Tahdon asioita

Hyvä kirjoitus Elinalta. Kaikenlainen fundamentalismi on vaaraksi, koska fundamentalismi tarkoittaa ajattelun ja inhimillisen kehityksen pysähtymistä.

On vain aika vaikea sanoa, kuinka maltilliset saisivat pidetyksi vallan itsellään ja estettyä sitä liukumasta fundamentalisteille ja fanaatikoille - tai otetuksi sen takaisin, jos niin on jo päässyt käymään. Demokratiassa tietysti homma toimii niin, että äänestetään ajattelevaa humanistia, kuten USA:ssa tehtiin. Äärioloissa ja paineen alla fundamentalistifanaatikot taas pääsevät valtaan, kuten Gazassa pääsi käymään. Israelin massiivinen hyökkäys saattaa tuhota Hamasin islamistiset asejoukot mutta lisää samalla Hamasin suosiota niin, että uusi Hamas nousee kuin feenix tuhkan keskeltä - entistä fanaattisempana ja vaarallisempana.

Joku kirjoitti taannoin siitä, että taannoisen Muhammed-pilakuvajupakan yhteydessä harjoitettu hyssyttely, Kaltio-lehden päätoimittajan potkut ja Suomen johdon esittämät anteeksipyynnöt olivat väkivaltaisesti reagoivien fundamentalistien mielistelyä ja itse asiassa heikensivät maltillisia voimia näyttäessään, millainen valta väkivaltaisten purkausten kautta voidaan saavuttaa. Ja saatiinhan siinä länsimainen sananvapaus hetkeksi polvilleen. Valtionjohto pyyteli kuvien julkaisemista pienen järjestön nettisivuilla anteeksi tahoilta, jotka riehuivat, tuhosivat ja harjoittivat väkivaltaa. Perin noloa ja selkärangatonta fundamentalistien nöyristelyä. Ei kai maltillisuuskaan selkärangattomuutta tarkoita. En muista fundamentalistien pyytäneen anteeksi tai pahoitelleen mitään tekemäänsä.

Pitäisi vain saada fundamentalistit pelatuksi ulos pelistä, marginaaliin, minne he kuuluvatkin - kaikissa kulttuureissa. Järkevien ihmisten pitää tehdä yhteistyötä yli kaikenlaisten rajojen, mutta fundiksia ei pidä nöyristellä. Noloa on sellainen, että fanaattisen uskon annetaan jyrätä terve järki.

...maailmankatsomukseen aika paljon. Tosin tässä törmätään siihen ongelmaan, mikä Britannian lentokenttäiskussa tuli ilmi, että korkeasti koulutettuja muslimifundamentalisteja löytyy. Toisaalta Sarah Palinin asema ja nostaminen varapresidenttiehdokkaaksi pisti hetkeksi sanattomaksi, kun ajattelee että kuvernöörin asemaan päässyt, selkeästi artikuloiva ihminen uskoo kuitenkin tosissaan ihmisten olevan Älykkään Suunnittelun (ID= Intelligent Design) tulosta ja että esi-isämme olivat samanlaisia kuin nykyihminen saati että ihminen nykyisessä muodossaan olisi taistellut mm. dinosauruksia vastaan. Toisella laidalla taas ollaan vakaasti sitä mieltä, että Allah loi kaikki olennot sellaisina kuin ne nykyään ovat joskus nelisentuhatta vuotta sitten. Tässä voi huomata ettei koulutus tai mahdollisuus parempaan tietoon tai edes kyseenalaistamiseen vaikuta henkilön fundamentalismiin sitä tai tätä.

Fundamentalistisia mielipiteitä edustavien kanssa ei voi keskustella, koska he eivät suostu keskustelemaan näkemystensä oikeellisuudesta. He luovat klikkejä, joissa jaetaan omat ja vieraa sekä tehdään selväksi että eri mieltä oleminen tai epäily on vääryyttä ja että sellaista harjoittava haluaa tuhota koko yhteisön. Kun sitten on saatu se epäluulo kaikkia kohtaan kylvetyksi, henkilö hoitaa itse loput eikä useimmiten lähde loogisen ajattelun kautta tarkkailemaan vaikuttimiaan tai muiden tarkoituksia, vaan lujittuu yhä enemmän mielipiteensä taakse.
Siksi olisi aikalailla tarpeellista käydä keskusteluja monen uskontokunnan tasolla, eikä nostaa mitään uskontoa tai poliittista suuntausta kyseenalaistamisen yläpuolelle.

