Tekijän oikeus?

Ihan hyvä kirjoitus tekijänoikeuksista ja herätti kommentoimaan muutamaa asiaa.

Kannatan tekijänoikeusjärjestelmää, mutta nykyiset tekijänoikeudet alkavat olla liian pitkiä. Hyvänä esimerkkinä juuri, että perilliset voivat 70 vuoden ajan tekijän kuoleman jälkeen saada korvauksia. Vertailu muihin perintöihin ontuu siinä mielessä, että perintöä ei tule maagisesti koko ajan lisää kuoleman jälkeen. Tekijänoikeuskorvaukset perillisille voivat jopa olla suuremmat tekijän kuoleman jälkeen kuin hänen eläessään.

Lisäksi kun Suomessa on aina tapana korostaa oikeudenmukaisuutta, niin tekijänoikeuskorvausten täydellinen riippumattomuus tehdyn työn määrästä on kummallista. Taas ääripään esimerkkina joku voi tehdä yhden hittibiisin, ja elää loppuelämänsä sen tuottamilla korvauksilla - tekemättä päivääkään enää työtä.

Itse siis kannattaisin kiinteätä rajaa tekijänoikeuksille(ehkä 20 vuotta) ja jonkinlaista sidosta työn määrään(tuntitaksa plus provisio). Jokainen taiteilija voi tietysti itse määrätä omat tuntitaksansa ja paljon haluaa provisiota.

Karkki on onneton vertaus, koska ainakin vielä toistaiseksi karkkien maku ja nautinto on edelleen kiinni siinä fyysisessä materiaalissa. Sen vuoksi tarvitaan ja mielellään maksetaan middlemänille, että se toimittaa sen makeisen pilaantumatta suuhun asti. Siitä seuraa myös, että jos ostaa pussillisen karkkeja, joista ei tykkää, niin joutuu hyvästä syystä maksamaan kaikesta: säilyttävä paketointi on pilalla.

Nykyään monen taidelajin esitysmuoto on puhdas informaatio, joka erittelemättä elää yhteisellä medialla kaiken muun informaation kanssa tasavertaisena (l. halpana) vaikka vuosisatoja ja siten sitä ei tarvitse säilöä säilykepurkkiin kuljetusta varten. Kuljetusetäisyys on käytännössä aina 0 kaikkialle, joten purkkia tai purkittajia ei enää tarvita.

Artistille on voitava maksaa suoraan ja ihmiset varmasti haluavatkin maksaa, kunhan se tapahtuu reilusti. Middlemän ei ole koskaan reilu, koska hallitessaan esitysmuotoa (säilykepurkin) se lisäksi pyrkii aina dominoimaan sisältöä ja vaatii siitä mahdotonta suojelurahaa.

Middlemäniä ei saa ruokkia!
Middlemäniä ei saa ruokkia!
Middlemäniä ei saa ruokkia!

...

Tässä on kyse samoista asioista kuin esim. Skypen ja teleoperaattorien kädenväännössä. Mm. Suvi Linden mainitsi virheellisesti, että: "Skype tarjoaa ilmaista puheluaikaa." Näin ei ole vaan teleoperaattorit tarjoavat maksullista puheluaikaa. Siinä on se vissi ero.

Kun middlemän ei koskaan ymmärrä olevansa jäänne. Tai sitten ymmärtää ja sabotoi kaikkien tulevaisuutta pelkän rahan vuoksi. Kuka onkaan sitten se todellinen piraatti?

Huomenta,

Eikö ihmismieli olekin kiinnostava. Se on vähän kuin komposti, joka asiallisella hoidolla parantaa maailmaa, mutta heitteille jätettynä suunta on täysin päinvastainen.

Varsinaista salapoliisityötä vaatii se, että mikä on rikollista ja mikä ei. Jos Lehtolainen on sitä mieltä, että hänen tuntemistaan ihmisistä suurin osa syyllistyy lieviin tekijänoikeusrikoksiin, eihän silloin kannata puhua rikoksesta, vaan maan tavasta. Siinä on jotakin samanlaista kuin julkijuopottelussa ja tupakanpoltossa sekä ylensyönnissä.

Kaikki tuntuu hyvältä, mutta mitäänhän ei täällä maailmassa saa ilmaiseksi.

Koskas ryhdytään keräämään ovimaksuja arkkitehtien perillisille, talojen rakentajista puhumattakaan? Soittoihin/myyntilukuihin painottuva tekijäkorvaus ei palvele ketään muuta kuin välistä vetäviä kustantajia ja julkaisijoita. Samalla houkutellaan taiteilijoita tekemään mahdollisimman paljon massoihin vetoavaa kertakäyttötavaraa, koska merkittävistä uraauurtavista teoksista kunnia, suosio (ja palkka) ei aina osu omaan elinaikaan, tai ainakaan niihin hetkiin kun täytyisi seuraavan kuun vuokra maksaa.
Lisäksi esimerkiksi Teoston maksujärjestelmä taistelee suoraan taiteilijan omaehtoisia julkaisuja vastaan, tehden esim. marginaaliset vinyylijulkaisut täysin taloudellisesti mahdottomaksi mikäli Teostoon kuuluva taiteilija niihin omalla nimellään materiaalia tuottaa.

En nyt ole varma olenko oikeassa mutta kommentoikaa. Soitin aikanaan parissa takapihojen rokkibändissä ja teimme muutamia keikkojakin. Vaikka soitimme ihan itse tekemiämme biisejä joutui tilaisuuden järjestäjä maksamaan teostomaksun. Joku muu sai siis rahat tekemästämme työstä ja "you would not steel a car" vai mitä...

"Kaikki tuntuu hyvältä, mutta mitäänhän ei täällä maailmassa saa ilmaiseksi."

