2012)
- Lipsumista loppusuoralla (5.2.2012)
- Onko jotain unohtunut? (4.2.2012)
- Ontuva selitys (1.2.2012)
- Myöhästyminen on ikävää. (1.2.2012)
- Huomio (31.1.2012)
- komia lista (31.1.2012)
- Paavo Lipposen kirje Pekka Haavistolle (31.1.2012)
- ehdokkaitten käytännön kielitaito (30.1.2012)
- Pelastakkaa kanssamme RADION BIODIVERSITEETTI (29.1.2012)
- vegaanisuus/veganismi (28.1.2012)
- Eläinaktivistit ovat aikamme samuraita (6.2.2012)(6 kommenttia)
- Turkki vai somiste (27.1.2012)(13 kommenttia)
- Piirun verran positiivista populismia (27.1.2012)
- (1 kommentti)
- Ilmastonmuutos – ideologiaa vai tiedettä (28.11.2011)(20 kommenttia)
- Vihreä argumentti globalisaatiota vastaan (20.11.2011)(8 kommenttia)
- Miksi ei yksityisautoilua vastusteta (17.11.2011)(49 kommenttia)
- Kriittinen kirja Linkolan ajattelusta (21.9.2011)(70 kommenttia)
- Onko vihreän oltava kasvissyöjä? (6.9.2011)(109 kommenttia)
- Pelletti- ja puulämmitys (31.8.2011)(9 kommenttia)
- Persuista ja populismista (18.8.2011)(38 kommenttia)
- Vasemmisto ei halua antaa rahaa köyhille (11.8.2011)(17 kommenttia)









Erinomainen kirjoitus
Panos/tuotossuhde on huomattavasti tehokkaampi kuin suurissa kulttuurilaitoksissa, joihin valtio ohjaa suuret rahajoet ja tuloksena on pieniä kulttuuripuroja.
On todella huvittavaa miten pienillä rahoilla kulttuuria tehdään. Eikä tämä koske vain kulttuurilehtiä vaan erityisesti esim. tanssin ja teatterin ns. "vapaata kenttää", joka nauttii pelkkää harkinnanvaraista tukea kunnilta.
Helsinki tukee ns. "vapaata kenttää" kohdeavustusten kautta n. 600000€ vuodessa. Tuettujen produktioiden kokonaisbudjetti vuosittain on kuitenkin noin 1,7m€. Suuri osa hankkeista jäisi kokonaan toteutumatta, jos kaupunki ei antaisi "siemenrahaa".
Kulttuurin tukeminen on siis myös taloudellisesti kannattavaa!
Olen itse pohdiskellut viime aikoina mahdollisuuksia laajentaa "kulttuurilehdistötukea" myös audiovisuaaliseen tuotantoon. Internetin myötä kun julkaisuun ei enää välttämättä tarvita koko maanlaajuista radio- tai tv-verkkoa, mutta laadukkaiden sisältöjen tuottaminen ei ilman tukea ja osaamista onnistu.
Onko Ylen rooli ja tuotantomalli ainoa mahdollinen? Eikö audiovisuaalisen journalisminkin puolella tuottajajoukkoa voisi laajentaa kulttuurilehtien tapaan osittain myös innokkaalle ammattilais/puoliammattilais-joukolle?
Pohdintaani tästä aiheesta:
http://keskenerainen.wordpress.com/2009/12/13/julkista-palvelua/
Kirjoita uusi kommentti