Fundamentalismi ei kestä avointa tarkastelua saati keskustelua hyödyllisyydestään.

"Uskon, että tärkeimmät erot kulkevat alueesta, kulttuurista ja uskonnosta riippumatta fanaattisuuden ja maltillisuuden, fundamentalismin ja pluralismin, ehdottomuuden ja kompromissikyvyn välillä."

On totta, että kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa on ääripäitä. Mutta hieman vierastan ajatusta, että fanaattisuus/fundamentalismi eivät korreloisi ainakin jonkin verran kulttuuri tai uskonnon, tai niiden "kehittymisen" kanssa, tai että sivilisaatioiden välillä ei olisi vastakkainasetteluja.

Me suomalaiset olemme esimerkiksi länsimaisia, maallistuneita protestantteja. Aika vähän täällä on näkynyt uskonnollista fanatismia tai fundamentalismia. Sen sijaan vallalla näyttää olevan maltillisuus, pluralismi ja kompromissikyky.

Afganistanissa, Iranissa, Irakissa, Somaliassa jne. ovat vallalla jokut muut orientaatiot kuin maallistunut uskonto, pluralismi tai kompromissikyky.

Reaalimaailman havainnot pitävät ainakin minut ajattelemaan. Ovatko todellakin esimerkiksi islamilaiset arvot sovitettavissa ristiriidattomaan tilaan länsimaisen ajattelun kanssa - hieman epäilen tätä. Ainahan sitä kyllä toivoa voi.

Länsimaissa on nousussa vihreä fundamentalismi,ekofanaattisuus ym.
pitää unohtaa omat päämääräät ja totuudet hetkeksi ja tehdä kompromisseja myös näillä alueilla.

ID keskusteluun sen verran,että sivistyneen ihmisen kanta on seuraava(lainaus wkipediasta)

Vaikka alkuräjähdysteoria on niin kutsuttu kosmologian standardimalli, siihen liittyy lukuisia ongelmia ja puutteita. Tarkka moderni alkuräjähdyksen teoria nojaa lukuisiin ilmiöihin, joita ei vielä ole todennettu kokeissa. Näistä ilmiöistä pimeä energia ja pimeä aine ovat varmimpia, kun taas inflaatio ja baryonigeneesi ovat spekulatiivisempia, sillä ne on mahdollista korvata jollain muulla idealla vaikuttamatta loppuosaan teoriaa. Nämä kysymykset kuuluvat fysiikan ratkaisemattomiin ongelmiin.

Tiede osaa vastata naurettavaan Jumala myyttiin,että..jotain tapahtui aivan alussa..meillä on tämmöinen malli..se perustuu useisiin malleihin,jotka eivät oikeasti perustu mihinkään.
Mutta niiden pohjalta voidaan todeta,että meillä on suuri ratkaisematon kysymys mitä tapahtui ja missä tapahtui,mutta jotain aivan varmasti tapahtui.
Siitä meillä on teoria joka ei kyllä vastaa mihinkään,mutta se on tieteellinen fakta että näin kaikki tapahtui.

Carltonille:

+++++ Afganistanissa, Iranissa, Irakissa, Somaliassa jne. ovat vallalla jokut muut orientaatiot kuin maallistunut uskonto, pluralismi tai kompromissikyky.

Reaalimaailman havainnot pitävät ainakin minut ajattelemaan. Ovatko todellakin esimerkiksi islamilaiset arvot sovitettavissa ristiriidattomaan tilaan länsimaisen ajattelun kanssa - hieman epäilen tätä. Ainahan sitä kyllä toivoa voi. ++++

Olen ajatellut asiaa samalla tavalla. Ja lähinnä Huntingtonin, Toynbeen ja miksei myös Spenglerin innoittamana. Wikipedian mukaan:

++++ Huntington kirjoittaa: “Muslimit pelkäävät ja vihaavat lännen valtaa ja sen uhkaa heidän yhteiskunnilleen ja uskomuksilleen. He pitävät länsimaista kulttuuria materialistisena, korruptoituneena, rappeutuneena ja moraalittomana. Se on heistä myös viettelevä, ja tästä syystä he korostavat voimakkaasti, että on vastustettava sen vaikutuksia heidän elämäntapaansa. Yhä useammin muslimien hyökkäykset länttä vastaan eivät perustu niinkään siihen, että länsi pitäytyy epätäydelliseen, virheelliseen uskontoon joka on kaikesta huolimatta ”kirjan uskonto”, vaan siihen, että sillä ei ole minkäänlaista uskontoa. Muslimien mielestä länsimainen maallistuminen, uskonnottomuus ja niistä seuraava moraalittomuus ovat suurempia pahoja kuin ne tuottanut länsimainen kristinusko. ++++

