Vaihda puoluetta, jos ei kelpaa

"Jotkut valittavat, että politiikka on pelkkiä kompromisseja. Totta: ainoa poliittinen järjestelmä joka ei kompromisseja tunne, on diktatuuri. Ja edelleen, oikein: hallitus on paikka, jossa periaatteita myydään, ostetaan ja vaihdetaan."

Höpsis. Se ei ole mitään diktatuuria että pysyy periaatteessaan ja äänestää sen mukaan. Äänten laskemisen jälkeen tarkastetaan tulos ja sen jälkeen tyydytään tulokseen. Hallistus varmaankin on paikka jossa periaatteet mydään ja päätöksen tekoon otetaan mukaan muut kuin valitut edustajat kuten EK ja muut etujärjestöt. Tätä ei varmaan diktatuuriksi voi kutsua mutta korporatismiksi tai fasismiksi sitä voisi luonnehtia.

"En sitten tiedä minkä sortin rintamakarkuruutta on huristella konekiväärillä somistetulla 20 vuotta vanhalla avolava-autolla aavikolla ratkomassa kansanmurhaa, kuten Pekka Haavisto teki Sudanissa Lex Nokian käsittelyn aikana."

En tiedä oletko tietoinen, mutta Pekka Haavisto on valittu kansanedustajaksi edustamaan häntä äänestäviä henkilöitä eduskuntaan. Luultavasti häntä äänestäneiden mielestä hänen tehtävänsä on toimia eduskunnassa edustamassa näitä ihmisiä eikä suinkaan leikkiä Sherlock Holmesia Sudanissa.

"En tiedä oletko tietoinen, mutta Pekka Haavisto on valittu kansanedustajaksi edustamaan häntä äänestäviä henkilöitä eduskuntaan. Luultavasti häntä äänestäneiden mielestä hänen tehtävänsä on toimia eduskunnassa edustamassa näitä ihmisiä eikä suinkaan leikkiä Sherlock Holmesia Sudanissa."

Bullshit.

Kohta 1. Mistäs tiedät, mitä Haaviston äänestäjien enemmistö ajattelee? Ties vaikka olisivat tyytyväisiä siihen, että edustajansa tekee ahkerasti maailmalla työtä rauhan puolesta, sen sijaan että pelkästään kuluttaisi eduskunnassa penkkiä ja odottelisi, että maailman ongelmat paisuvat niin suureksi, että ulottuvat koto-Suomeen asti.

Kohta 2. Sinäkö sen päätät, mikä on kansanedustajan työnkuva? Ettei vaan kansanedustaja olisi ihan itse vapaa ajattelemaan. Katso myös kohta 1.

Alkaa lievästi ottaa päähän nämä ihmiset, joilla ei ole Pekka Haaviston työhön ulkoministerin erityisedustajana Afrikassa muuta näkemystä kuin että kansanedustajan pitäisi istua eduskunnassa ja piste.

Timo Riitamaa, tuulivoiman syöttötariffit vilahtelevat vihreiden puheissa siellä täällä, mutta onko asiasta jo olemassa jokin lopullinen päätös eli olenko missannut jotain?

Musta on periaatteessa jokseenkin eriskummallista, että juuri hallitusneuvottelut ovat se paikka, jossa päätetään neljän seuraavan vuoden politiikka tai ainakin sen merkittävät reunalinjat. Hallitusneuvottelut kun eivät ole mitenkään kovin demokraattinen saati avoin instituutio.

Tämä ei tarkoita, että mulla olisi konkreettista muutosehdotusta asiaan. Vai pitäisikö neuvottelujen tosiasiallinen rooli vaikka kirjata perustuslakiin?

Sitten on ehkä myös otettava huomioon, että poliittisesta järjestelmästä ei-niin-perillä olevia "tavallisia kansalaisia" risoo tavattomasti heidän tajutessaan, että heitä johtaa tällainen kauppatori, jossa oleellista on osto-, myynti- ja vaihtotoiminta. Se on juuri sitä, mitä ihmiset tarkoittavat sanoessaan "politiikka on likaista peliä".

