Suomi on hieno maa

OPM rahoittaa erilaisia kulttuurilaitoksia, jotka ovat selvästi osa suomalaisen kulttuurihallinnon jäykähköä kenttää. Opetusministeriöltä tippuu kuitenkin tasaisesti tietoja siitä, miten he ovat jakaneet kulttuuritukia myös muille tahoille.

Erityisen ilahtunut olen siitä, että Suomi on maa, jossa demokraattisesti on päätetty tukea myös omaehtoista kulttuurityötä. Riippumattomille kulttuurilehdille jaettiin juuri tukea yhteensä miljoona euroa. Se jakautuu pieniksi puroiksi, pienimmät avustukset taisivat olla 500 euroa.

Tällä rahalla tehdään lukemattomia tunteja vapaaehtoista työtä ja kerätään lisäksi omaa rahoitusta. Ja ennen kaikkea sillä tuotetaan sisältöjä.

Olisi paha virhe odottaa, että kulttuurin sisällöt syntyvät vain valtion rahoittamissa laitoksissa tai markkinarahoitteisesti. Siksi valtiolta tuleva rahoitus on yksi suomalaisen vapaan taiteen kulmakivistä.

Kulttuuriväki keskittyy usein valittamaan liian kehnoa rahoitusta tai purkamaan omaa pettymystään siitä, että rahoitus on kiertänyt juuri heidät ja osunut jonkun toisen osalle. Olisi tyylikkäämpää aloittaa tämä valitus muistamalla se, että on ylipäänsä erinomaisen hienoa, että rahaa vapaille kulttuuritoimijoille jaetaan.

Usein kulttuuri-ihmiset ovat silti oikeassa vaatiessaan lisää rahaa. Niillä pienillä summilla, mitä heille jaetaan, tehdään uskomattoman paljon. Jos joku pystyisi arvioimaan sen ilmaiseksi tehtävän työn määrän, jota erilaisten kulttuuritapahtumien tai esimerkiksi jo mainittujen kulttuurilehtien parissa tehdään, päättäjät hämmästyisivät.

Valtio on ehkä tietämättään keksinyt varsin tuottavan koneen. Pienillä rahapuroilla saadaan taiteen sisältötyöläiset tekemään työtään työaikaa katsomatta. Pieni rahapuro kasvaa tämän työpanoksen myötä suureksi kulttuurijoeksi.

Panos/tuotossuhde on huomattavasti tehokkaampi kuin suurissa kulttuurilaitoksissa, joihin valtio ohjaa suuret rahajoet ja tuloksena on pieniä kulttuuripuroja.