Tässä on siis samanaikaiesti menossa kulttuurien välinen yhteentörmäys, jota vauhdittaa paelestiinalainen demografinen kriisi. Ja sitten siihen sekoittuu myös öljy ja suurvaltapolitiikka. Onko tämänlaiselle ongelmalle yleenäkään olemassa rauhanomaista ratkaisua?

Onko puheet Israelin tuhoamisesta sittenkään vain pelkkää retoriikkaa? Onko muslimien kritiikki länsimaita kohtaan vailla pohjaa? Miten tällaista kriisiä sovitellaan?

Kulttuurien yhteentörmäys on todellisuutta, mutta nähdäkseni nimenomaan fundamentalistien osalta. Fundamentalistisessa islamissa uskonnolliset auktoriteetit lietsovat vihaa ja epäluuloa kaikkia muita kohtaan, koska islamin fundamentit ovat perin suvaitsemattomia maallistunutta elämäntapaa kohtaan. (Samanlaista suvaitsemattomuutta esiintyy myös kristillisessä fundamentalismissa, vaikka kristinuskon fundamentit - siis uusi testamentti - ovat islamin vastaavia rauhanomaisempia toisen posken kääntämisineen, joka tosin on varsinkin USA:n evankelisilta päässyt jotenkin unohtumaan.) Näitä fundamenttejahan ns. islamofobit ovat viime aikoina kovasti esitelleet todisteina siitä, että suuri konflikti on tulossa, ja vaikka heidät on helppo leimata ja tuomita suvaitsemattomiksi kansankiihottajiksi, se ei muuta tiettyjä tosiasioita miksikään. Maailma olisi parempi paikka,jos kaikki uskonnolliset kirjoitukset kerättäisiin pois sodanlietsojien käsistä, sillä niistä, jos mistä, löytyy kiihotusta kansanryhmää vastaan.

Se, missä islamofobit kuitenkin erehtyvät, ovat johtopäätökset eli se oletus, että kaikki muslimit olisivat vihaisia fundamentalisteja. Toki maltillisempikin islam poikkeaa maallistuneen länsimaalaisen elämäntavoista,mutta onhan meilläkin esimerkiksi lestadiolaiset ja jehovan todistajat, joiden elämäntapa on ihan omaa luokkaansa ja kaukana maallistuneen arvoliberaalin ajatusmaailmasta.

Bushin politiikka ja yleensäkin länsimaiden sekaantuminen muslimimaiden asioihin tietysti on ollut omiaan lisäämään fundamentalismin kannatusta muslimimaailmassa - konfliktit radikalisoivat ihmisiä kaikilla puolilla ja yhdistävät ihmisiä vihassa yhteistä vihollista vastustamaan.

Olennaista on kuitenkin olla tarkkana fundamentalistien suhteen: heidän ei pidä antaa käyttää uskontoa savuverhona poliittisten agendojen suhteen, kuten Britanniassa aikoinaan kävi. Suomessa tulee olla uskonnonvapaus ja sen pitää tietenkin koskea myös islamia. Radikaaleille islamisteille ei pidä jalansijaa täällä antaa, ei etenkään moskeijoissa, sillä heidän sanomansa on käytännössä poliittista kiihotusta kaikkia muita kansanryhmiä (ja länsimaissa laillista yhteiskuntajärjestystä) vastaan. Uskonnonvapauden kanssa sellaisen sallimisella ei ole enempää tekemistä kuin uusnatsien päästämisessä rippileirin ohjaajiksi ja jumalanpalvelusten pitäjiksi.

Maailmassa on nyt parhaillaan samanaikaisesti menossa kolme merkittävää kriisiä:

1. Energiakriisi halvan öljyn loppumisen kautta (öljyhuippu, ns. Peak Oil)

2. Halvan öljyn aiheuttama väestöräjähdys ja siitä johtuva ilmastonmuutos ja malhusialainen katastrofi

3. Kulttuurien välinen yhteentörmäys

Jokainen näistä yksinään on käytännössä mahdoton ratkaistavaksi ja nämä kriisit näyttävät nyt vielä nivoutuvan toisiinsa.