En ole koskaan varsinaisesti kannattanut eduskunnan koon puolittamista kuten eräät, mutta tätä pohtiessa tulee väistämättä mieleen, että kuinka tarpeellinen sen valtavan instituution rooli on, kun itse asiat kuitenkin sovitaan pienellä, niukahkon paikkaenemmistön piirillä, ja loppujen edustajien on vain suostuttava äänestämään sen mukaan kuin ryhmä käskee riippumatta omasta mielipiteestään.

"Hallitusneuvottelut kun eivät ole mitenkään kovin demokraattinen saati avoin instituutio."

Jukka H. tarttuu ehdottomasti oikeaan kohtaan, jos nykyisen demokratian kipupisteitä etsitään. Jotenkin hallituksessa olostakin lienee pakko neuvotella, mutta voisiko hallitusneuvottelujen avoimuutta jotenkin lisätä?

"Vai pitäisikö neuvottelujen tosiasiallinen rooli vaikka kirjata perustuslakiin?"

Tämäkin on harkitsemisen arvoinen ajatus, ainakin teoriassa. Käytännössä onkin paljon vaikeampaa määritellä täsmällisesti ja läpinäkyvästi se prosessi, jolla kansakunnan tulevaisuudesta päätetään - mutta vaikeus ei tarkoita, ettei sitä tulisi yrittää, vaikkei lopputulosta perustuslakiin asti vietäisikään.

Uutena vihreänä huvitun ylläolevasta kehotuksesta... pitäisikö puoluetta todella vaihtaa?

Petyin äänestyskäyttäytymiseen Lex Nokian yhteydessä, mutta blogissa suitsutettu lehmänkauppadynamiikka auttaa minua ymmärtämään, miksi vallan kahvassa roikkuminen kannattaa, vaikka siitä saakin maksaa suolarahoja. "Kiva, kun joku vaivaantui selittämään", ajattelee vihreä vihreä, eli vast'ikään puolueeseen liittynyt. - "sävyssä tosin olisi kenties vielä hiukkasen hiomista".

Itse liityin vihreisiin siksi, että hyvä puolue ja aatteet hukkuivat mielestäni kaiken maailman epärationaaliseen sekoiluun. Mutta kas kummaa -pakinan mukaan vihreät tekevät harvinaisen hallittua ja rationaalista hallituspolitiikkaa...

"Kohta 1. Mistäs tiedät, mitä Haaviston äänestäjien enemmistö ajattelee? Ties vaikka olisivat tyytyväisiä siihen, että edustajansa tekee ahkerasti maailmalla työtä rauhan puolesta, sen sijaan että pelkästään kuluttaisi eduskunnassa penkkiä ja odottelisi, että maailman ongelmat paisuvat niin suureksi, että ulottuvat koto-Suomeen asti."

En todellakaan tiedä mitä Haaviston äänestäjät ajattelevat. Itse ja moni läheiseni jotka äänestävät ajattelemme että valitsemme 4 vuodeksi henkilön eduskuntaan edustamaan omaa mielipidettäni, ettei mun itse tarvitse sinne asti vaivautua joka päivä mennä äänestämään. Mikäli kansanedustajan homma on sitten ihan kokonaan jotain muuta, niin kerro ihmeessä.Itse olen aina ollut siinä uskossa että kansanedustajan duuni, josta hän saa palkkaa on juuri se eduskunnan penkin kuluttaminen. Ja koska kansanedustajan duunilla on yhteisskunnallinen merkitys sen pitäisi olla sellainen ensisijainen työ jota hän tekee. Sinällään onhan se kiva nyt tietää etteivät maailman ongelmat ulotu nyt Suomeen vaikka sitten sen kustannuksella että pomo lukeekin sähköpostini.

"Sinäkö sen päätät, mikä on kansanedustajan työnkuva?"

No en vaan eduskunta on päättänyt kansanedustajan työnkuvasta ja toiminnasta niin minun ei tarvitse. Mikäli minulla on jotenkin väärä kuva kansanedustajan työnkuvasta niin valaise minua.

"Alkaa lievästi ottaa päähän nämä ihmiset, joilla ei ole Pekka Haaviston työhön ulkoministerin erityisedustajana Afrikassa muuta näkemystä kuin että kansanedustajan pitäisi istua eduskunnassa ja piste."