Kaikki tuntuu hyvältä,
kaikki on ilmaista.

Me vaan tykätään tosi paljon palkita takaisin niitä, jotka tekevät jotain meidän hyväksemme. Se niin kuin tuntuu jotenkin tosi hyvältä.

Hei,

Tuo oli vakava uutinen Teosto jos se todellakin pitää paikkansa. Nousi tuosta Lehtolaisen kirjoituksesta vielä yksi vastatransferenssi-kokemus mieleen, eli peilaako Lehtolainen omaa syyllisyyttään siinä, kun hän ei anna ilmi lähipiiriään poliisille, vaikka nämä rikkovat lakia? Miten vaikeaa onkaan olla ihminen nykypäivänä.

Maailmanlaajuinen teostomaksu kuitenkin lähestyy ilmatonmuutoksen nimikkeellä ja kohta ehkä ainoa tähän asti ilmainen julkishyödyke l. hengitysilma menee verolle.

Asiassa ei olisi mitään ihmeellistä jos varat käytettäisiin ilmastonmuutoksen ehkäisyyn, mutta tuskin näin käy. Käy kuten monen hyväntekeväisyyskeräyksen, että suurin varoista menee ns. ylläpitokuluihin (asevarusteluun ja muihin valtion ylläpitokuluihin) ja kansanedustajien ja ylimpien johtajien palkkoihin. Jos vielä ilmastonmuutos muutetaan liikelaitokseksi, niin rahaa tuskin jää enää ilmastonmuutoksen torjuntaan lainkaan. Tästä pitää huolen ilmastonmuutoksen listautuminen pörssiin.

t. Jari

Tekijänoikeuksien keskeinen ongelma on tasapainoilu kuluttajan ja tekijän edun välillä.

Jos kuluttajat, tai kohteliaammin kansalaiset, hyötyvät teosten vapaasta (tai vapaammasta) kopioinnista, miten kansanedustajat voivat perustella äänestäjilleen tiukat tekijänoikeudet?

Toinen tekijänoikeuksien ongelma on kehittyvä tekniikka. Informaation siirto ja käsittely nopeutuu ja helpottuu jatkossakin, C-kaseteista edettiin internetin vertaisverkkoihin, ja kehitys kehittyy. Lainsäädännöstä keskusteleminen on mielekästä vain, jos lakia pystytään oikeasti soveltamaan, ts. lailla on jokin yhteys reaalimaailmaan.

Nämä tekijät yhdessä tekevät teosten luojien asemasta melkoisen tukalan. Järkevistä ja uuden ajan henkeen istuvista tavoista tuotosten rahastamiseen en ole vielä kuullut.

"Se, että sävellystyöhön täysin osaton perillinen kerää valtavat korvaukset vuosikymmeniä säveltäjän kuoleman jälkeen, voi tuntua kohtuuttomalta. Niin vain tekevät muillakin aloilla perintörikkaat. Miksi taiteen tai tiedonvälityksen pitää olla eri asemassa kuin muut elinkeinot?"

Ei ihmisillä ole mitään yleistä oikeutta työnsä tuloksiin, eikä käytännössä voi olla mm. siksi että yleensä se työ on toisten työn työstämistä päättymättömässä ketjussa. Tämä koskee myös perintöoikeutta.

On sitten puolesta tai vastaan, tekijänoikeus on yhteiskunnan lailla säätämä monopoli, joka voidaan perustella vain jollain yhteiskunnallisella hyödyllä. Klassikkoväittelystä (oma käännös ulkomuistista):

Lawrence Lessig "Miten se että kuollutta säveltäjää palkitaan kannustaa häntä säveltämään?"
Jack Valenti: "Tämä on asia mistä ajattelevat ihmiset voivat olla eri mieltä."
Lessig: "Ei ole."

En tosin suosita päättämään tekijänoikeuksia tekijän kuolemaan, vaan lyhyempiä suoja-aikoja. Edellinen loisi turhan hyvän kannustimen kolkata taiteilijoita, klassisen taiteilijan murha töiden arvonnousun toivossa -dekkarijuonen tapaan.

Hei,

Edellinen oli erinomaisen hyvä kirjoitus, mikä nosti mieleeni nykyisen tieteellisen julkaisun suunnan. Monessa sarjassa nimittäin peritään jo sivumaksua julkaisuun tarjotusta käsikirjoituksesta. Tämä tahtoo olla jonkin sortin ongelma apurahatutkijoille, joiden olisi jo saatava rahastoilta apurahan lisäksi rahaa julkaisua varten.

Tämähän on ihan huvittava lähtökohta tieteen maailmassa, eli jos haluat olla tieteilijä, on sinun yhä enenevässä määrin maksettava julkaisusarjoille että saat työsi esille kansainvälisille foorumeille. Tämä ei varmaankaan ole mikään ongelma yliopistojen henkilökunnalle, jotka saavat tukea työlleen kielentarkastukseen ja julkaisukuluihin yhteisistä verovaroista.

Tieteellisen julkaisun kontekstissa tekijänoikeudet ovat vähintään mielenkiintoisia: taiteijat ja kirjailijat joutuisivat maksamaan siitä, että heidän työnsä saisivat tulla julkaistuksi.

Tässä on varmaankin ero taiteilijan ja Taiteilijan välillä. Yhteiskunta katsoo Taiteilijan ja hänen tekemän työn tarpeelliseksi, mutta jos ei, niin joudut maksamaan olemassaolosi omasta kukkarostasi.

Nyky-yhteiskunnan helvetti? Tässä kontektissa kaikenlainen rahallinen apu on tervetullutta, vaikka tekijänoikeusmaksujen muodossa. Voisiko jopa ajatella siten, että kansalaispalkka ja tekijänoikeusmaksut yhdistettäisiin jollakin tapaa?