Edessä on ikävä vuosisata niille, jotka joutuvat sen kokemaan.

"Afganistanissa, Iranissa, Irakissa, Somaliassa jne. ovat vallalla jokut muut orientaatiot kuin maallistunut uskonto, pluralismi tai kompromissikyky."

Tämä on erittäin totta. Ja Palestiinassa samoin (Hamas), vaikka Israel kuinka syyllistyisi sekin karkeisiin sotilaallisiin ylilyönteihin.

Maltilliset voimat ovat kyllä niskan päällä kristillis-sekulaarisessa maailmassa, ja hyvä niin, mutta islamilaisessa maailmassa radikaalit voimat ovat valitettavan monessa maassa valta-asemassa. Käsitykseni mukaan islam ei edes kehota maltillisuuteen, jos Koraania lukee tarkasti, vaan korkeimpien islaminoppineiden mielestä päämääränä on loppujen lopuksi islamilainen valtio. Maltillisuus katsotaan heikkoudeksi, eli ollakseen uskottava poliittisen liikkeen täytyy tunnustaa radikaalia islamia.

Näin ikävästi ovat asiat. Pystyisikö kukaan maltillistamaan islamia siten, että siinä säilyisivät käytännössä ainoastaan rauhanomaiset opit ja rituaalit? Kuka pystyisi poistamaan jihadin oppien joukosta?

Ainakin Euroopan maiden tulisi olla kovakouraisempia radikaalien muslimisaarnaajien suhteen ja karkottaa heitä tehokkaammin kuin nykyään tehdään.

Dokumentti Britannian radikaaleista saarnaajista: http://video.google.com/videoplay?docid=2515587181120245843&q=%22Channel...

hei,

ja kiitos kaikille kiinnostavista kommenteista. on totta, että monessa islamilaisessa maassa fundamentalismi on nousussa, mutta se ei tarkoita, että niin tarvitsisi olla myös jatkossa. fundamentalismi ei leviä missään luonnonvoiman tavoin, vaan erilaisten poliittisten, sosiaalisten, kulttuuristen tai sotilaallisten kriisien seurauksena. (ja nyt hirvittää, mitä Gazan kriisi saa aikaiseksi...)

Kulttuurien välistä yhteentörmäystä hehkuttamalla ei voiteta mitään, sen sijaan oikeusvaltioiden rakentamisen tukemisella, kaikkien kulttuurien maltillisten voimien vahvistamisella ja dialogilla eri kulttuurien maltillisten osapuolten välillä voidaan voittaa paljon.

Esimerkiksi Iranin ja Afganistanin historia on täynnä jännitettä maltillisuuden ja fundamentalismin välillä, ja osin kansainvälisen politiikan onnistumisesta riippuu, mihin suuntaan maiden poliittinen kehitys kääntyy. Iranin kohdalla tätä jännitettä valottaa loistavasti Nasrin Alavin iranilaisten bloggaajien kirjoituksista kokoama kirja "Me olemme Iran", Afganistanista kiinnostavaa on seurata esimerkiksi maan naisjärjestön Rawan (www.rawa.org) kannanottoja.

Olennaista on erottaa uskonto politiikasta. Uskonnonvapauden varjolla ei pidä sallia tehtävän politiikkaa. Radikaalit islamistisaarnaajat eivät ole uskonnollisia auktoriteetteja siinä mielessä kuin me sekulaarit länsimaalaiset uskonnollisuuden ymmärrämme vaan poliitikkoja samalla tavalla kuin esimerkiksi oikeistolaisten ääriliikkeiden johtohenkilöt - radikaalit islamistisaarnaajathan vastustavat demokratiaa ja demokraattisesti säädettyjä maallisia lakeja ja ajavat uskonnollisen sharia-lain käyttöönottoa.

Kirkot ja moskeijat pyhitettäköön siis uskonnon harjoittamiselle, ei politiikalle. Kirjassaan Jihadin sydämessä Omar Nasir kuvaa, kuinka radikaalit poliittiset islamistisaarnaajat kaappasivat Britanniassa moskeijoiden hallinnan maltillisilta muslimisaarnaajilta ja moskeijoista tehtiin vihanlietsonnan keskuksia, joissa al-Qaidan kouluttamat muhajedit pääsivät vapaasti agitoimaan. Moista ei länsimaissa pidä sallia sen enempää kuin rasistisia ja fasistisia natsiliikkeitäkään - maltillisia, uskonnon ja politiikan erillään pitäviä sekulaareja muslimeja pitää tukea kaikin keinoin radikaaleja vastaan.