Jäkä Jäkä. Ja joo kyllä kansanedustajan palkka edelleen juoksee siitä että hän osallistuu äänestyksiin. Mikäli nykyinen meno on perseestä, että pitää olla äänestyksen aikaan fyysisesti paikalla niin luulisi että voisi tehdä lakialoitteen että äänestyksen voisi vaikka suorittaa sitten kännykällä tuolta Afrikan savanneilta. Sille en mahda mitään että nykyinen systeemi on tällainen.

Ja joo voihan se olla että Haaviston äänestäjiä ei Lex Nokia kiinnosta. Itse veikkaisin että kuitenkin että se kiinnosti. Ja joo kyllä itselläni kansanedustaja meni vaihtoon Lex Nokian jälkeen.

"Mikäli minulla on jotenkin väärä kuva kansanedustajan työnkuvasta niin valaise minua."

Kansanedustajan toimenkuva on minun käsitykseni mukaan edustaa kansaa sen mukaan, minkä hän itse näkee asialliseksi. Tätä tarkoitin sillä, että kansanedustaja on itse oikeutettu ja velvollinen päättämään, mitkä asiat on tärkeimmiksi asetettava.

Tätä tukee myös perustuslain määritelmä kansanedustajan riippumattomuudesta:
"Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset."

Käytännössä tähän toimeen kuuluu siis kansanedustajan harkinnan mukaan paljon muutakin kuin pelkät äänestykset, ja kansanedustaja päättää toimenkuvastaan viime kädessä itse. Päätösten asiallisuuden "tuomitsijana" ovat sitten säännöllisin välein äänestäjät.

Minä esimerkiksi arvostan suuresti Haaviston työtä maailmalla (vaikken häntä äänestää ole voinutkaan), niin paljon, etten kovin helpolla asettaisi läsnäoloa eduskunnassa tai yksittäistä äänestystä sitä työtä tärkeämmälle sijalle. Minusta hän edustaa kansaa parhaiten juuri niin kuin tekee.

Jos taas sinä olet eri mieltä, ja asetat äänestyksessä läsnäolon tärkeämmäksi, ja sillä perusteella vaihdat edustajaa, se on tietysti täysin OK.

Osasin vaihtaa ilman tätä kehotustakin.

Sinänsä omituista, että puolueen äänestäjien/rivijäsenien näkemyksillä ei katsota olevan merkitystä. Puoluejohto päättää, ja jos ei kelpaa, niin turpa kiinni ja toiseen puolueeseen.

Kristallipallo näyttää, että yliopistolaki on seuraava typeryys, jonka puolesta Vihreät äänestävät. Ehkä nämä kansanedustajat pitäisi siirtää vaikka Ahtisaaren putiikin palkkalistoille, niin saisivat rauhassa huristella niillä maastoautoilla, eikä tarvitsisi kantaa ikävästi poliittista vastuuta.

Wrestler-elokuvan nähtyäni Vihreiden politiikkakin on alkanut näyttää yhä enemmän show-painilta. Puolue etsimällä etsii halla-aholaisten kaltaisia helppoja "pahiksia", joiden kanssa mutapainimalla saadaan aikaan suuria tunteita ilman mitään oikeaa toimintaa.

Ei sinne eduskuntaan ole pakko ängetä, jos kantti ei kestä oikeaa politiikkaa.

"Sinänsä omituista, että puolueen äänestäjien/rivijäsenien näkemyksillä ei katsota olevan merkitystä. Puoluejohto päättää, ja jos ei kelpaa, niin turpa kiinni ja toiseen puolueeseen."

Kuka sanoi että turpa kiinni? Ei Timo Riitamaa ainakaan. Kyllähän puoluejohtokin mitä luultavimmin mielipiteitä kuuntelee, mutta ei heillekään mitään sanella voi, yksi riviäänestäjä sen enempää kuin toinenkaan. (Tai en tiedä, voiko, jos oikein avokätisesti vaalirahoittaa, mutta vihreillä vaalirahoitus on ollut ainakin selvästi vähäisempi ongelma kuin ehkä joillain muilla.)

Täällä yksi jos toinen huutelija ottaa asiakseen määritellä, että "kansanedustajan tehtävä on tehdä juuri sitä, mitä minä sanon, eikä mitään muuta", tai "oikea politiikka" on juuri sitä, mitä minä sanon, ja piste. Vähän laajempi näkökulma voisi olla ihan paikallaan.