+++ on totta, että monessa islamilaisessa maassa fundamentalismi on nousussa, mutta se ei tarkoita, että niin tarvitsisi olla myös jatkossa. fundamentalismi ei leviä missään luonnonvoiman tavoin, vaan erilaisten poliittisten, sosiaalisten, kulttuuristen tai sotilaallisten kriisien seurauksena. (ja nyt hirvittää, mitä Gazan kriisi saa aikaiseksi...) ++++

Niinpä niin. Ei leviä luonnonvoimain tavoin, mutta luonnontieteistä on adoptoitavissa darvinistisia malleja yhteiskuntatieteisiin. Siitäkin huolimatta, että yhteiskuntatieteilijät eivät kaikki hyväksy darvinistista determinismiä.

Keskeistä on nyt eräissä muslimimaissa (Palestiina, Afganistan, Pakistan) väestöräjähdys ja siitä aiheutuva nuorisopullistuma. Nuorten miesten pysyvä ja ekspotentiaaliseti kasvava ylimäärä ruokkii konflikteja. Aiheesta oli kattava artikkeli viime vuonna verkkohesarissa

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Nuorten+miesten+runsaus+ruokkii+konf...

ja samaa aihetta käsitteli myös Tiede -lehti
http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=840

Paikallisella tasolla Gazan ja koko Palestiinan levottomuus on väestöräjähdyksen kausaali. Jos sitä ongelmaa ei voida ratkaista, saamme kaiken toivon heittää.

"Olennaista on erottaa uskonto politiikasta. Uskonnonvapauden varjolla ei pidä sallia tehtävän politiikkaa."

Olen ymmärtänyt, että islamissa valtiota ja uskontoa ei voi erottaa toisistaan, vaan ne kulkevat käsi kädessä. Jos asia todella on näin, merkitsee se sitä, että islamin(tosi)uskovaisten tavoitteena on saada aikaan lait, jotka eivät ole ristiriidassa koraanin tai sen virallisten tulkintojen kanssa.

Miten tällöin voidaan estää se, että uskonnon varjolla ei tehtäisi politiikkaa, jos kerran uskonto itsessään on luonteeltaan poliittinen, islamilaiseen valtioon pyrkivä?

Ja onhan myös lähes kaikkien länsimaiden oikeuperusta juuriltaan merkittävässä määrin kristillinen, halutaan sitä myöntää tai ei, hyvässä ja pahassa, vaikkakin valtio ja uskonto on onnistuttu erottamaan toisistaan. Aina tätä eroa ei tietenkään ole ollut Euroopassakaan.

Eikä vapaassa yhteiskunnassa kukaan voi estää toista edistämästä laillisilla keinoilla parhaaksi katsomiaan asioita tai arvoja, kumpuavat ne sitten uskonnosta tai mistä tahansa. Pluralismi on juuri tämän tunnustamista.

On tärkeää vahvistaa sekularismia Suomessakin. Uskonnolliset argumentit ovat demokratian kannalta vahingollisia, ja erityisesti fundamentalistiset liikkeet olisi hyvä pitää kaukana poliittisesta päätöksenteosta, koska niistä avoin keskustelu ja järjenkäyttö ovat kaukana.

Islamilaiseen valtioon pyrkivät käsittääkseni lähinnä islamistit, joiden joukossa on erilaisia enemmän tai vähemmän radikaaleja ryhmittymiä. Kaikki muslimit eivät onneksi ole islamisteja eivätkä kannata pohjoismaiselle ajattelulle vierasta sharia-lakia. Radikaaleja islamisteja tuskin on mahdollista länsimaisiin demokraattisiin yhteiskuntiin sopeuttaa, islamistithan eivät demokratian periaatteita, maallisia lakeja tai ihmisoikeuksien julistuksen arvoja hyväksy - heille sharia-laki on kaiken perusta. Näkisin, että radikaalin islamismin yleistyminen demokraattisessa länsimaassa johtaa väkisinkin jonkinlaisen vastavoiman eli äärioikeistolaisuuden nousuun ja pahoihin konflikteihin, eli äärioikeiston nousulta välttyäksemme meidän kannattaa huolehtia siitä, ettei radikaalille islamismille anneta Suomessa jalansijaa.