Timo Riitamaakin tarjosi yllä sentään kaksi vaihtoehtoa, muuttaa puoluetta tai vaihtaa sitä, ja kylmä tosiasia on, että jos ei meno miellytä, vaihtoehdot ovat siinä.

"Itse olen aina ollut siinä uskossa että kansanedustajan duuni, josta hän saa palkkaa on juuri se eduskunnan penkin kuluttaminen."

Ilmeisesti siis ulkoministerinkin pitäisi vähentää ulkomaanmatkojaan päästäkseen äänestämään eduskunnassa? Hänen äänestäjänsähän äänestivät hänet kansanedustajaksi penkkiä kuluttamaan, eivät Brysselissä ravaamaan!

Ulkoministerin työhön kuuluu ulkomaansuhteiden ylläpito. Vastaavasti Haavikon työhön ulkoministerin erityisavustajana kuuluvat matkat Afrikkaan. Nämä ovat heidän ensisijaisia töitään ja menevät eduskunnassa äänestämisen edelle.

En tiedä mitä entitlement on suomeksi, mutta Vihreiden poliitikoilla on nyt sellainen tunne. Äänestäjät ovat tyhmät. Äänestäjät pitää vaihtaa.

Ehkä äänestäjät vaihtaa poliitikot vaaleissa?

Löysin eurovaaliehdokkaan, jonka näkemykset vastaavat omiani. http://www.annamikkola.fi/

Kiitos kannustuksesta puolueen vaihtoon!

Mielestäni puolue joka ei kykene pitämään esillä suuria periaatteita vaan hukkaa ne kompromissien väsäämisiin ei ole minun puolueeni.
Vaikka kritiikki on kohdistunut aika terävästikin vihreisiin, ovat kansalaiset kyllästyneet koko poliittisen kentän tapaan hoitaa asioita. Vihreät ovat siinä mielessä helppo kohde koska sen syntyyn ja olemassaoloon liittyy niin paljon eettisiä, moraalisia ja tietenkin ympäristöä kunnioittavia tekijöitä. Kun ne tuntuvat puuttuvan, on kritiikki oikeutettua. Ei kukaan kokoomuksen äänestäjä juurikaan älähdä jos puolue ei tarpeeksi näkyvästi aja uutta tuulivoimapuistoa. Kannattaisi vihreiden katsoa miten muualla euroopassa poliittinen suuntaus menee ja lopettaa kansalaisten arvostelemisen ja ajojahdit "vääristä mielipiteistä". Siinähän saattaa menettää kannatuspohjaa.

Mielestäni puolue joka ei kykene pitämään esillä suuria periaatteita vaan hukkaa ne kompromissien väsäämisiin ei ole minun puolueeni.

Tästähän lopulta on kysymys. Jäädä loppuiäkseen oppositioon huutelemaan iskulauseita vai yrittää saada jotain tavoitteita aikaan? Sinänsä puolueet ja kansanedustajat ovat paraatipaikalla jos ne haluavat kertoa miten asioiden tulisi olla. Silti eduskunta ei mielestäni ole oikea foorumi jeesustelulle vaan politiikassa on lopulta kyse vallasta. Jotta ei jäisi päätöksenteon ulkopuolelle on pakko tehdä kompromisseja.

Mielestäni puolue joka ei kykene pitämään esillä suuria periaatteita vaan hukkaa ne kompromissien väsäämisiin ei ole minun puolueeni.

Meillä ihmisillä on erilaisia luuloja siitä että mikä periaate on suuri, ja mikä on asioiden tärkeysjärjestys. Tätä voi olla vaikea uskoa, jos ei koskaan keskustele kenenkään muun kanssa, vaan vain puhuu päälle.

Vaaleissa tulevat valituiksi ne ehdokkaat joiden mielestä suuret periaatteet ovat samat kuin ne ovat ko. puolueen äänestäjien enemmistönkin mielestä. Olisi rehellisempää haukkua muita ihmisiä ympärillään kuin kansanedustajia, mutta hyvää käytöstähän sekään ei olisi.