On siis tärkeää toisaalta suhtautua ääri-islamistisiin saarnaajiin kyllin tiukasti ja toisaalta tarjota maltillisille muslimeille mahdollisuus löytää oma paikkansa yhteiskunnassa - käytännössä siis yleistävä ja rasistissävyinen muslimien leimaaminen pelaa ääriliikkeiden pussiin. Avointa ja hankalia aiheita kaihtamatonta keskustelua tarvitaan, mutta nurkkakuntainen vihanlietsonta ei sellaista ole. Muslimiväestöllä itselläänkin on suuri vastuu siitä, millaisen kuvan kantasuomalaiset heistä saavat.

Korostan, että puhuessani islamismista en tarkoita islamia. Islam ja islamismi ovat kaksi eri asiaa. Olkoot islamin fundamentit millaisia hyvänsä, huomattava osa maailman muslimiväestöstä ei haaveile kalifaatista tai sharia-lain käyttöönotosta. Demokratiaan kuuluvan uskonnonvapauden nimissä muslimeja tulee pitää tasa-arvoisina muiden uskontokuntien edustajien - samoin kuin myös uskonnottomien - kanssa. Sen sijaan radikaali islamismi ei mitään suojelua ansaitse, vaan siihen tulee suhtautua kuten mihin tahansa yhteiskuntajärjestystä uhkaavaan ja vihaa lietsovaan ääriliikkeeseen.

Toki kaikki politiikka perustuu arvoihin ja arvoilla on usein juurensa uskonnoissa. Maallistumisessa on kuitenkin se hieno piirre, että sen myötä on mahdollista nähdä arvokkaana ihminen itse, eikä ihmisen roolia supisteta jumalolentojen tahdon toteuttajiksi, kuten fundamentalistisissa suuntauksissa tehdään. Lisäksi politiikka ja poliittiset päättäjät eivät saa demokratiassa koskaan olla arvostelun yläpuolella, kuten teokratiassa ja muissa diktatuureissa.

"Me suomalaiset olemme esimerkiksi länsimaisia, maallistuneita protestantteja. Aika vähän täällä on näkynyt uskonnollista fanatismia tai fundamentalismia. Sen sijaan vallalla näyttää olevan maltillisuus, pluralismi ja kompromissikyky.

Afganistanissa, Iranissa, Irakissa, Somaliassa jne. ovat vallalla jokut muut orientaatiot kuin maallistunut uskonto, pluralismi tai kompromissikyky."

Tässä täytyy nyt muistaa, että noissa edellä mainituissa maissa on pitkään jatkunut yhteiskunnallinen epätasa-arvo ja mammonan jakautuminen epätasaisesti syntyperän tai edustetutun heimon tms mukaan; yhteiskunnallinen nousu esim koulutuksen kautta on tehty vaikeaksi. Ihmiset, joille ei jätetä juurikaan mahdollisuuksia, kokevat tilanteen vääräksi ja silloinkin vain osa heistä sortuu fundamentalismiin tai käyttävät epädemokraattisia, jopa väkivaltaisia keinoja, päästäkseen osallisiksi etuoikeuksista. Kyse ei siis mielestäni alunperin ole uskonnosta tai jotenkin väkivaltaisemmasta kulttuurista, joka selittäisi syntyneet konfliktit ja sodat.

Ja niin, Suomessakin on sodittu, paljolti samoista syistä, vaikka uskontona on ollut kristinusko ja arvot ovat olleet länsimaiset pitkään. Nykyisessä tilanteessa konflikteja tai sotia Suomessa on vaikeaa kuvitella, mutta ei uskoakseni vallalla olevien arvovalintojen ansiosta, vaan koska ihmisillä on täällä välineitä saavuttaa parempi tulevaisuus itselleen ja joka tapauksessa kaikki perustarpeet on tyydytetty jollain tapaa jokaisella. Ei siis ole tarvetta nousta barrikadeille kun on jäljellä jonkinlaista toivoa paremmasta elämästä itselle ja läheisille. Ja vaikka elämä notkahtaisikin ja menisi huonosti, niin systeemi pitää noista perustarpeista edelleen huolen. Samaan ei olla ylletty monessakaan maassa, joten keinot oman elämänsä parantamiseen voivat olla hyvinkin epätoivoisia.