*** Vaaleissa tulevat valituiksi ne ehdokkaat joiden mielestä suuret periaatteet ovat samat kuin ne ovat ko. puolueen äänestäjien enemmistönkin mielestä.***

Väärin. Vaaleissa ei suurilla periaatteilla ole mitään tekemistä ja valituiksi tulevat ne ehdokkaat, joilla on riittävästi vaalirahoitusta. Tällöin nousee esille kysymys, kumpaa he edustavat; kampanjansa rahoittajaa vaiko äänestäjiänsä?

Tämä on myös vihreiden dilemma ja tämän prosessin seurauksena siitä onkin tullut kokoomuksen puutarhaosasto. Raha siis ratkaisee ja oma suu on lähinnä. Vaalirahoittaja sitten palkkitaan sopivalla käyttäytymisellä eduskunnassa ja siitä on sitten seurauksena nämä lexnokiat.

Suomessa näköjään elää edelleen perinteinen käsitys, että kansalaiset ovat hallintoalamaisia, joiden ei tule turhaan arvostella eduskunnassa istuvien herrojen tekemisiä.

Kyllä Vihreiden pitäisi jo olla valmiita siirtymään 2000-luvulle. Kansalaisten kritiikki kuuluu kansanedustajan toimenkuvaan, jos ei sitä kestä, niin on väärässä hommassa.

Niin..Suuria periaatteita tarvitaan kun mullistuksen ajat ovat käsillä. Viittaan väestöräjähdykseen, ilmastonmuutokseen, kansainvaelluksiin, veden riittävyyteen, jatkuviin konflikteihin/sotiin, saasteongelmaan..mitä vielä pitää luetella?
Tuntuu niin pellemäiseltä luetella uhkakuvia tehden itsestä tuomiopävän profeettaa niiden silmissä jotka mielummin jatkavat kompromissien vääntämistä, jotta pikku kaupoilla saadaan aikaan näennäisiä ympäristötekoja. Mutta eihän meillä suomessa ole mitään hätää, voidaan jatkaa niin kuin ennenkin ja keinolla millä hyvänsä pysyä hallituksessa?
Ne ongelmat joita vihreät 25 v. sitten saarnasivat eivät ole kadonneet mihinkään, ne aktualisoituvat ihan kohta.Mitä vihreä johto on ajatellut tehdä s u o m e s s a edellämainittujen ongelmien varalle? Onko mitään kiinostusta asiaan muutoin kuin vaaliretoriikassa?
Väitän edelleen että maailmanlaajuisten ongelmien ilmaantuminen normaalin perusjarpan tajuntaan saa kansan todella miettimään tämän hetken tapaa tehdä politiikaa. Väitän myös että kansa ei ole niin tyhmää etteikö se erottaisi tekopyhän näpertelyn ja vallanhimon
suurten linjojen politiikasta.
Kuulostaako messiaaniselta?

Kiitos, niin vaihdankin.

"Suuria periaatteita tarvitaan kun mullistuksen ajat ovat käsillä."

Eikö ole vähän liikaa vaadittu yhdeltä puolueelta, että se kertaheitolla uudistaisi poliittisen kulttuurin ja ratkaisisi maailman suuret ongelmat siinä sivussa? Suuria periaatteita sekä tavoitteita ja ratkaisumalleja pitää olla, mutta "näpertelyä" tarvitaan myöskin.

Puolue ei ole kansalaisjärjestö, joka voi toimia pelkästään omien sääntöjensä mukaan. Puolueen TEHTÄVÄNÄ on ajaa tavoitteitaan kahmimalla valtaa niin paljon kuin mahdollista - mm. olemalla hallituksessa - ja alistumalla yhteisesti sovittuihin poliittisen pelin sääntöihin, kuten tarvittaessa kompromisseihin. Toki huonoja sääntöjä pitää pyrkiä muuttamaan, mutta ei niitä yksipuolisesti voi jättää noudattamatta. Suurista ja kauniista periaatteista ei ole iloa, jos niitä joutuu julistamaan aina vain oppositiosta ilman mahdollisuutta toteuttaa niitä käytännössä.

Jolleivät politiikan säännöt miellytä äänestäjää, voi aina pyrkiä vaikuttamaan esim. kansalaisjärjestöissä ja niiden kautta. Äänestämisen tärkeyttä tämä ei vähennä, sillä ne suuret päätökset tehdään joka tapauksessa eduskunnassa ja hallituksessa, joihin järjestötkin lobbaamisensa suurelta osin kohdistavat.