"Kyse ei siis mielestäni alunperin ole uskonnosta tai jotenkin väkivaltaisemmasta kulttuurista, joka selittäisi syntyneet konfliktit ja sodat."

Olen samaa mieltä, että konfliktit ovat ensisijaisesti riippuvaisia aineellisten resurssien jakaantumiseen liittyvästä epäoikeudenmukaisuudesta (vrt. esim. Suomen sisällissota). Näkisin kuitenkin, että tietyt kulttuuriin liittyvät piirteet voivat olla omiaan pitämään yllä epäreiluja järjestelmiä ja sitä kautta epätasa-arvoa aineellisten resurssien jakaantumisessa (esim. kastilaitos).

Mielestäni itse juuri sanot, että tribaali-/klaanikulttuuri tuottavat huonoja hyvinvointituloksia. Jos heimojen ja klaanien olemassaolo eivät ole kulttuuria, niin mitä sitten? Heimokulttuurihan tarkoittaa sitä, että kansallisuusaate tms. yhdistävänä tekijänä puuttuu, tilalla on vahva sitoutuminen omaan heimoon/klaaniin, ja tarvittaessa taistellaan toisia heimoja vastaan niukkojen resurssien hallinnasta.

Jos kerran heimokulttuurin seurauksena on sotia, väkivaltaa ja kurjuutta, (ja nämä ovat nimenomaan kulttuuria) niin eikö tämä juuri kerro, että näissä kulttuureissa on jotakin vialla, kun ne eivät pysty vastaamaan ihmisten tarpeisiin, muuten kuin lyhytnäköisesti, lyhyen aikavälin hiekkaan valuvia etuja tavoitellen? Kun tähän liitetään naisten osallistumismahdollisuuksia olennaisesti heikentävä uskonto, tai ainakin sen käytännön soveltamismalli, eivät hyvinvointitulokset voi olla hyviä.

Ei ensinnäkään osata, voida tai kyetä tekemään yhteistyötä ja toisaalta naisten ajatukset ovat poissa kokonaiskehityksen muovaamisesta. Minusta juuri nämä kaksi tekijää ovat omiaan selittämään huonon kehityksen kierrettä: yhteistyökyvyttömyys ja sukupuolten epätasa-arvo. Minä kyllä pidän näitä sellaisen kulttuurin piirteinä, joka on hyvinvoinnin tavoittelumielessä huono.

Löysin nuorisopullistumasta hyvän "vasarahammer" bolgin

http://vasarahammer.blogspot.com/2008/07/nuorisopullistuma-osa-12.html

http://vasarahammer.blogspot.com/2008/08/nuorisopullistuma-22.html

Hyvä asiallinen kirjoitus ja antaa taustaa tässä nyt keskustelun alla olevasssa asiassa ja aiheellista taustatietoa myös mamu-keskusteluun.

Vaadimme siis Orienttia erottamaan uskonnon politiikasta samalla kun ne meillä ovat onnellisesti sekoittuneina?

Ketjussa on puhuttu myös sekularismin vahvistamisesta Suomessa. Itse näkisin asian niin, että kyse on pikemminkin suomalaisen (ja eurooppalaisen) sekularismin pelisääntöjen selventämisestä. Mitä käsitteellä tarkoitetaan ja mihin sillä pyritään?

Suomessa sekularismi ja sekularisaatio näyttäytyvät ennen kaikkea tiedostamattomana asenteena, koska esim. lainsäädäntömme on vapaa sekularismin retoriikasta ja kirkon merkitys sekä jäsenmäärä ovat laskussa. Tästä syystä kristittyjen puoluetta ei pidetä uhkana, koska kukaan ei pelkää sen saavan muuta kuin alati vähenevää kannatusta.

Haaste tiedostamattomalle sekularismille tulee kuitenkin demokratiasta itsestään. Demokratian sisäänrakenettu mekanismi sallii uskonnon politiikkaan sekoittamisen, koska todellisessa demokaratiassa ei voida ottaa kantaa kansan tahdon sisällölliseen ulottuvuuteen, ilman että demokratian perusoletus vaarantuu.

Suomen poliittisen järjestelmän haasteet tulevat, ei islamin lisääntymisestä, vaan uskonnollisuuden lisääntymisestä, koska se tulee pakottamaan meidät arvioimaan uudelleen tiedostamattomana vaikuttanatta maallistumisen asennettamme.