"Vaaleissa ei suurilla periaatteilla ole mitään tekemistä ja valituiksi tulevat ne ehdokkaat, joilla on riittävästi vaalirahoitusta. Tällöin nousee esille kysymys, kumpaa he edustavat; kampanjansa rahoittajaa vaiko äänestäjiänsä?
Tämä on myös vihreiden dilemma..."

Eikös tämä ole aikamoista vihreiden äänestjien aliarviointia? Se on selvä, että parhaiten tunnetut ehdokkaat yleensä menestyvät, ja julkisuutta saa usein rahalla. Vihreät vain tunnetusti eivät ole suurten rahoittajien suosiossa, koska joutuvat esim. ympäristötavoitteidensa vuoksi usein pikemminkin astumaan isoille varpaille kuin kumartelemaan niiden suuntaan. Vihreiden tavoitteita tukevilla tahoilla taas harvemmin on suuria rahoja. Joten eiköhän ne vihreiden ehdokkaiden äänet tule pitkälti heidän omilla ansioillaan...

Pekka Haaviston moitiskelua en ymmärrä alkuunkaan. Mikä sen parempaa, kuin että hän käyttää suurta asiantuntemustaan tärkeässä kansainvälisessä tehtävässä kansanedustajan toimiensa ohella!

"Vaihdoin jo.
Osasin vaihtaa ilman tätä kehotustakin."

Samat sanat. Vaihdoin vihreisiin, koska ne suuret periaatteet alkaa pikkuhiljaa saamaan hiukan lisää kaivattua käytännönrealismia ja siten etenemään myös tosielämässä.

Veikkaan, että ilman vihreitä hallituksessa olisi vähintään yksi uusi myönteinen ydinvoimapäätös tehty jo ja vuotoskin kaivettu jo ainakin puoliväliin.

Totta on, että oppositiossa on helpompi huudella sitä omaa totuuttaan. Asioihin ihan aikuisten oikeasti vaikuttaminen onkin jo toinen juttu. Kun ei yksin päätä asioista on se toistenkin totuus huomioitava. Paitsi jos ne toiset on oppositiossa.

Itse koen, että hallituksen tekoset on pitkälti vihreiden ansiosta plussan puolella. Aion (ja suosittelen) äänestää jatkosskin siten, että näin on myös jatkossa.

Arvoisa herra Riitamaa kertoo laveasti maalaillen, että kaksi puoluetta riittäisi demokratiassa. On hallitusvaltapuolue ja sitten ovat opposition edustajat Eduskunnassa. Näin ollen myös kansanedustajien määrää voitaisiin vähentää. Tärkeintähän olisi, etä asiakysymysten kaikki eri puolet tulisivat Eduskunnassa esille, mitä tarkoitusta varten riittää vaikkapa nettifoorumi.

Olen Riitamaan kanssa kaikesta samaa mieltä, mikä siis objektiivisesti tarkoittaa sitä, että hän on oikeassa.

Ainoastaan yhden asian puolueen lähtevät hallituksesta jos joku päätös tekee kipeää, kuten ydinvoiman lisärakentaminen. Eikä mikään hallitus kaipaa yhden asian liikkeitä.

Vihreät välittävät äärimmäisen paljon valkoihoisista heteromiehistä. Vihreillä on faktat aina hallussa (sen takia Vihreät vakuuttavat aina älykkäillä, kantaväestöä tippaakaan halveeraavilla jutuillaan). Vihreät edustavat tervehenkistä aidosti tasa-arvoon pyrkivää feminismiä.

Minä petyin Osmon toimintaa SATA-komiteassa. Eihän siellä edes käsitelty Osmon itse lanseeraamaa perustulomallia. Perkele.

Olen samaa mieltä toisen kommentoijan kanssa siitä, että pitää niitä periaatteitäkin kunnioittaa.

Minä käänsin mielenosoituksellisesti takkia ja äänestän ei vihreää näissä vaaleissa. Ensi vaalit ovat sitten taas oma lukunsa. Toivottavasti takki kääntyy takaisin vihreäksi.